Paljon puhutaan yh-äideistä ja siitä, että isien kanssa on tapaamisongelmia. Eivät halua nähdä lastaan tai eivät äitien mielestä tapaa tarpeeksi.
Haluaisinkin saada kantaa myös toiselta puolelta.
Mitä jos isä on kunnollinen työssä käyvä ihminen ja haluaa olla tekemisissä lapsensa kanssa.
Isällä on uusi perhe ja siitä pieni lapsi. Isä tapaa edellisestä liitosta olevaa lastansa joka toinen viikonloppu ja esim. isän päivänä ja muina pyhinä. Exän mielestä tämä ei riitä vaan pitäisi viettää enemmän aikaa heidän lapsensa kanssa. Myöskään mitään ei saa tulla esteeksi niille viikonlopuille, jolloin on heidän lapsensa tapaamis viikonloppu.
Isä ei siis harrastele ja ryyppäile kavereidensa kanssa, vaan aika menee työn tekemiseen ja perheen/vauvan hoitamiseen. Joka toinen viikonloppu on ottanut edellisestä liitostaan olevan lapsensa hoitoon. Joskus käynyt niin, ettei ole pystynyt silloin ottamaan (esim. synnytykseen osallistumisen, muuton tms. takia), mutta silloin ottanut heti seuraavana viikonloppuna, jollei exä ole suuttunut ja estänyt tämän.
Toivottavasti kirjoituksesta sai jotain selvää. Mutta lähinnä haluaisin tietää, onko täällä muita vastaavassa tilanteessa olevia. Lisäksi mikä on riittävä määrä isän tapaamisia? Mitkä oikeudet uudella perheellä on? Pitääkö elää exän halujen mukaan? Mitä, kun exä vakeuttaa tapaamisia, uhkailee, syyttelee yms.? Entä jos uudessa perheessä on kädet täynnä työtä suhteen yllä pitämisessä ja pienen vauvan hoidossa? Pitääkö silloin vain uuden perheen jaksaa, vaikka olisi kuinka väsynyt, ottamaan useammin edellisestä liitosta olevan lapsen? Missä menee raja?
Paljon kysymyksiä. Toivottavasti joku jaksoi lukea ja vielä vastailla!
Hyvää joulun odotusta.
Haluaisinkin saada kantaa myös toiselta puolelta.
Mitä jos isä on kunnollinen työssä käyvä ihminen ja haluaa olla tekemisissä lapsensa kanssa.
Isällä on uusi perhe ja siitä pieni lapsi. Isä tapaa edellisestä liitosta olevaa lastansa joka toinen viikonloppu ja esim. isän päivänä ja muina pyhinä. Exän mielestä tämä ei riitä vaan pitäisi viettää enemmän aikaa heidän lapsensa kanssa. Myöskään mitään ei saa tulla esteeksi niille viikonlopuille, jolloin on heidän lapsensa tapaamis viikonloppu.
Isä ei siis harrastele ja ryyppäile kavereidensa kanssa, vaan aika menee työn tekemiseen ja perheen/vauvan hoitamiseen. Joka toinen viikonloppu on ottanut edellisestä liitostaan olevan lapsensa hoitoon. Joskus käynyt niin, ettei ole pystynyt silloin ottamaan (esim. synnytykseen osallistumisen, muuton tms. takia), mutta silloin ottanut heti seuraavana viikonloppuna, jollei exä ole suuttunut ja estänyt tämän.
Toivottavasti kirjoituksesta sai jotain selvää. Mutta lähinnä haluaisin tietää, onko täällä muita vastaavassa tilanteessa olevia. Lisäksi mikä on riittävä määrä isän tapaamisia? Mitkä oikeudet uudella perheellä on? Pitääkö elää exän halujen mukaan? Mitä, kun exä vakeuttaa tapaamisia, uhkailee, syyttelee yms.? Entä jos uudessa perheessä on kädet täynnä työtä suhteen yllä pitämisessä ja pienen vauvan hoidossa? Pitääkö silloin vain uuden perheen jaksaa, vaikka olisi kuinka väsynyt, ottamaan useammin edellisestä liitosta olevan lapsen? Missä menee raja?
Paljon kysymyksiä. Toivottavasti joku jaksoi lukea ja vielä vastailla!
