Löytyykö naisten väliltä hellyyttä,kosketuksia ja lempeyttä,jos kyseessä on heteronainen?Työkaverini hyväilee joskus kuin ohimennen esim.käsivarttani ja selkääni.
Hellyys
Enneli
133013
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Löytyyhän sitä hellyyttä naisten keskenkin, vaikkakin ollaan heteroita. Itse olen monesti kokenut hellyyttä ja varsinkin työelämässä. En sen kummemmin ole sitä ajatellut, mutta jos ihmisten välillä ns. henkilökemiat pelaavat niin miksei joskus tule mieleen näyttää toiselle että välittää ja haluaa esim. näin "antaa voimia" päivään.
Jotkut heteronaiset ovat koskettelevaa sorttia. Minunkin työkaveri silittelee joskus hartioitani, kun istun koneen ääressä. Ja siihen ei taatusti sisälly yhtään mitään seksuaalista, vaan pelkkää lämpöä.
Heterot halailee "helpommin", kun siinä ei ole mitään taka-ajatusta (olettaen, että tiedetään toisen olevan lepso).
Musta on ihanaa, kun heteronainen vaan kaappaa halaukseen hetken mielijohteesta - ilman mitään muuta.
Kyllä siis sitä on, ja toivottavasti jatkossakin!
tai tiedetään vaikka myöhemminkin, jostain kautta, että halailtava onkin lesbo, niin köniin tulee että paukkuu ja ihmisten käytös muuttuu. Ja menepäs itse halailemaan, niin taka-ajatukset ja tarkoitukset vaikka porukalla keksitään päähäsi.
Valitettavasti näin voi olla esim. työpaikoilla, tuttavien kesken. Jotenkin sitten vaan osansa oppii, typistää itseään muiden vaikeana olon ja oman hyvän mielen säilymisen vuoksi.
Toisenkinlaisia ympäristöjä onneksi on. Ja osan ympäristöistään voi valita. Työympäristö tmv. jossa aika suuri osa ajasta hupenee, ei ikävä kyllä kuulu niihin.
Miksi hitossa maailma on näin seksualisoitunut!!! Että joka katseesta ja kosketuksesta haetaan jotain "taka-ajatuksia" tai merkityksiä???
Ihmiset todella voivat kosketella ja halailla ja olla lähekkäin ILMAN että siihen sisältyy mitään muuta kuin lämpöä ja tarvetta ja halua olla toista ihmistä lähellä.
Meillä on kiva työporukka, suurin osa naisia, ja meillä on suurimmaksi osaksi kivaa yhdessä. On helppo ja tuntuu hyvältä olla joskus jotain tosta lähellä kun kemiat toimii, enkä ikimaailmassa ajattele koskaan ketään heistä "sillä tavalla". Huh!
Aivan samaa on se ettei lapsia muka saa enää pitää kesällä puistossa vähäpukeisina tai esim. kuvata, koska "joku kieroutunut ajattelee siitä kuitenkin jotain aivan vinksahtanutta". Ja hitot, noin juuri annetaan periksi niille kieroutuneille ja maailma kieroutuu entisestäään!
On se kumma miten kaikki vääristyy, ihan tulin vihaseksi.
Mihin maailma päätyy jos naisilta katoaa hellyys ja taito ja tarve tehdä toisille HYVÄÄ?
Sellaisessa maailmassa minä en tahdo elää.
Aika tapauskohtaista luulisin.
Vaikka en hetero olekaan, niin minä en mielelläni koskettele muita ihmisiä (ellei kyseessä ole oma kulta, silloin tietty se on maailman ihaninta), enkä pidä siitä että muhun kosketaan.
Haluan pitää tietyn pienen näkymättömän reviirini, enkä pidä siitä että sille astutaan. En voisi kuvitella, että esimerkiksi duunikaveri alkaisi hieromaan mun hartoita. Se olis vähintäänkin vaivaannuttavaa ja kiusallista.
Tää juontaa juurensa ehkä siitä, että meillä ei himassa koskaan olla hirveesti halailtu tai kosketeltu.. Olen varmaan kerran elämässä halannu mutsia, ja se oli mun ylppäreissä, jos en nyt väärin muista. Eli multa edes ohimennen hipaisu tai muu koskeminen ei tosiaankaan tule luonnostaan, ja hätkähdän jos joku tekee niin mulle.
Meniköhän tää nyt ihan aiheen vierestä? :)
Noh, pistinpä nyt ajatukseni tähän kuitenkin.
