Meille tulee tässä joulun alla tutun tutulta 3-vuotias Norjan Harmaahirvikoira uros. Syy on seuraava: Tutun tuttu on metsästäjä, jolla on toinen, vanhempi uroskoira. Tämä vanhempi koira on alistanut harmaan niin, ettei se uskalla metästysreissulla toimia vaikka on koulutettu ja osaisi hyvin. Tämä omistaja oli meinannut jo lopettaan harmaan, mutta meidän isäntä otti yhteyttä ja sanoi ottavansa harmaan itelleen, turha hyvää koiraa tappaa jne. Minun vanhemmat on jo käyneet tutustumassa harmaaseen muutaman kerran, ja hyväluontonen koira se ilmeisesti on.
Kuitenkin vähän epäilyttää se, sopeutuuko tämä harmaa meidän perheeseen ja jos ei niin mitä siitä seuraa. Toinen, että saako se tarpeeksi liikuntaa, kun meidän perheessä kukaan ei varsinaisesti metsästä. Tosin isäntä aikoo nyt kai yrittää paikalliseen hirviseuraan jonkinlaiseksi ajomieheksi (en tiiä miksi niitä koiralla metsästäviä ja pyssyttömiä ajajia kutsutaan, kun en metästyksestä tiiä mitään, mutta kumminkin) jotta saataisiin koiralle aktiviteettiä. Muuten varmaan koira saaliikua tarpeeksi, lähellä on paljon metsäaluetta ja tilaa koiralle juosta, jos se vaan alkaa totella uusia omistajia eikä koko ajan karkaile. Haukkuminenkaan ei ole ongelma, vaikka olisikin herkkähaukkuinen koira, kun talo on melko syrjäseudulla.
Mutta mitä olette mieltä, onko toisen koiran "adoptoiminen" itselle hyvä ajatus kun kysymyksessä on Norjan Harmaahirvikoira? Sopeutuuko se ja alkaako totella uusia omistajia? Kokemuksia?
Kuitenkin vähän epäilyttää se, sopeutuuko tämä harmaa meidän perheeseen ja jos ei niin mitä siitä seuraa. Toinen, että saako se tarpeeksi liikuntaa, kun meidän perheessä kukaan ei varsinaisesti metsästä. Tosin isäntä aikoo nyt kai yrittää paikalliseen hirviseuraan jonkinlaiseksi ajomieheksi (en tiiä miksi niitä koiralla metsästäviä ja pyssyttömiä ajajia kutsutaan, kun en metästyksestä tiiä mitään, mutta kumminkin) jotta saataisiin koiralle aktiviteettiä. Muuten varmaan koira saaliikua tarpeeksi, lähellä on paljon metsäaluetta ja tilaa koiralle juosta, jos se vaan alkaa totella uusia omistajia eikä koko ajan karkaile. Haukkuminenkaan ei ole ongelma, vaikka olisikin herkkähaukkuinen koira, kun talo on melko syrjäseudulla.
Mutta mitä olette mieltä, onko toisen koiran "adoptoiminen" itselle hyvä ajatus kun kysymyksessä on Norjan Harmaahirvikoira? Sopeutuuko se ja alkaako totella uusia omistajia? Kokemuksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuuleppas jos koira on noinkin nuori mikä ettei se sopeudu uuteen kotiin. Harmaa on muutenkin hyvä seurakoira ja siitä metsästyksestä
Kyllä jokaisessa hirvi porukassa on semmoisia kavereita jotka lähtee mukaan neuvomaan ja onhan aina uteliaita ja niit EI kateelisijäkin, kyllä sitä siinä opii ja jos ei opi niin kyllä koira sen opetaa.
Tiedän sen itse aika hyvin iteläni on 3 harmia siis koiraa.
Kyllä harmaa on todella sopeutuvainen koira! Itsekin otettiin tässä nelisen kuukautta sitten löytöeläinkodista (!!!) meille uusi harmaa narttu (iästä ja taustoista ei ole varmaa tietoa, mutta epäilen että jotain 3-4 vuotias koira on) ja hyvin on sopeutunut. Hyvin on oppinut meidän talon tavat (meillä on kyllä seropi uroskin, josko se ois auttanut asiaa..), eikä karkaile. Eli hyvillä mielin voitte mielestäni "adoptoida" sen harmaan, niin ei mene hyvä koira hukkaan!
Tuo on varsin jalo teko ja eihän siinä nyt sen suurempaa riskiä ole kuin, että saa kotia jollain tapaa vähän hölmön koiran, joka haukkuu esimerkiksi vain omalle väelle tms, eikä toimi metsällä ollenkaan. Mitäpäs sitten. Monella on toimimaton hölmö koira kotona. Siinä sitä ruokkii samalla kuin muitakin. Toisaalta jotkut lopettavat ne, että eivät ole vaivoina. Ilman muuta kannattaa kokeilla, josko se vaikka alkaisi toimimaan, kun ei ole enää sen vanhan uroksen tassun alla. Saatoitte saada halvalla hyvän hirvikoiran.