Hyvää joulun odotusta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Lapsen vanhemmat sopivat keskenään mikä on sopiva tapaamismäärä - mutta viime kädessä sekä isällä että äidillä on täysi vastuu lapsista. Parastahan olisi että lapsi saisi olla paljon - vaikka puolet ajastaan - isän tai äidin luona. Joskus voi käydä niinkin että lähvanhempi sairastuu (tai kuolee) ja silloinhan etävanhempi joutuu yksin vastaamaan lapsesta. Jos etävanhemmalla on uusi perhe niin edellisen liiton lapset ovat tietysti osana tätä uutta perhettä - ja etävanhemman pitää huolehtia että hän pystyy huolehtimaan kaikista lapsistaan.
Joka toinen vkl on kyllä aivan liian vähän jos haluaa ylläpitää läheiset suhteet lapsiin. Riippuu välimatkoista jne mutta vähintään 8-10 päivää kuukaudessa olisi sellainen sopiva määrä. Parasta lapselle olisi vuoroasuminen (asuisi yhtä paljon isän ja äidin luona) mutta sellainen ei aina onnistu.
kyllä pitäisi jaksaa ottaa huomioon edellisestä liitosta oleva lapsi yhtä paljon kuin uusi lapsikin. ed.liiton lapsi on yhtäpaljon lapsi miehelle kuin uusikin. ei pitäisi tehdä eroa lasten välillä. mieti jos kyseinen lapsi olisi sinun ja sinä etävanhempi? -kyselisitkö sitten pitääkö ottaa huomioon? tai mieti jos kyseinen lapsi asuisi teidän luona, eli isä olisikin lähivanhempi? -mitä sitten kyselisit.. kyselisitkö, että voiko miehesi olla lähivanhempi edellisen liiton lapselle koska hänellä on uusi lapsi uudesta liitosta?
yritähän jaksaa, olet kuitenkin tiennyt lapsen olemassaolosta ja osasi itse valinnut.
:)
Lueppa tarkemmin tuo teksti mihin vastasit...Miksi pitää alkaa syyttelemään, itsepä olet osasi valinnut, niinpä... niin olen minäkin, mutta enpä tiennyt niin tarkkaan kuinka katkera ja elämäänsä kyllästynyt mieheni exä on! enkä kadu, rakastan miestäni ja kestän, yritän auttaa miestäni ja ymmärtää tätä naista, mutta en ymmärrä, miksi hän ei tajua, eikä ymmärrä kukaan muukaan... Valehtelee minkä kerkeää, uhkaa tappaa meidät, kiristää, syyttelee, haukkuu, manipuloi kaikki miestäni ja minua vastaan...isä haluaisi tavata lapsiaan, mutta exä ei anna koska mies ei halua viettää aikaansa hänen kanssaan, miksi pitäisi viettää aikaa exän kanssa joka tekee kaikkensa, että saa tehtyä helvettiä kaikkien elämästä? Tästä ei kärsi eniten ja anoastaan mieheni ja minä vaan lapset, heidän (2)lapset ja meidän lapsi...Miksi sisarukset eivät saa tutustua toisiinsa vaikka olisivatkin vain puolikkaita, sama isä kuitenkin ja isä joka välittää, mutta keinot loppuvat, mitä tehdä? Vai onko se tosiaan kiellettyä mennä naimisiin ja tehdä lapsia miehen kanssa jolla on jo lapsia ja exä koko ajan kimpussa vaikka suhde on ohi?
Miltä sinusta tuntuu itsestä? Onko uusi vauva mennyt esikoisesi edelle? Meillä ainakin "tapellaan" esikoisesta, vaikka molemmilla on jo uudet perheet. (ei kirjaimellisesti tietenkään)
Minä aina toivoisin hänen olevan kotona, isä aina toivoisi hänen olevan siellä. Ja sielläkin on kaksi alle 4-vuotiasta...
Se on omasta tahdostasi kiinni.
Ei lapsen tapaamisessa voi olla ongelmia. Ei ole ongelma olla oman lapsensa kanssa. Ne ongelmat ovt muualla.
Minusta on järkyttävää jo lapsen taholta, että isällä on aikaa olla uuden lapsensa kanssa joka päivä eikä tämän toisen lapsen,jota näkee vain joka toinen viikonloppu!
Miten joku voi vetää rajan siihen että vain toisen kanssa viettää kaiken ajan ja toisen kanssa joka päivä? Miltä mahtaa lapsesta tuntua, varsinkin hänen, joka oli se eka, ja nyt toinen tenava veiisän häneltä??? Ajatelkaa lapsen kannalta.
