mä tapasin netis kuukaus sitten yhen jätkän ja ollaan textattu toisillemme joka päivä siitä päivästä lähtien...se kirjottaa ainakin kerran päivässä mulle että se rakastaa mua....se asuuu monen sadan kilsan päässä täältä missä mä asun...me ei olla edes koskaan tavattu toisiamme(vaikka sekin ois jo harkinnassa...)mustakin tuntuu että mä rakastaisin sitä mutta voiko näin olla???sanokaa nyt hyvät ihmiset mielipiteenne...jooko...?ja sitte toinen pyyntö ois et kertoisitte omista niin sanotuista "nettirakkauxistanne".....pliiiz...ottakaa kantaa....ps.jos rupeette väittään mua noin 11wuotiaax niin ikäää siihen pitää lisätä noin 5vuotta ainaskin....
nettirakkautta......?
suzan...
11308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Heips!
Teidän pitää tavata ja sitten voidaan puhua rakkaudesta(mikäli siis vielä tunnette samoin). Sillä vaikka en mitenkään ole rasisti niin ulkonäkö vaikkuttaa valitettavasti asiaan. Toisessa ihmisessä voi olla asioita joita vain ei voi sietää(inc. luonteenpiirteet ja tavat). Mutta jos kaikki hyvin käy niin(uskoen kohtalon johdatukseen) hän on sinun prinssisi. =)
Kutakuinkin mahdollista...mutta silti epätodenäköistä tässä miljardien ihmisten maailmassa.
Keep Hope Alive!!!
jos luit ton viestini niin mulle on käyny helvetinmoinen tsäkä ku löysin miljardien ihmisten maailmasta kundin joka rakastui minuun, eikä jättänyt nähtyäni minut ja ulkonäköni vaan sanoi että "näytin oikeelta"....ja siis tietty "tunnun oikeelta" ei kai se muuten vaan ois minun kans ja tuhlais helvetin paljo rahaa täällä käymiseen.
Kaikki on mahdollista,ainakin melkein.... Itelläni on ollu 3 "nettirakastumista",ja pelkään et tulee neljäs...en enää haluis sitä...koska jos/kun se ei toimi,ni se satuttaa niin saatanasti!!...mut tsempii sulle:)!!
Mulla on ollu kaks...nyt on kolmas...
Oon tuntenu noin kaks ja puol kuukautta ilman ongelmii..kuvii ollaan lähetetty...en väitä et olisin sit mikään hirveen kaunis..
Mut meillä on silti menny tosi hyvin...voipi olla tää oikea...
ja mäkään en oo mikään yksitoista vuotias...
Mä oon kokenu ton saman ja tiedän että se tosiaan voi olla rakkautta... Mutta, tollasessa myös särkyy helposti. On sekin tullu koettua. Elikkäs, sinuna en sitoisi itseäni vielä liikaa siihen jätkään. Itse tein sen virheen ja sain kärsiä.Usko mua se sattuu paljon, ja sirpaleiden kokoaminen ei ole niin helppoa. Odota että tapaatte ja tutustutte...Onnea peliin :)
mun mielipide on että sä voit olla ihastunut siihen jollain tasolla, muttet rakastunut. en väitä, että sun ois pitäny nähdä se että voisit rakastaa sitä, mutta sun ois pitäny olla sen kanssa vähän suoremmassa kontaktissa ku tekstareiden välityksellä. tekstiviestin voi kirjottaa monta kertaa vaikka uudelleen tai korjailla sitä kavereiden avulla, mut mikään ei korvaa sitä että sä puhut sen kans suoraan. tekstarit ei kerro ihmisestä mitään. tapaa se ja ihastu sitten ja vaikka rakastukin. tzemii sulle :)
tapasin noin puoltoista vuotta sitten (onks siit jo niin pitkä aika???(joillekki pitkä...))
netissä ihan kivan tyypin, tuosta naapurikunnasta (n.80km) ja hän seurusteli sillon.soiteltiin ja textattii ja mailailtii.
sit se vaa pisti meän välit poikki. otti uuestaan sen jälkeen ku oli eronnu.
no me alettiin seurusteleen ja nähtiin aika äkkiä sen jälkeen (n.viikko) ja ollaan edelleen yhessä.