Harmaa on nimenomaan hirvikoira ja sen pitää päästä metsään ja haukkumaan hirviä, mikäli sillä yhtään on siihen taipumusta. Muistakaa, että pelkkä koira ei metsästä mitään, vaan tarvitaan myös ihminen (tai useampi ja tietysti pyssy). Koiran ja ihmisen pitää toimia yhteen. Koira huomaa hyvin nopeasti, että kuka on se 'setä', joka ampuu hirven, kun sille kyllä kauan haukkuu. Sen sedän kanssa koira toimii parhaiten. Hirvikoiran kanssa pelaamisessa on omat niksinsä. Siksi olisikin tärkeää, että tietäisitte hirviporukasta jonkun hyvän tyypin, joka teitä neuvoisi tai veisi koiraa kuin omaansa ja teidän isäntä kävelisi mukana. Siinä oppisi parhaiten ja ei tulisi tehtyä turhia virheitä ensimmäisen hirvikoiran kanssa. Koiramiesten, ja varsinkin metsästyskoiramiesten, keskuudessa esiintyy valitettavan paljon kateutta, joten olkaa huolellisia 'uskottua miestä' valitessanne.
Onko teillä tutkapanta sille koiralle? Harmaiden toimintasäde on yleensä kilometrejä, joten mikään lyhyen kantaman 'pikkukoirien tutka' ei tahdo riittää. Aluksi koira saattaa pyöriä siinä näköetäisyydellä, mutta yleensä koira pidentää lenkkiään sitä mukaa kuin luottamus isäntään kasvaa. Ja tietysti, jos hirven (tai tuoreen jäljen) löytää, niin silloin yleensä mennään niin kauan kuin hirvi liikkuu tai tulee pimeä.
Teillä tulee olemaan jännittäviä aikoja. Ei muuta kuin jäitä hattuun.
Liikunnasta vielä. Hirvikoirien irtipitoaika päättyy jo 31.12. Koira tarvitsee myös metsästysajan ulkopuolella liikuntaa ja aktiviteettia. Varsinkinkin ennen sitä suurta päivää 20.8. kannattaa koiraa lenkittää. Ei toki kuumalla (> 20°C) ilmalla. Kesähelteillä lenkille kannattaa lähteä vasta yöllä tai aamulla. Koiraa voi aktivoida myös monella muulla tavalla. Toiminnot, joissa koira joutuu käyttämään nenäänsä ovat parasta aktivointia. Esimerkiksi makupalojen etsiminen. Hirvikoiralle sopisi todella hyvin MeJä-toiminta. (http://www.tupla-taplan.com/meja.html) Se sopii mainiosti myös nuoremmalle koiranohjaajalle. Hirviporukoille tuohon opetettu koira on todella hyödyllinen. Kaikki porukat tosin eivät (vielä) ole sisäistäneet asiaa.
Toivottavasti tulevakoirasi on yksi meidän naapurin ko. koirista joita vihaan yli kaiken. Ne pilaavat koko asuinalueemme jatkuvalla haukunnallaan.
Älytöntä ottaa tällaisia koiria asumaan mihinkään missä on naapureita lähellä. Säälin jo teidän naapureitannekin.
Meidän harmaat eivät ainakaan hauku kuin hirveä. Kotona tarhassa olessa ollaan aivan hiljaa ja levätään, metsällä sitten haukutaan kun hirvi löydetään.
No olen tietysti pahoillani jos naapurin koirat sinua häiritsevät.Jos noin kovasti ärsyttää, niin miksi et itse muuta muualle? Tai valita koirien metelistä ensin naapureillesi? Toisaalta ymmärrän, että ärsyttää, jos haukkuminen on jatkuvaa, mikä yleensä johtuu siitä, että koiraa ei osata/viitsitä kouluttaa hiljaisemmaksi.
Senkun vain säälit kaikella sydämelläsi meidän naapureita. Jos kuitenkin yhtään luit tekstiäni, olisit ymmärtänyt että ihan lähellä niitä ei tässä ole.... ei sillä että asuisimme täydellisesti korvessa, pienessä maalaiskunnassa kuitenkin.
Jos noin kovasti ärsyttää, niin miksi et itse muuta muualle? Toisaalta ymmärrän, jos haukkuminen on jatkuvaa, mikä yleensä johtuu siitä, että koiraa ei osata/viitsitä kouluttaa hiljaisemmaksi, ja silloinhan vika ei ole eläimissä vaan niiden omistajassa/kasvattajassa/kouluttajassa.
Meidän koira muuten on sopeutunut ihan hyvin, ensin vähän villikoi kun ei ollut tottunut tottelemaan meitä, mutta ymmärsi pian ketkä täällä komentaa ja huolta pitää. Ihan hyvätapainen, tottelevainen, vähän hassu, pentumainen ja hellyttävä koira meillä nyt sitten on. Viihtyy suurimman osan ajasta ulkona, tuuheaturkkinen kun on ja rakastaa lenkkeilyä.... vähän oudoksutti viedä metsään, kun säntäili sinne täne, varmaan hajujen perässä. Itri ei uskaltanut päästää. Katsotaan miten tilanne kehittyy.
Kiitos kaikille vastanneille! Etenkin asiallisista kommenteista....