On oikein että äidit pitävät lapsen puolia, sillä tasapuolisuuden merkeissä kaikien lasten on saatava nähä oma isä jokapäivä, ei vain toisen ja sen uudemman! Mihin ne vanhat lapset jäävät, ne oli kuin nukkeja, kun kyllästyy heitetään pois, ja uusi tilalle.
Reiluuden nimissä olis parempi, kun jätetylle lapselle sanoisi suoraan, että isi löysi paremman lapsen, joten poistu sinä isän elämästä, ei hän sinua enää tarvi ja kaipaa.
On vain sääli, tehdä jakoa pienten kustannuksella. Jos ei pysty oleen kokoisä, ei sitten isä ollenkaan.
pyydän anteeksi jos loukkasin. en todella tarkoittanut-viittaan vastausviestiin minkä sain aikaisemmasta kirjoituksestani-
ymmärsin alkuperäisen viestin kirjoittajan olevan kovin väsynyt pienen vauvansa hoidon aiheuttamana ja myös miehensä exän oikutteluihin. ok. olen samaa mieltä exät saa pysyä poissa entisten kumppaneidensa elämästä. ei kukaan saa hankaloittaa toisen elämää. kenelläkään ei ole siihen oikeutta.
täysin tätä mieltä.
kuitenkin alkup.tekstiä lainatakseni "Entä jos uudessa perheessä on kädet täynnä töitä suhteen ylläpitämisessä ja pienen vauvan hoidossa? Pitääkö silloin vain uuden perheen jaksaa, vaikka olisi kuinka väsynyt, ottamaan useammin edellisestä liitosta olevan lapsen? Missä menee raja?" tähän minun mielipide on että: pitää jaksaa. koska lapsi on miehen "ikioma"- ja tähän heitin ajatuksen alkup. tekstin kirjoittajalle: entä jos sinä olisit etä ja sinun lapsesi kysymyksessä.., kysyisitkö moista asiaa täällä..
jos viestini tuntuu moittivalta-tarkoitus ei ollut todellakaan se. ja olen pahoillani exän aiheuttamasta harmista-toivottavasti saatte siihen lopun.
vielä pyydän anteeksi jos loukkasin jotakuta!!
"..uudessa perheessä on kädet täynnä työtä suhteen yllä pitämisessä ja pienen vauvan hoidossa? Pitääkö silloin vain uuden perheen jaksaa, vaikka olisi kuinka väsynyt, ottamaan useammin edellisestä liitosta olevan lapsen? Missä menee raja? "
Rajaa ei ole. Edellisen liiton lapsi on ollut olemassa ennen uutta suhdetta. Hän on oppinut siihen, että hänellä on isä. Millä selität tälle lapselle, että isällä on uusi elämä eikä "vanhalle" lapselle löydy aikaa ja jaksamista? Miten voi priorisoida toisen lapsen toisen edelle..? Enemmän tämä vanhempi lapsi tarvitsee isäänsä kuin vauva, vauva ei vielä ymmärrä kaivata isäänsä. Lapsi määrittelee sen, mikä määrä isän tapaamisia on tarpeeksi.
Uusi kumppani on tiennyt miehen edellisestä elämästä ja lapsesta. Se paketti pitää ottaa kokonaan. Pitää hyväksyä sellainen asia, että uusi kumppani tulee arvojärjestyksessä AINA vasta lasten jälkeen..
Exän temppuilua ei sitten tarvitsekaan sietää. Uhkailut ja muut voi lopettaa ihan laillisillakin toimilla.
Tosi urpo juttu!
Kyllä puoliso on AINA tärkeämpi ja arvojärjestyksessä ennen lapsia!
Millä perustelet väitteesi?
Hyväksyisitkö sen, että ex-puolisosi uusi kumppani menisi teidän lasten edelle? Hyväksyisitkö sen, että ex-puolisosi peruisi lasten tapaamisia sillä perusteella, että vie uuden kumppanin ulos tms? Haluaisitko olla selittämässä pienille lapsille sitä, että heidän toisella vanhemmalla on nyt jotain "tärkeämpää" elämässään?
Olet sitten mies tai nainen, niin mietihän hieman kantaasi. Parisuhteet tulee ja meneee, vanhemmuus säilyy lopun elämää...
