http://areena.yle.fi/tv/2177839
Tuolla vanhus sanoo, että aika kuluu tosi hitaasti. Minä koen että aika kuluu siivillä vaikka en tee mitään.
Miten teidän aikanne; kulkeeko nopeasti?
Tuolla vanhus sanoo, että aika kuluu tosi hitaasti. Minä koen että aika kuluu siivillä vaikka en tee mitään.
Miten teidän aikanne; kulkeeko nopeasti?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Normaalia vauhtia, tunti kuluu tunnissa.
Liekö vanhuksella hautaan kiire.
Aika on suhteellinen käsite.
Jos on oikein kivaa, aika menee, kuin siivillä.
Jos taas hiiriä selässä istut ja ootat jotain tutkimustulosta tai lääkärin vastaanottoa, miten se aika saattaakin madella.
Yksi selitys ajan nopean kulun tunteeseen ikääntyneenä on se, että mitä enemmän takana on elinvuosia niin sitä pitempään ajanjaksoon vertaamme alitajuisesti lähimenneisyyttä.
Nykyään ihmettelen miten olen aikanaan ehtinyt tekemään kaikki silloiset puuhat.
Nuorena aika kului hitaasti. Ehkä siksi että aina odotti jotakin: joulua, 15/18/21 vuoden ikää, oppitunnin päättymistä, ystävien tapaamista, poikakaverin soittoa, viikonloppua, kesää ja kesälomaa... tai rintojen kasvamista, hahhaa!
Sille mulla ei ole selitystä miksi aika NYT tuntuu menevän niin nopeaan, vaikka en saisi paljon mitään aikasiksi. Pah.
Ehkä ajan kulku hidastuu kunhan tästä vanhaksi ja raihnaiseksi tulen - niin, ja yksinäiseksi? Tuo yksinäisyys lienee juuri se pointti !?!
Nuorenahan meillä oli koko elämä edessämme aikaa rajattomasti. Valtava halu nähdä maailmaa, saavuttaa itsellemme asettamamme tavoitteet, elämännälkä. Kaikki tuntui joskus tapahtuvan liian hitaasti, meillä oli niin kiire saada kaikki.
Nyt kun elämästämme on 80 % takanapäin, ja suurimmat saavutukset ovat jo takanapäin, aika kuluu liian nopeasti, olemme tietoisia kaiken katoavaisuudesta.
Ajan kulumisen näemme lapsistamme, vastahan he syntyivät, lapsenlapsistamme,
jotka kasvavat vauhdilla.
Elämännälkä ei ole kadonnut vieläkään, haluaisin elää vanhaksi ja nähdä lastenlasteni varttuvan aikuisiksi, nähdä millaisia valintoja he tekevät elämässään.
Omakin elämä on vielä rikasta, täynnä uusia kokemuksia ja elämyksiä, ja tällä elämänkokemuksella jo tietää, että kaikki voi päättyä hetkessä.
Niimpä niin. Minunkin vanhin lapsenlapseni on jo 22v.
Joskus sitä ihan ihmettelee, että niin se vain on.
Minun vanhin lapsenlapseni täytti jouluna 11 v., joten pitkään pitäisi vielä elää, jotta näkisin, mihin elämä heitä ohjaa.
Kaksikymmentä vuotta sitten, kun odotin leikkaukseen pääsyä syöpäepäilyn vuoksi,
itkin lohduttomasti sitä, etten näkisi lastenlapsieni syntyvän ja kasvavan. Onneksi kaikki meni hyvin, ja hartain toiveeni toteutui.
jooo, jopa vuodetki vilahtaa vaan silmissä, aika kuluu liian nopeesti, yhtäkkiä onki vanhus,
edessä on jo hauta ammollaan,
Kyllähän se kuluu kun pääsee liikkumaan, jäseniä ei kolota ja elämällä on tarkoitus ja tehtävä. Oikeastaan jokainen päivä on yski seikkailu ja kahta samanlaista ei tule.
Voi sellainen aika vielä tulla, että ajankulutuskin on raskasta työtä. Ja jos ihminen on masentunut kaikki on pysähdyksissä ja mataa.
Herra varjelkoon että saisin olla terve, säilyttää uskon ja elämän ilon.
Totta on, kyllä aika menee kumman nopeasti, nyt pimeän aikana kun nukkuu enemmän jää päivä lyhyeksi. Nyt kun on tuo flunssa ja joutuu lepäilemään enemmän
saattaa päivä mennä nukkuessa. Radiota jaksaa kuunnella, tuli mielenkiintoinen
haastattelu, haastateltavana Hannu Lauerma, rikollisesta mielestä. Hyvää ohjelmaa tulee radiosta useilta kanavilta. Aurinko paistaa ja pakkasta on 11astetta.
Kauppaan on jaksettava mennä, moottorilämmitys päälle, onneksi on auto.
