siperianhusky ulkokoirana

Yksinäinen husky on onneton husky, husky on rekikoira ja jokainen rekikoirarotu vaatii paria asiaa ollakseen onnellinen. Paljon aktivointia ja aikaa. Aktivointia on toki monenlaista eikä joka päivä tarvitse reellä ajella, mutta liikunnan määrä on jopa kymmenkertainen moneen tavalliseen rekkuun verrattuna. Yksin pihalla seisominen ei ole kenenkään aktivointia.
Se on laumasta erottamista.
Aikaa on se mitä he tarvitsevat yhdessä muiden kanssa. Pihan perällä seisova yksinäinen koira on oikeastaan aina kiusattu ja täysin väärällä ihmisellä, rodusta riippumatta: miksi ottaa koiraa sinne? Mitähän järkeä siinä ylipäätään on?
Husky joka tapauksessa ei ole edes vahtikoira, se kaipaa laumatovereiden seuraa ja jos on perheen ainoa koira, paljon ihmisseuraa sekä lenkkikavereita. Tämä vaatii omistajalta tietenkin aktiivisuutta sekä omistautuneisuutta. On totaalisen väärin tunkea se jo vauvana yksin pihalle seisomaan: se ei ole mikään koriste-esine ja miksi tunkea jo luovutusikäinen vauva pihan perälle? Ei. Jos ei voi ottaa koiraa perheenjäseneksi, ei pidä sitä ottaa. Sitten voi ihailla muiden koiria ja myöntää tosiasiat.

On olemassa myös rotuja, jotka viihtyvät ainoana koirana ja joille riittää ihmislauman seura. Akita on hyvin itsenäinen ja kiintyy kyllä perheeseensä, mutta ei tarvitse koirakavereita.
Sitäkään ei kuulu tunkea vain pihan perälle ja ylipäätään luulisi jo järjen sanovan, että siitä voi seurauksena olla myös epäsosiaalinen (=hankalasti käsiteltävä) koira, mikä ei ole hyväksi kenellekään. Koirankin parhaaksi on olla sosiaalistettu ja hyväkäytöksinen, sekä hoidettavissa.
Mutta jos siis haluaa koiran jolle ei tarvitse niin paljon antaa aikaa, liikuntaa ja koirakavereita, niin joku toinen rotu olisi hyvä, myös pystykorvista niitä löytyy.

Siperianhusky on jo nyt lähes tulkoon pilattu rotu. Kelkkailijat ovat tehneet siitä sekarotuisen, kotivaimot ja homot jonkun show-muodon, ja arktinen rekikoira se ei monestikaan enää ole. Jos rakastat rotua, kysy itseltäsi, rakastatko sitä pakottamalla, manipuloimalla ja muokkaamalla siitä väkisin jotakin muuta, kuin mitä se on, vai jopa tarpeen tullessa luopuen omista haluistasi ja arvostaen sitä sellaisena kuin se on. Turkista kasvaa sisällä aina kasvaessa hieman ohuempi mutta onko se sitten rodun arvostusta, voi jokainen miettiä itse.
Voi olla että on ja voi olla että ei.
Kaikkea ei saa eikä pidäkään saada mitä haluaa ja joskus voi olla parempi luopua. Jos rekikoiraa ei voi pitää omana itsenään, on muitakin ihan kivoja rotuja.

Pentuaikana pitäisi saada kasvaa sisällä, ihmisten ja muiden parissa. Sosiaalistettu koira on terve koira.
Lisäksi kuten olet ehkä nähnyt, pennut majailevat sisällä luolissa pitkään villeinäkin: niillä kun on vauvaturkki. Luovutusikäisellä on mahakin paljaana. Sen on kylmä vielä pitkään. Ihan niinkuin ihmisen lapsetkin, koirien lapsetkin on herkempiä.
Muuten ulkokoiralle etenkin olisi hyvä olla vähän ulkotilaakin. Parveke on ihan ehdoton minimi (että voit pitää ovia auki edes keväästä syksyyn) eikä noilla koirilla saa olla ylintä eli kuuminta kerrosta. Niiden olo on kesäisin muutenkin kamala ja tukala. Siperialainen kyllä sopeutuu minne vaan muuten, se on kiltti, sopeutuva ja kempeä, itsenäinen, itsepäinen mutta hyvähermoinen.
Kuitenkin on monen kannalta yksi iso mutta: ja tässä kohtaa moni yliarvioi itsensä ja tekee onnettoman huskyn.
Sisällä kasvaessaan siperialainen tarvitsee superaktiivisen omistajan, joka jokaikinen päivä noin 15 vuoden ajan, ei pelkästään käy 3 kertaa päivässä pihalla, vaan keskimääräisesti juoksee tunnin päivässä koiransa kanssa, harrastaa, tekee, säässä kuin säässä ja oikeasti ei sitten tee tästä hienosta koirasta pelkkää kerrostalopuudelia.
Aktivoi tätä erittäin paljon, esim. lenkeillä, vaeltelemalla, juoksemalla, uimassa, ja erilaisissa koulutusharrastuksissa. Reellä voi ajella vaikka muiden kanssa kun etsii hyvän lauman minne saa tulla vierailemaan. Kerran viikossa niin on kiva. Tähän pitäisi olla pyrkimys: onko siihen kiinnostusta? Onko se mahdollista?

Jos ei ole jo nyt harrastava, aktiviinen ja paljon ulkoileva, tuskin on huskynkaan kanssa. Jos jo nyt ei viihdy itse paljon ulkona ja halua harrastusta mikä käy työstä ja vie paljon aikaa, niin ei tätä juttua silloin. Jos nyt haluaa vaan käyttää ajan itseensä ja on kovin kiireinen, on tämä väärä rotu kaveriksi.
Sitten jos on tarjota useampi husky, hyvät sisätilat sekä ulkotilat, ja muuta tekemistä, voi olla hieman helpompaa, kun koirat saa seurapuolen toisistaan. Mutta eivät ne omakotitalossakaan itsestään liiku joten ei se talo, piha, aitaus, eikä muukaan mitään takaa.

Mutta jos on tarkoitus ottaa "pelkkä ulkokoira" kannattaa unohtaa koko koira ja miettiä itseään kriittisesti: miksi silloin edes koiran ottaa jos sen asema on huonompi kuin huonekaluilla?