Edellisen liiton lapsi ei ole tärkeämpi. Mielestäni nykyisen suhteen lapsi tulisi asettaa etusijalle. Miehenä voin sanoa, että uusi perhe on yleensä entistä tärkeämpi ja siihen satsataan enemmän.
Ymmärrän kaikkia näkökulmia, mitä edellisissä keskusteluissa on tullut ilmi.
Mutta heitän vielä sen, että kyse ei ole siitä, ettei ollenkaan näkisi lastaan.
Toiseksi heitän mietittäväksi, että onko se kummallekaan lapselle hyvä, jos vanhemmat eivät huolehdi myös suhteestaan ja jätä aikaa myös toisilleen, ja siten kenties kariutuu uusikin suhde?! Ymmärrän, että lapset ensi sijaisesti, mutta mielestäni ei voida unohtaa myöskään omaa parisuhdetta. Ei voi elää jatkuvasti siinä syyllisyydessä, että joku suhde on päättynyt eroon ja sitten täytyisi koko loppu elämän unohtaa itsensä, eikä rakentaa mitään uutta. Kaikkeen täytyisi vaan löytää sopivassa suhteessa aikaa unohtamatta kumpaakaan lasta tai itseään ja omaa nykyistä suhdetta.
Onko tässä mitään järkeä kenenkään mielestä vai onko todella niin, että kaikki aika on sovitettava vain lapsille? Onko itsekästä ottaa aikaa itselleen? Miksi eroja tulee niin paljon.. unohtuuko siinä kenties juuri se suhteen yllä pitäminen...
Tarkoitus ei ole nyt suututtaa ketään, mutta mietin vain tällaisia asioita ja haluan kuulla muiden mielipiteitä.
Tuossa sinun tekstissä oli sentään järkeä...tuntuu että moni joka kirjoittaa, että lapset aina edelle kaikessa, ovat vain juuri niitä yksinhuoltaja äitejä, jotka ovat helvetin katkeria siitä, että mies on lähtenyt ja löytänyt uuden naisen ja tehnyt lapsia hänen kanssaan, mutta onneksi on niitäkin yh-äitejä jotka eivät kiristä, syyttele, pystyy joustamaan, eikä nakuta joka asiasta ja antaa isän silti olla lapsiensa kanssa paljon, mutta ymmärtää silti myös miehen uuden elämän...
sen että aiemmasta liitosta olevat lapsesi ovat luonasi? Kummallista. Meille ovat kaikki omat lapset AINA tervetulleita, sekä nykyisen kanssa tehdyt että aiemmista liitoista olevat (molemmilla). Jos X katsoisi lapsen parasta niin tämä olisi meillä enimmän aikaa, nyt vain nuo sossutätien määrittelemät joka toinen vkl jne.
Lähinnä koen rasituksena sen, että jos meille ei joskus sovi ylimääräiset tapaamiset, koska esim. olemme ehtineet tehdä suunnitelmia sille ajalle, niin ex alkaa kiristämään ja uhkailemaan, ettei sitten saa enää muulloinkaan tavata.
Yksi esimerkki, kun olimme juuri syntyneen vauvan kanssa valvoneet monta yötä ja yritimme jaksaa siten, että vuorotellen hoidimme vauvaa ja nukuimme. Silloin oli pakko sanoa, ettemme voi ottaa lasta luoksemme. Ja taas tuli uhkailuja.
Tiedän, että uhkailuille ei ole perustaa (ei voi viedä tapaamisoikeutta), mutta se rassaa silti lisää meidän jaksamista. Lisäksi sitten saatan olla omaan napaan tuijottaja, mutta onhan meidän vanhempienkin saatava levätä, että jaksamme olla hyviä vanhempia lapsillemme. Mitä hyötyä on ottaa lisää lapsia väsyneeseen ilmapiiriin, missä kaikilla on hermot kireällä. Silloin ajattelimme, että sen lapsen kannalta parempi olla kotonaan, missä lapsen kanssa jaksetaan leikkiä ja olla. Ja vielä, että kyse on ollut ainoastaan näistä ylimääräisistä ajoista. Ne on mielestäni ok, jos meillä on tarjota tasapainoinen ja rauhallinen ympäristö.
Mutta tämä on vain minun mielipiteeni...
No voi höh!!