Minä olen aina luottanut kelloihin.
Elämäni aikana ne ovat olleet jo hyvin nyky-aikaisia ja luotettavia.
Koska aina herään aikaisin, käytän kelloa katsoakseni olisiko järkevää nukkua
vielä hetken.
Noina hetkinä usein pissattaa.
Joten menee siinä kaksi Kärpästä ja yksi kärsä.
Tieto-koneeni kalenteri piippaa sitten, jos on erityisesti jotain mentävä tai
muistettava.
Tuo on pakollista hallita, koska elämäni on niin rikasta kaikin puolin.
Haudoilla käyn katselemassa lähinnä kauneutta.
Tietysti myös uteliaisuudesta:
Kenen vuoro milloinkin on koittanut.
Siinäkin pysyttelen ajan-tasalla.
Aivan turhaa on tutkiskella housujensa persausta peläten milloin se ohuuttaan
ratkeaa.
H.
Sinua ei kaivata tähän(kään) ketjuun.
Minkä takia hänhän on omasta mielestään suosituin, vain omasta se riittää hänelle.
Minusta aika kuluu nopeammin kuin nuorena. Silti saa vähemmän aikaan. Nuoren kävi töissä, hoiti kodin ja lapset oli harrastuksia...
Nyt ei tarvitse huolehtia kuin itsestään, silti aika karkaa käsistä. Nyt vasta siivoilen joulun jälkeisiä nukkumapaikkoja ja muuta vieraiden käynnin jäljiltä. Pesukone pyörii ja välillä siivoilen mutta en koko aikaa, nytkin avasin netin ja saatan käydä hoitopaikassa omaistani katsomassa. On kova pakkanen autoa ei viitsisi otta käyttöön lyhyen matkan takia.
Minä totuttelen viettämään eläkepäiviä kiireisen ja stressaavaa työuran jälkeen. Odotin niin kovasti eläkkeelle pääsyä ja nyt olo on tyhjä ja aika kuluu hitaasti.Tekemistä kyllä riittää.Suurin ongelma on sosiaalisten suhteiden löytyminen mutta se ei ole helppoa kun työpaikka ei ollut asuinpaikkakunnalla.Mies vielä työelämässä muutaman kuukauden.Ei ole lapsia sekin on alkanut nyt ahdistavaa kun on liikaa aikaa miettiä omaa elämää, työssä meni kaikki energia työhön ja 3 tuntia työmatkoihin. Tämä oli suuri yllätys, mutta työssään en olisi jaksanut käydä.Vaikka harrastan liikuntaa niin ei sieltä lenkkipolulta eikä uimahallit ystäviä löydy.Odottelen jospa kevät alkaisi piristämään ja antamaan energiaa.
Ihminen on sopeutuvainen.
Ensin on vähän pöllämystynyt olo. Ei millään tahdo saada päähänsä, ettei sinne töihin tarvitsekaan lähteä.
Unissaan sinne menee kovalla tohinalla monta kertaa, kunnes herättyään huomaa, ei tarvitsekaan.
Kyllä se elämä uomansa löytää. Itsestä ja omasta asenteestahan kaikki on loppujen lopuksi kiinni.
Minä ainakin nautin tästä kiireettömyydestä nyt eläkkeellä.
Mulla oli alussa kauhean vaikea aloittaa kotipuuhat aamuisin, kun tuli ilta aloin hääräilemään. Nyt jälkeenpäin asia on ratkennut, kun olin työssä tein kotitöitä vain illalla. Olin ohjelmoinut itseni niin, vuosikymmenet. Tein senkin virheen kun jäin eläkkeelle että aloitin heti kuntosalilla ravaamisen, 2 vuotta treenasin kunnes
tajusin että voisin levätäkin. Olisi pitänyt heti pitää vuoden mittainen lepo, nollata.
Nyt sekin on tehty, suunnitelmat menneet uusiksi. Kaikki on opeteltava, mikään ei
ole itsestään selvää.
"Aika lentää, tartu hetkiin."
Lapsuudessa aika tuntui jotenkin pitemmän oloiselta kuin sitten, kun alkoi oma elämä ja eteen tulivat perhe- yms. puuhavuodet. Vieläkin aika tuntuu lentävän ja liitävän turhan rivakkaan tahtiin, joskus toivoisi hidastuksen mahdollisuutta.
Mutta luulen ja oletan, että sitten kun vanhuus alkaa oikeasti on aikaa olla ja ihmetellä, katsella ja kuunnella, miettiä ja muistela, kiikkua ja keinutella, katsella kaikki katsomatta jääneet elokuvat, lukea lukemattomat kirjat ... Ehkä sitten ajan kulku hidastuu ja joskus jopa pysähtyy paikoilleen.
Onkohan tuo ohjelma näytetty Ruotsissa jo aiemmin...