Mutta mikä se oikein semmoinen "runuo" on?
Varsikin nykyään, kun ei enää tartte olla riimiä eikä rytmiä, eikä eses lukialle ymmärrettävää ajatusta, mostä tietää että joku teksti on runo?
Kelpaisko määritelmäksi, että siinä on vähän sanoja peräkkää ja paljon sanoja alekkaa?
Mutta eikö silloin esim. almanakka olisi parasta runoutta!?
Vai pitäisikö sekä tekijällä, että lukijalla olla joku kporkea koulutus ja hieno titteli. Ainakin arvostelijoillahan sellainen on jo?
Varsikin nykyään, kun ei enää tartte olla riimiä eikä rytmiä, eikä eses lukialle ymmärrettävää ajatusta, mostä tietää että joku teksti on runo?
Kelpaisko määritelmäksi, että siinä on vähän sanoja peräkkää ja paljon sanoja alekkaa?
Mutta eikö silloin esim. almanakka olisi parasta runoutta!?
Vai pitäisikö sekä tekijällä, että lukijalla olla joku kporkea koulutus ja hieno titteli. Ainakin arvostelijoillahan sellainen on jo?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Runous eli lyriikka on kirjallisuuden muoto, jossa kieltä käytetään esteettisesti sen merkityksen ja kieliopillisen oikeellisuuden sijaan tai lisäksi. Se koostuu suullisista tai kirjallisista ilmaisuista, joissa kieltä käytetään eri tavoin kuin proosassa. Eräs runouden alalaji on laululyriikka, jossa runomuotoinen teksti liittyy musiikkiin. Runojen ilmaisu nojaa usein mielikuvitukseen, sana-mielleyhtymiin ja kielen soinnillisiin ominaisuuksiin.
Runossa ei ole välttämättä sanoja alekkain.
Jos et tunne runoutta, niin se näkyy omista runoistasi. Kukaan ei silti kiellä sinua nimittämästä itseäsi runoilijaksi ja tekstejäsi runoiksi. Jos runo on sinulle sanojen kirjoittamista alekkain, niin voit vapaasti nimittää niitä runoiksi.