Selitys kaikkeen kummitteluun

Ja siihen vielä nämä kauhuleffat&kauhu-pelit Oma-mielikuvitus,kummittelu-soppa .On valmis!

Onhan tuo omalla tavalla ihan totta. Jokaisella nuorella on jossakin jonkinlainen villitys paranormaaliin jne. Minullakin oli tuo vaihe elämässäni. Mutta mitään ihan oikeasti konkreettista ei tapahtunut.

Mutta, uudistuin uskossani. Aloin kertomaan Evankeliumista eräälle. Tuona samana yönä heräsin siihen, että joku seisoi sänkyni vieressä ja katsoi minua. Ja tuohan ilmestys katosi heti kun säikähdin huutamaan. Se oli ensimmäinen kerta kun mitään konkreettista näin. Ja se oli juuri sen yhteydessä kun olin kääntynyt Jumalan puoleen ja päätin seurata Jeesusta. Ja sitten kun koin, että tälle yhdelle tuttavalleni pitäisi puhua hengellisiä - ja tämähän oli ihan rakentavaa keskustelua, ei mitään tuputtamista - niin vasta sitten tällainen hyökkäys tuli.

Olen kertonut tämän muutaman kerran, mutta kerron vielä:

Pahat henget eivät ilmesty ihan miten sattuu. Varsinkin jos katsotaan joitakin "aavejahti" -juttuja sun muita - pahat henget; demonit toisin sanoen, eivät ilmesty välttämättä niillekään, koska siinä niillä on täydellinen tilaisuus "todistaa" ettei niitä ole.

Totuus on, etteivät demonit halua, että sinä uskot heihin. Miksi? Koska demoneihin uskominen merkitsee yliluonnolliseen uskomiseen. Ja mikä on aika rinnakkain ylilluonnoliseen uskomisen kanssa? Jumalaan uskominen. Joten niitten ase meitä ihmisiä vastaan ei ole näkyvät piinaukset, vaan hiljaisuus. Hiljaisuus on se mikä on tappavaa.

Jos pannaan asia oikein lyhyesti - Lucifer oli yksiä suurimpia arkkienkeleitä Jumalan taivasten valtakunnassa. Mutta tämä alkoi hakemaan korkeampaa asemaa ja alkoi käymään sotaa Jumalaa vastaan, käännyttämällä muitakin Jumalan Enkeleitä. Aika suuri osa taipui tähän. Lopputulos on se, että Lucifer ja nämä muut Enkeleit heitettiin maan päälle, jossa nämä ovat sidottuja määrättyyn aikaan saakka, joka on tämä Raamatunkohta:

(Johanneksen ilmestys 20:10 - "Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti.")

Eli Luciferista tuli saatana ja näistä "langenneista enkeleistä" tuli paholaisen kätyreitä, eli demoneja.

Yllä oleva Raamatunkohta merkitsee sitä, että paholainen ja demonit joutuvat kohtaamaan heidän oman tuomionsa, jonka Jumala määräsi näille, eli helvetin, kadotuksen. Se oli alunperin tarkoitettukin niille.

Eikä tässä ole kyse siitä, että nämä ovat eräänlaisia tarinoita mitä meidän isovanhemmat tai muut ovat keksineet. Yllä oleva toteamus on myöskin Raamatusta. Tässä pari:

(Evankeliumi Matteuksen mukaan 25:41 - "Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.")

Lucifer:

(Jesajan kirja 14:12 – "Voi, kuinka sinä putosit taivaalta, sinä Kointähti, sarastuksen poika! Alas maahan sinut survaistiin, sinä kansojen kukistaja.")

(Johanneksen ilmestys 12:9 – "Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikoijen käärme, jota kutsutaan paholaiseksi ja saatanaksi --- syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit.")

Kirjoitan näistä jonkin verran - käykää lukemassa:

http://demoninmetsastajanpaivakirja.blogspot.fi/

"Jokaisella nuorella on jossakin jonkinlainen villitys paranormaaliin jne. Minullakin oli tuo vaihe elämässäni."

miten niin vain nuorella?
maailmassa on asioita joita ovat kokeneet aikuisetkin.
monasti nuoremmat vain kiinnostuvat niistä kun kuulevat.
villitys ei ikääkään katso.