Lapsenlapsettomuus on tabu

Ehkä siksi että se varsinainen lapsettomuus lisääntyy koko ajan. Tällä hetkellä viidesosa suomalaisnaisista jää lapsettomiksi.

niin, oletteko lukeneet, että lapsettomuus on aika kipeä asia? kannattaisi miettiä onko jollakin suurempi suru kuin lapsenlapsettomuus. kai ne olette lukutaitoisia ja lehdistäkin näette, että kaikki ei niitä lapsia saa?

On se varmasti suuri suru. Mutta lapsia ei tehdä isovanhemmille, ne saadaan itselle jos saadaan. Olen 26v nainen, naimisissa ja kohta maisteri, tulevaisuus näyttää valoisalta. Se, mikä puuttuu, on halu saada lapsia. Voin olla onnellinen toisten perheonnesta mutta en koe vielä tarvetta tulla itse äidiksi. On pelkoja, vihaa ja halua tehdä jotain muuta, itsekkyyttäkin. Anoppi toivoo meidän hankkivan lapsia, mutta en minä ole siihen valmis. Mies haluaa niitä "sitten joskus" mutta ei vielä. Minä en tiedä haluanko koskaan.

Samaa olen joskus miettinyt, olisi kiva lukea kokemuksia ja näkemyksiä aiheesta. Meillä siis niin päin että minä en ehdottomasti halua lapsia, enkä enää voikaan saada, ja tämä on vanhemmilleni suorastaan henkilökohtainen loukkaus ja hiertää välejä todella pahasti. Minun ja mieheni haluilla ei ole kai sitten väliä kun ei yksi lapsia missään tunnu eikä sitä kuulemma edes huomaa, mutta se pitäisi nyt tehdä, ettei tarvitse heidän hävetä ja kärsiä kun olen tuottanut pettymyksen vanhemmilleni, enkä täyttänyt velvollisuuttani heitä kohtaan. Tuntuu pahalta tuottaa pettymys, mutta en minä voi pilata elämääni vanhempieni takia ja tehdä jotain sellaista vain heidän takiansa ja kenties pilata lapsenkin elämän siinä samassa..

Lapsettomuus ei ole isovanhempien surun asia. Isovanhemman tehtävä on tukea ja rakastaa omaa lastaan, vaikka lapsi ei saa halustaan huolimatta lasta. Ja isovanhemman tehtävä on tukea ja rakastaa omaa lastaan, vaikka tämä ei haluaisi lapsia. Jälkimmäisessä tapauksessa lapsenlapsettomuuden sureminen olisi yhtä naurettavaa, kuin surra sitä, ettei lapsesta tullutkaan palomiestä.

Jos ei ole omia lapsenlapsia, niin miksi et ryhtyisi varamummoksi jollekin perheelle?? Onko sillä nyt eroa kauheasti onko ne biologisia lapsenlapsia vai ei? Jos olet perheessä mukana siitä kun lapset ovat ihan pieniä, niin kyllä sinusta tulee silloin ihan oikea mummu, joka voit olla aivan yhtä rakas ja tärkeä kuin biologinenkin mummu. Nykyään monet perheet asuvat kaukana isovanhemmista tai isovanhemmat eivät halua hoitaa lapsenlapsiaan tai ovat jopa kuolleet.

Muun muassa siskollani on meksikolainen mies ja kolme kaunista lasta, kohta 2 vee, kohta 4 vee ja kohta 7 vee. Miehen vanhemmat asuvat Meksikossa ja äitimme liian kaukana ja on lisäksi liian vanha jaksaakseen hoitaa näitä lapsia. Kuinka monta kertaa siskoni on huokaissut, että kunpa hän voisi löytää varamummin!

Maailma on täynnä mummia tarvitsevia lapsia. Miksi niitten lastenlasten pitäisi olla biologisia?? Jos oikeasti haluat lapsenlapsia, niin laita ilmoitus vaikka suomi24 palstalle isovanhemmat, niin varmasti sinulle löytyy "lapsenlapsia"!!

sinun olisi pitänyt varmaan tehdä enemmän omia lapsia. Ei se ainamene niin kuin luullaan kaikkien kohdalla. kannattaa varautua kaikkeen.Onko vielä mahdotonta adoptoida omia lapsia lisää? Entä ottaaa ulkomailta kummilapsia?

Eipä ole tullut tai ehtinyt surtua kun ei ole lapsia eikä lapsenlapsia. Itselläni on montaa harrastusta enkä ole koskaan kaivannut niihin lapsia. Ikinä en ole surrut sitä mitä EI OLE vaan nauttinut ihan omasta elämästäni. Hirveästi on yksinäisiä ihmisiä ja hakeutuu vain seuraan niin saa paljon. Tyhmien ja meluavien lasten seura ei ole ikinä kiinnostanut. Kyllä se on ihmisen henkisen puolen tyhjyyttä jos on niin tyhjää oma elämä ettei keksi siihen mitään opiskelua ja itsensä kehittämistä kuin vain kakarat. Itse aion opiskella niin kauan kunnes henki pihisee. Miksi surra sellaista mitä ei ole kun on omat aivot ja nauttia terveydestä sillä senkin voi menettää milloin vain.

Ihanaa kun saa elää oman aikataulunsa mukaan niin ettei kukaan määrää sitä. Kukaan ei ole kerjäämässä rahaa vaan saa käyttää itseensä ihan kaiken. Voi mitenkä ihanaa on elää ilman rasitteita ja toteuttaa omia unelmiaan. En voi millään ymmärtää niitä jotka surevat noin mitättömästä asiasta. Vihaan KATKERIA ihmisiä ja ne ovat maailman ilkeimpiä, niiltä puuttuu aina jotain.

Suuri suru on aivan heitteille jätetyt vanhukset joista ei kukaan välitä, Mene vapaaehtoistyöhön auttamaan yksinäisiä vanhuksia niin eí tarvitse surra. Tämmöinen sinun ihan mitätön suru on ihan perseestä revitty ja naurettava niin ettei mikään ihme jos ei puhuta.

Katkerat ihmiset tuhlaa elämänsä siihen että suree sitä mitä ei ole kultalusikalla tuotu eteen.

Voin sanoa että hyppää hyvä ihminen suohon jos on noin vaikeaa. Meillä muilla joilla on elämä koetellut niin ei noin mitättömistä asioista surra.