Itse olin koko nuoruuteni sellainen, etten kosketellut toisia ihmisiä, enkä pitänyt, että minua kosketellaan. Tämä johtui varmasti kotoa opituista tavoista, meillä kun ei halailla eikä kosketella. Olen viimeeksi halannut vanhempiani jotakuinkin yhdeksän vuotta sitten. Tästä on seurannut myös se, etten pidä siitä että vanhempani koskettavat minua, niin kylmältä kuin se kuulostaakin. Meillä on kuitenkin erinomaiset välit keskenämme.
Jokunen vuosi sitten ystävästyin kuitenkin erään tytön kanssa ja meistä tuli parhaat ystävät. Hän on on kova koskettelemaan ja halailemaan ja kävelemään käsi kädessä (esim. baarissa). Opin pikkuhiljaa pitämään toisen kosketuksesta.Koskettelen itsekin, mutta lähinnä sellaisia ihmisiä joista erityisesti pidän, ja siedän koskettelua ainoastaan sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat minulle läheisiä.
Huh, tulipa nyt tikusta asiaa. Ja vähän asian vierestäkin meni, mutta pitipä kommentoida kuitenkin. ;D
...entisessä työpaikassani oli yksi mukava isorintainen perheellinen heteronainen ja kun istuin joko omalla tai kahvipöydän tuolilla, oli hänellä tapana tulla seisomaan taakseni siten että hänen rintansa osuivat tuonne niskani seudulle.
Vähän vaivaantuneeksihan siitä tulin (vaikka pidinkin siitä), mutta en ajatellut että hän mitään sen ihmeempää sillä tarkoitti. Luuli minua varmaan ihan heteroksi. Eikä meillä ollut ikinä "mitään".
Aivan kuten rakkauttakin. Tottakai heteroiden ja kaikkien ihmisten välillä voi olla paljonkin hellyyttä ilman että siinä on mitään "sellaista".
Itse olen lesbo ja kova halaamaan, esim. perhettäni ja joitakin ystäviäni. En kaikkia toki. Kaikkihan eivät halausta haluakaan, kuten edelläkin on käynyt ilmi.
Se hellyys mitä kumppanillekin annan on taas jotain ihan muuta, paljon syvempää ja kokonaisvaltaisempaa. :)
Hellyyttä löytyy heteronaisiltakin. Olen minäkin saanut hellyydenosoituksia työkavereilta, myös esimiehiltä, kerran sain tukkapöllyäkin, mikä tapahtui ilmeisesti puolileikillään, mutta se loukkasi minua oikeasti. En kovasti pidä selkään taputtelusta. Nuo kosketukset ovat jääneet mieleen, kun ei sitä kuitenkaan niin usein ole sattunut.
Itse en osoita hellyyttä kuin harvoille ja valituille. Joidenkin tuttujen kanssa halataan, toisten kanssa ei tarvitse. Läheisyyden voi joskus tuntea ilman kosketustakin. Se voisikin olla ihan liikaa. Hellyyttä voi osoittaa sanoillakin, ja sanoittakin.
Ainakin minulla ja heteroystävälläni on hassu tapa kosketella, silitellä, kutitella ja pureskella toisiamme:) Toisaalta se on aiheuttanut mieleeni aika vaikean ristiriidan, enkä tiedä miten suhtautuisin. Olen ihastunut ystävääni ja nykyisin en edes ole enää niin varma onko hän niin hetero kuin luulen.
Onko loppujen lopuksi kukaan ns. 100% hetero?
Oikea aika, paikka, ihminen... ja hups :-) niin voi käydä kelle tahansa.
...ja se on kivaa. On uudestaan löydetty ystävällisen kosketuksen merkitys. Jokainen sitä tavallaan kaipaa, sellainenkin, joka on kosketuskammoinen. Lapsena ollessa meillä halattiin kotona ja tuttujen kesken, istuttiin sylissä, kuljettiin käsikynkkää tai pidettiin kädestä, se oli ihan tavallista. Sen muistan, etten kakarana tykännyt vieraiden halauksista ja taputteluista ("onko niillä oikeus").
Tuli vaihe, jolloin ei halailtu, kättelyt olivat melkein ainoita sallittuja, vain lähiperhe syleili tavatessa ja erotessa. Melkein luulen, että sellainen kulttuurinen vaihe vallitsi koko Suomessa 70-80-luvuilla, vai olenko väärässä? Joka tapauksessa omalta kohdaltani huomasin 80/90-lukujen taitteesta alkaneen halailun uuden aallon. Työkaverit alkoivat halata muodollisten onnittelujen asemasta, naiset ensin, vähitellen miehet oppivat saman. Minä pidän tästä, hyvä suunta. Eikä taatusti mitään eroottista tai homoeroottista (ellei satu olemaan ihastunut siihen halausosapuoleen, kai harvinaista?).