Olisin vastannut aloitukseesi, mutta koneeni ilmoitti, että vastauksia ei ole tullut puoleen vuoteen? Aloita uusi keskustelu. Olenko jo sekoamassa?
Mutta aluksi olisinkin kysynyt, että oletko siskoni? Mutta et ole, koska minun siskoni oli vanhempi ja minä olin kova parkumaan hänen peräänsä, silloin alakoulussa, koska menin 5 vuotiaana ja pelkäsin niiiiin hirveästi, melkein varjoanikin!
Olihan niitä nuoruudessa jos´jonkinlaista "härdelliä", mutta mikään ei ole jäänyt mieltäni vaivaamaan.
Aika itsenäiseksi minäkin tulin niistä itku-parku ajoista ja taisin myöhemmin, teininä (sanahirviö, jota emme tienneet silloin "teineinä") sitten "höykyttää" siskoani?
Jotain hän nyt "horisee", että on joutunut pelastamaan minut usein, kun olin sopinut trefit ns. "päällekkäin" ja joka paikkaan en minäkään ehtinyt?
Tämä voisi olla myös avaus uudelle keskustelulle.
Tunnetko vielä katkeruutta jostain lapsuusajan asiasta, tai tapahtumasta?
-No, sitä en unohda koskaan, kun äitini antoi piiskaa ja minun mielestäni syyttä? Hän oli käskenyt lakaisemaan lattiat, mutta minä olinkin unohtunut jotain lehteä lukemaan "pylly pystyssä" sängyn laidalle ja en kuullut, kun hän tuli navetalta? Hitsi, että tuntui pahalta, kun en edes kuullut hänen tuloaan?
-On toinenkin tapaus, jota en ymmärtänyt, mutta muistan silti sen epäoikeudenmukaisena minulle. Pie..ruhan pääsee ihmisiltä joskus tahattomasti, mutta toisilla on "kyky" saada niitä "tarvittaessa"??
Minä pie--raisin illalla, kun ohitin isän ja äidin sängyn, mutta se oli virhe? Miksi he sitten, siis vanhempani, "pie..reskilivät" joskus kilpaa, joka meitä kaikkia nauratti?
Onhan täällä jo useita aloituksia näistä nuoruusmuistoista, mutta jos jonkin uuden kirjoittajan, tai vaikka entisenkin, mieleen muistuisi näitä hassuja muistoja?
ps. tällä en tarkoita tätä moninikkiä. joka vetää aina vain kirjoitukset esiin vuosisadan alusta, että hänelle ei ole vastattu omalla s-posti osoitteella?
Minusta kun tuntuu, että näitä muistoja iän myötä aina vain pulpahtaa esiin?
Mutta aluksi olisinkin kysynyt, että oletko siskoni? Mutta et ole, koska minun siskoni oli vanhempi ja minä olin kova parkumaan hänen peräänsä, silloin alakoulussa, koska menin 5 vuotiaana ja pelkäsin niiiiin hirveästi, melkein varjoanikin!
Olihan niitä nuoruudessa jos´jonkinlaista "härdelliä", mutta mikään ei ole jäänyt mieltäni vaivaamaan.
Aika itsenäiseksi minäkin tulin niistä itku-parku ajoista ja taisin myöhemmin, teininä (sanahirviö, jota emme tienneet silloin "teineinä") sitten "höykyttää" siskoani?
Jotain hän nyt "horisee", että on joutunut pelastamaan minut usein, kun olin sopinut trefit ns. "päällekkäin" ja joka paikkaan en minäkään ehtinyt?
Tämä voisi olla myös avaus uudelle keskustelulle.
Tunnetko vielä katkeruutta jostain lapsuusajan asiasta, tai tapahtumasta?
-No, sitä en unohda koskaan, kun äitini antoi piiskaa ja minun mielestäni syyttä? Hän oli käskenyt lakaisemaan lattiat, mutta minä olinkin unohtunut jotain lehteä lukemaan "pylly pystyssä" sängyn laidalle ja en kuullut, kun hän tuli navetalta? Hitsi, että tuntui pahalta, kun en edes kuullut hänen tuloaan?
-On toinenkin tapaus, jota en ymmärtänyt, mutta muistan silti sen epäoikeudenmukaisena minulle. Pie..ruhan pääsee ihmisiltä joskus tahattomasti, mutta toisilla on "kyky" saada niitä "tarvittaessa"??
Minä pie--raisin illalla, kun ohitin isän ja äidin sängyn, mutta se oli virhe? Miksi he sitten, siis vanhempani, "pie..reskilivät" joskus kilpaa, joka meitä kaikkia nauratti?
Onhan täällä jo useita aloituksia näistä nuoruusmuistoista, mutta jos jonkin uuden kirjoittajan, tai vaikka entisenkin, mieleen muistuisi näitä hassuja muistoja?
ps. tällä en tarkoita tätä moninikkiä. joka vetää aina vain kirjoitukset esiin vuosisadan alusta, että hänelle ei ole vastattu omalla s-posti osoitteella?
Minusta kun tuntuu, että näitä muistoja iän myötä aina vain pulpahtaa esiin?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.