Aikuistuminen ei ole mikään tietty ikä. 18 vuotias on jo lain silmissä aikuinen, mutta aikuinen on harva yli parikymppinenkään.
Aikuistuminen on ihan pienimmillä askeleilla vastuun ottamista omista teoistaan ja muista ihmisistä.
Aikuinen on ehkä silloin, kun on ikää lasissa jo lähemmäs 30, lakkaa miettimästä asioita vähemmän oman navan mukaan ja ihan noin kiltisti sanottuna lakkaa olemasta kusipää.
Tietenkin yleistän, mutta massateineille tämä olikin suunnattu.
Aikuistuminen on ihan pienimmillä askeleilla vastuun ottamista omista teoistaan ja muista ihmisistä.
Aikuinen on ehkä silloin, kun on ikää lasissa jo lähemmäs 30, lakkaa miettimästä asioita vähemmän oman navan mukaan ja ihan noin kiltisti sanottuna lakkaa olemasta kusipää.
Tietenkin yleistän, mutta massateineille tämä olikin suunnattu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aikuinen osaa ajatella eri asioita muidenkin ihmisten kannalta, eikä katso vain omaa napaansa niin kuin osa teinestä. Kaikista tärkeintä on, että osaa ottaa vastuun omista teoistaan ja sanomisistaan. Kukaan aikuinen ei todellakaan kohtele muita ihmisiä miten sattuu niin kuin osalla teineistä on tapana. Huvittavina on vain se, kun juuri 18 vuotta täyttäneillä on täysi-ikä noussut päähän...sitten ruvetaan kohtelemaan vuoden nuorempia alaikäisiä kavereita niin kuin kuin olisivat täysiä kakaroita. Juuri kun luulee olevansa aikuinen naureskellessaan alaikäisille, niin onkin vielä lapsellisempi kuin silloin alaikäisenä. Kehitys menee kyllä pikkasen takapakkia joillakin...
Noin 70% kolmekymppisistä on aikuisia. Loput 30% höperöityy ja niistä tulee "ikiteinejä". Ikiteinit on vielä kauheempia kuin oikeat teinit.
HIrveää kun on tuollaisia stereotypioita.Ja tottahan se on,mutta kuinka aikuista kun haukkua teinejä kusipäiksi?Oletko ajatellut miksi massateinit ovat massateinejä?Etsivät identiteettiään,mutta tekeekö se heistä kusipäitä?Itse en kyseiseen ryhmään kuulu,vaikka teini olenkin.Yritän aikuistua,katsoa asioita enemmän muiden ihmisten kuin itseni kannalta ja olla epäitsekäs.Kuitenkaan en aina onnistu,ja huomaan ajattelevani vastuuttomasti.Mutta enempää kai en voi vielä itseltäni tässä iässä vaatia.Yritän parhaani,ja edistynkin,mutta en ole aikuinen ja tiedän sen.En ole vielä täysi-ikäinen,enkä välitä nyt siitä.Kohta sekin koittaa,mutta entä sitten?Saan kyllä erilaisia asioita,mutta minulla ei ole tarvetta odottaa sitä.Elänhän nyt,kyllä ne vuodet sieltä tulee.Nuoria on niin paljon erilaisia,myös massan saessa josta heitä ei aina erota,joten jättäisin haukkumiset sikseen.Kaikki eivät myöskään katso tai yrittävät olla katsomatta muitakin kuin peilikuvaansa.Eikä aikuistuminen ikää katso,ei 18 tai 30,vaan ajattelutapaa.