Minu fiduta nuo lattioilla lojuvat rätit!
Jos olisin nyt rakantamassa tai remontoimassa itselleni niin lattiapinnat olisivat vain mattaa keramiikkaa tai kiveä.
Sopivan väristä ja kirjavaa, ettei jokainen roska pistäisi silmään.
Kirjavat matot antavat jonkin verran anteeksi mutta ne vähäiset mattojen väleissä olevat lattiapinnat ovat armottomia.
Kunnolliset, suuret, tiiviit matot ovat sentään helppoja imuroitavia ja rullattavia mutta ne per keleen räsymatot ovat raivostuttavia!
Mutta, jos koskaan ei olisi keljua niin mukavakaan ei tuntuisi miltään.
Jos olisin nyt rakantamassa tai remontoimassa itselleni niin lattiapinnat olisivat vain mattaa keramiikkaa tai kiveä.
Sopivan väristä ja kirjavaa, ettei jokainen roska pistäisi silmään.
Kirjavat matot antavat jonkin verran anteeksi mutta ne vähäiset mattojen väleissä olevat lattiapinnat ovat armottomia.
Kunnolliset, suuret, tiiviit matot ovat sentään helppoja imuroitavia ja rullattavia mutta ne per keleen räsymatot ovat raivostuttavia!
Mutta, jos koskaan ei olisi keljua niin mukavakaan ei tuntuisi miltään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Nauruun piti purskahtaa luettuani ensin 60 :lla kaikkien haukkumisketjun:D No, oikeastaan tyttären kanssa naurettiin puhelimessa, mutta hyväntuulisesti kirjoitat aloituksesi.
Jo, se, että jokin harmittaa pistää liikkeelle tekemään, vaikka kiukkuisestikin. Kesällä ne p...leen räsymatot on helppo heittää pihalle, joskaan en käytä kuin keittiössä räsymattoa. Senkin alla on pakko pitää kumista verkkomattoa, etten liu'u pitkin klinkkeriä pepulleni taas.
Hiljaa kun en ole oppinut kävelemään aamuisin, illalla tosin hiippailen jo väsyneen onnellisena sänkyni rauhaan.
Nyt vasta alan kohentamaan sänkykulttuuriani, ja huushollin siihen kuntoon, että kotiin on mukava tulla reissun jälkeen! moikka:D
Minulla on luettavana kirja, joka käsittelee maadoittumista. Maa henkii terveellisyyttä. Kaikki eristävä kirjan mukaan on pahaksi.
Muovi ja kumipohjatkin. Maan tulisi voida hengittää. Kesällä lämmin maa avojaloin ja lämmin vesi on parasta terveydenhoitoa kirjan mukaan.
Ennen meillä oli maapohja talossa, trossipohja. Nyt sitten pohjaan ruiskutettiin betonikerros estätään pohjavettä huonosti ojitetun rakennuksen alta. Betonikerroksen alla on lecasorakerros.
Miten vaikuttanee terveellisen maasäteilyn pääsemistä huonetiloihin.
Laminaattilattiat. Varo koko ajan, ettei vettä pääse imeytymään laminaatin saumoista sisään. Vesi on heti pyyhittävä pois. Matot suojaavat hiukan.
Kapteeni kirjoittaa tuossa tosi tärkeätä asiaa! Olen lukenut itsekin tuosta. Aion ensi kesänä piehtaroida alasti kesämökin vihreydessä, siellähän voi hankkia rajattoman rusketuksen!
Kamala kokemukseni matoista oli kymmeniä vuosia sitten,. kun ostin kauniin punaisen maton olohuoneeseen. Joka ikinen roska loisti silmiin, sitä oli imuroitava kaiken aikaa. Kyllä opin, että maton pitää olla huomaamaton eikä yksivärinen, kuviot sentään vähän hämäävät tarkempaakin silmää.