asutaan sen verran lähelä toisiimme et nähhää joka viikonloppu.
ollaan seurusteltu jotain päälle vuos ja pari kuukautta...semmosta
nonii, kerron lyhyesti tarinani:
olen tapaillut esim. chatissa montaa jätkää. niistä noin 3-4 on vieläkin todella hyvii kavereita, ja keskustelen heidän kanssaan netissä. usealla on likkakaveri ja näin päin pois, mutta ollaa hyvii kavereit ja tunnettu yli vuosi...melkein kaikkien kans...yhden kaverin jopa tapasin omien sivujeni vieraskirjassa, ja tälläkin hetkellä juttelen hänen kanssaan, messengerissä.
kesällä sitten pitäisi tavata näit kavereit, tulevat tänne särkänniemeen jne. pidetää hauskaa yhdes...ja tottakai mun jätkäkaveri on mukana.
tää onkin sitte se ydin: juttelin noin 8-9 kk sitte chatis yhen hirmu kivan jätkän kans, se sitten johti mailimiseen, jota jatkettiin, kunnes sain kännykän. alotettiin soittamaan toisillemme ja txtareita tuli läheteltyä. kuvat oltiin nähty toisistamme siinä vaiheessa, kun chattailtiin...molemmat oli ihan tyytyväisiä toisiinsa, en pidä itteeni mitenkää kauniina, ja jätkä oli mielestäni semmonen söpö normaali peruspoika.
juttu sitten eteni siihen, että mailitse läheteltiin viestiä "kaipaan sua, oot mulle rakas"-tyyliin. lähin sitten kesällä 3 viikkoo amerikkoihin. ei tuntunu kivalta jättää jätkää sinne ilman mailimista 3:ks viikkoo...enkä sit kans päässy ollenkaa mailimaan, kun viimosella viikolla...ja sillon pelotti,että mahtokohan se ees muistaa mua enää...yllätys oli ilonen, ja monta mailii siltä sai aikaan sen, että kotiin sitte halus pian...koska oltiin sovittu, että nähään ekan kerran sitte reissun jälkeen jossain tampereella.
kaks viikkoo reisusta tulemisen jälkeen tavattiin.oltiin eka päivä yhdes ihan yli keskiyöhön saakka...ja seuraavana päivänä alettiin olemaan. ja tosta tapahtuneesta on nyt yli 6 kk!!
siinä.mun tarinani.ja mun jätkäkaverini.
ennen nykyiseni tapaamista mut jätettiin. mun kahden vuoden suhde loppu, ja olin aika ykkinäinen. onneks nää "nettikaverit" oli tukena ja sit ku nykyinen hani tuli kuvioihin, kaikki tuli paremmaks.
tosin täs on vaan se, että jätkä asuu 220 kilsan päässä. noh, nähään viikonloppusin, eikä ees kertaakaan oo puhuttu siitä, ettei jompikumpi haluis nähä toista!!
että semmosta...ei kukaa varmaa ees jaksanu lukee...mut kuitenki...
sanon vaan, että ihastua voi aina, rakastua voi oikeestaa vasta sitte, ku on toisen nähny. meil oli rakastuminen ensisilmäyksellä. ja jätkä on kertonu monii kertoi, että jo siit ekas mailimisesta saakka, se on lopettanu likan ettimisen...se halus vaan olla mun kans...
*huoh* ...kun jaksais odottaa perjantaihin... :)
olipa taas tosi lyhyesti...x)
sanoisin kans, ettei rakastua voi muuten kuin sitten vasta ku on tutustunu tyyppiin ja nähny hänet.
itselläni meni jonku aikaa ennenku rakastuin, mutta nyt oon varma rakkaudestani.
En menisi puhumaan rakkaudesta mitään tässä vaiheessa. Mun mielestä rakkaus perustuu luottamukseen ja miten voit luottaa kehenkään jos et oo ees nähny sitä? Sitten kun oot nähny sen ja vielä pidät siitä, niin voidaan puhua ihastuksesta. Rakkaus perustuu siihen, että tuntee toisen ja luottaa siihen, eikä halua olla riidoissa(ainakaan pitkään). Näin se on niin avioliitoissa, kuin kavereidenkin kesken.