Ihan samat ongelman väsymyksen kanssa uuden vauvan tultua ne on ydinperheessäkin. Ei sielläkään voi edellistä lasta laittaa "jäähylle", kun isi ja äiti ovat väsyneitä uuden vauvan hoitamisesta. Hei haloo!!
Ylimääräisille tapamisille voi tuossa vaiheessa sanoa kauniisti ei, mutta kyllä sovitut tapamiset on pidettävä. Elämä se on sillä eksälläkin, joka sentään hoitaa lasta yksin kaiken muun ajan, paitsi ne sovitut pari viikonloppua. Eikö hän kaipaa lepoa voidaakseen taata sitten lapselle harmonisen jne..ympäristön?
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaksi viikonloppua kuukaudessa tapaamisia on lapsen kannalta todelta vähän ja olen täysin samaa mieltä eksän kanssa siitä, että niitä pitäisi olla enemmän. Kyse on sentään LAPSEN OIKEUDESTA tavata etävanhempaansa.
Ja juu, kyllä, on sellainen katkera yh, joka on tuon vauvarumban käynyt aikoinaan sen eksän kanssa läpi ja jaksanut silti...joka päivä...
Panostakaa siihen parisuhteeseenne silloin, kun ei ole tapaamisaikaa. Antakaa vauva hetkeksi hoitoon jonnekin ja olkaa kahdestaan. Nukkukaa vaikka
"Ja juu, kyllä, on sellainen katkera yh, joka on tuon vauvarumban käynyt aikoinaan sen eksän kanssa läpi ja jaksanut silti...joka päivä... "
Jos tuollaista kirjoittaa, niin luulisi tietävän mitä väsymys on! Ei siihen enää tarvitse muiden painostusta ja uhkailuja. Kyllä se edellisestä liitosta oleva lapsi ei varmasti saa traumoja, jos ei aivan näin alkuun ole niin useasti isänsä luona. Eihän tämä vauva-aika ikuisuuksiin kestä. Varmaan, kun siinä asiassa helpottaa, niin jaksaa taas muutoinkin.
Missä on se joustavuus tässä asiassa? Koskeeko se vain, että pitää joustaa lähivanhempaa kohtaan, mutta ei toisin päin?
"..ja yh:nkin pitää levätä..."
Eli lähivanhemmalle lepoa, mutta me voimme tyrkätä tämän pienen vauvan hoitoon???
Ihan hyviä neuvoja, mutta kun kyseessä on todellakin ylimääräiset ajat ja ainakin näin, että me saamme vauvamme vanhemmaksi ja tilanne helpottuu.
Mutta unohdanko, että nykyisenä vaimona olen myös ihminen, enkä jaksa mahdottomia minäkään. Mutta se voi olla monelle aika mahdoton ymmärtää. Eihän välttämättä monella entisellä ole ollut vastaavaa tilannetta. Silloin, kun hänen lapsensa on ollut pieni ja hän on ollut väsynyt, onko hänelle silloin lisätty paineita, että pitäisi vielä hoitaa toisiakin lapsia. En usko, koska jos näin olisi ymmärtäisi varmaan paremmin. Tiedän, ettei toistakaan lasta voi roskakoriin heittää ja usko pois, todellakaan siitä ei ole kysymys.
Ja vielä sanoisin, että tuosta irjoituksesta tulee sellainen olo, että vanha suhde rinnastetaan saman arvoiseksi kuin uusi.
Kysehän on, että vanha suhde on vanha suhde. Mies ja nainen eroaa. Mitä on silloin ajateltu, kun on erottu? Eikö silloin ole ymmärretty asiaa, ettei toinen osapuoli enää asu saman katon alla, eikä voi näin ollen olla huonoina päivinä exän tukena ja turvana.
Kaikki hokee, että kyse on lapsesta, mutta nuo kirjoitukset saavat tuntemaan, että kyse on nimen omaan exien omista haluista ja tahdoista. Esimerkiksi mikäli puhutaan exän jaksamisesta, niin karrikoidusti, mitä se kuuluu meille nykyiselle perheelle. Tietysti siitä voidaan palata asiaan, että lapsen takia. Kaikenhan voi perustella lapsen kautta. Mutta totuus on, että miehellä on uusi suhde ja nimen omaan se menee ykkös asiaksi, eikä exän haluamiset. Lapsi on taas asia erikseen.
Onko siis todellakin niin, että lapsi kärsii, jos näitä ylimääräisiä tapaamisia ei ole, vai onko se exä joka saa traumoja?!