Kyllä ne roskat kivipinnastakin näkyisivät, mutta ehkä olisi helpompi sipaista märällä rätillä mennen tullen!
Ohjenuorani on nykyään, kun räsymatto likaantuu käännän puhtaan puolen sen jälkeen matto saa nopean kuoleman roskiksen kannen alla. Ostan uuden edullisen jne..Kun on koiria niin matotkin likaantuu nopeasti vaikka käpälät siivotaan kun on tarvis.
L - L
Kökösti käytit "nikkisi", sillä jotenkin vaikutat aivan liian nuorelta mielipiteinesi tämän ikäisiin, vai kuinka on? Laittoiko vaimo maton tamppaukseen?
Mitä tarkoitat tuolla?; " kunnolliset suuret matot"? Taloja, joihi on asennettu nämä "kokomatto" lattiat?`Millä imuroit ne?
Ei ole enää tarvetta, eikä haluakaan mennä Englantiin.
Tuon nuoruuteen viittauksen voi käsittää kahdella tavalla.
Joko todella vaikutan nuorekkaalta tai sitten vanhuuden ( 71v ) dementia on lapsellisuusvaiheessa.
Vaimoni ei ole tarvinnut laittaa minua koskaan maton tamppaukseen.
Kunnolliset matot ovat käsitteistössäni paksuhkoja, tiiviitä, vähintään 2 x 3m mattoja joita ei kannata edes yrittää tomuttaa rättimattojen tapaan koska niistä ei irtoa juuri mitään. Tehokas imurointi on järkevin menetelmä.
Edellisen asuntomme makuuhuoneen kokolattiamaton vaihdoin korkkiparkettiin noin 30-vuotta sitten.
L -L
Voihan hitsi, koska nimmarisi viittasi johonkin toiseen, mutta eihän meidän (71v) ikäiset enää lähde, ainakaan johonkin huvireissulle Englantiin.
Itse olin aika nuorena (19v) Englannissa töissä ja Hotellin "tiskarina". kuten myös
huone palvelijana?? Sinne vaan kuumavesipullot arvovieraiden sänkyyn???
Onneksi apurini oli ruotsalainen, oikea "mami", joka tajusi, että nämä peitot ja muut "irrotettavat" täytyi tuulettaa ulkona! Niitä ilomielin teinkin.
Ja entäs ne tiskit? Ei he (Englantilaiset) olleet kuulleetkaan, että asiat on myös huuhdeltava? Toisaalta, mikä oli heidän aamiais "soppa"? Edellisen päivän ruokailusta jääneistä tähteistä keitetty?
Onneksi sain siellä kiloja pois, ehkä hieman liikaakin,koska ruokailuni oli aamulla se pakollinen tee ja joku croisannti, mutta illalla oli munakas herheillä.
Silloin en edes kaivannut korppua hunajaveden keralla??
Minkä takia kauniit lämpimät puulattiat pitäisi matoilla kuorruttaakaan ? En huolinut klinkkeriä edes keittiöön, kyllä kova vaahterapuinen parketti normaalielämän kestää, kunhan on veden kanssa tarkkana. Puun syisyys elävöittää lattiapinnan, ei siinä joka muru näy, eikä tarvitse muuta kuin imuroida ja joskus nahkealla pyyhkiä.
Isoja tanakoita villamattoja on meillä muutama lähinnä akustiikan vuoksi. Ne on niinsanottuja itämaisia, pehmeänsävyisiä himmeän kuviollisia, ei näy joka roska. Imurointi hyvällä mattosuulakkeella riittää, kerran talvessa vien pakkaslumelle raikastumaan, teen lumiharjauksen. Suomessa on outo tapa raahata kerroatalossakin matot ulos tampattaviksi, onkohan se sukua itsensä raivokkaalle piiskaamiselle saunavastalla. Miesten puuhaa se näkyy olevan, kyllä siinä hento nainen saa tietysti ihailla urospuolisten hauiksen pullistelua ja mattokäärön kevyesti heilauttamista olkapäälle. Johan matotkin kärsivät ja loimet irtoavat kuteista , kun raskaita mattoja kuritetaan olan takaa.
Räsymatot ovat kodikkaita, ja jos ovat itsekudottuja oman perheen vaatteista leikatuista kuteista, onhan niillä tunnearvoa. Ne ovat vaan aikamoinen riski liukastumis- ja kompastumisvaaran takia. Aikanaan käytiin äitini kanssa taistelu, kun hän ei olisi millään luopunut keittiönsä heleistä riepumatoista, vaikka muutaman kerran jo kompastui ja kaatui niihin.
Nyt onkin matontamppauspäivä, mutta naapurustossa hiljaista, on suhjuisen sateista siihen hommaan. Ennen joulua paukutusta kuuli, naapurin aikamiespoika oli pantu hakkaamaan rottingilla sohvan irtotyynytkin. Aina vaan näytti pölyä pöllähtelevän, mutta irrottaahan sellainen kovakourainen käsittely loputtomiin kankaasta kuituja ja nöyhtää. Jospa äiti oli antanut ohjeen, että hakkaat niin kauan kun mitään ei irtoa. Loppiaisen jälkeen on kuusenneulasten imurointi, ja niitä kyllä löytää juhannussiivouksessakin yllättävistäkin paikoista.
Puulattiat ovat hankalia "päivettymisensä" johdosta.
Eräässä asunnossamme on 1940v peräisin oleva kuusipuinen lattia.
Hionnan ja lakkauksen jälkeen kaunis katsoa mutta etelän suunnan suuret ikkunat aiheuttavat oman ongelmansa.
Kalusteetkin jättävät varjonsa vaikka mattoja ei pitäisikään.
Edellisessä asunnosamme oli klinkkeri keittiössä, eteisessä ja tuulikaapissa.
Parempaa ja järkevämpää pintaa en osaa kuvitella.
Ei jää mitään jälkiä kunhan ei ryhdy hakkaamaan vasaralla saumapaikkoihin.
Keittiön alla oli pannuhuone ja pesuhuone joten lattialämmityskin oli valmiina.
Vapaa-ajan asuntomme kaikkien huoneiden lattiat ovat kirjavaa hiottua kiveä.
Huoleton, helppohoitonen ja riittävän kirjava kätkemään roskat
Nykyisen asunnon keittiön parketti on älyttömyyden huippu. Olen suunnitellut laatoitusta mutta aikeeksi on jäänyt.
Kun vaimoni on seuraavan kerran tyttöjen matkalla vähintään 2 viikkoa niin silloin saattaisin tehdä laatoituksen.
Viikon vuoksi en viitsi ryhtyä peuhaamaan.
Vaahterapuinen parketti onkin jo ylellisyyttä. Ei siihen joka perheessä ole ollut varaa.
Myrskytuulen takia mieleni pahoitin. Klapeja hakiessani huomasin, että eilen illalla kovat tuulenpuuskat olivat repineet lautakasan päällä olleet peitepellit mäkeen.
Niihin pellin nurkkiin oli lyötävä piikillä ja vasaralla reiät. Rei'istä rautalankasilmukat. Niihin saattoi jo sitoa tuulen pitävät lapamatokaapelit.
Olihan siellä tolppia mihin sitoa. Eukko kyseleen, että pitikö tuohon pätö hommaan kokonainen tunti tuhlata.
Räntää siellä satoi hiljallensa sano; olisi sitä mukavempiakin katonaluhommia tehny, eivätpä nyt pellit seuraavalla myrskyllä peltejä yötä ja päivää kolisuta.
Sinä sait sentään jutun kuntoon kerralla!
Minulla nuo hiivatin retaleet ovat toistuvasti viikon, kahden välein riesana.
Auvoisen avio-onnen jatkumisen vuoksi en arvaa heittää niitä kaatiksellekaan.