Koulutus Labbiksen

Opetat ne opittavat asiat niin monta kertaa että varmasti ovat perillä. Siis toistat toistamasta päästyäkin, mutta pidät huolen siitä että opiskelu on koirasta kivaa ja että totteleminen on siitä kivaa. Tämä ei nuorelle koiralle tietenkään ole mikään selviö joten kun näyttää että koiralla menee yli niin silloin hellää vaatimuksissasi. Erityisesti alle kolmevuotiaan kohdalla on turha puhua täydellisestä osaamisesta ja tottelevaisuudesta joten pidä ehdottomasti kiinni vain turvallisuuden kannalta tärkeimmistä asioista. Ja anna periksi muissa ainakin ajoittain.

Pitkäpinnainen kouluttaja saa sitten hyvän palkinnon kun koira on täysikasvuinen, siis siinä kolmen ikävuoden jälkeen.

Itselläni on nyt pikkupentu, jo kuudes koirani, ja koulutan näin:

1) istu - makupala nyrkkiin ja pidetään siinä pennun yläpuolella, kunnes se istahtaa, pennut helposti istuvat tässä tilanteessa. Käskysana liitetään siihen hetkeen, kun pentu aloittaa istumisen, ja sitten palkka. Tätä toistetaan päivittäin lyhyenä mieluisana leikkinä, meillä kahdeksan makupalaa tarjoillaan peräjälkeen

2) luoksetulo - kutsut pentua luoksesi useasti päivän mittaan, käytä erityistä iloista ääntä ja luoksetulosta aina seuraa jotain hyvää, makupala, silityksiä, leikkiä...

3) paikka - vähän vaativampi suoritus ihan pienelle, joten painottuu vähän vanhempaan. Teen niin, että istumistreenin yhteydessä, kun istuminen jo sujuu, pitkitän makupalan antamista ja astun itse taaksepäin sanoen: paikka. Sitten palaan ja annan makupalan. Pitkittämällä tätä odotusaikaa, ja isompana sitten makuulta

4) kaikki koirat, noutajat erityisesti, rakastavat kuljetella suussaan tavaroita ja tuovat niitä omistajallekin. Kehu, palkkaa, opeta luovuttaminen. Sitten ala pyytämään niin, että laitat aluksi noudettavan esineen ihan lähelle ja pyydät sitä.

Nämä eivät ole mitään toko-ammattilaisen ohjeita vaan kotikonsteja arkielämässä. Mutta helposti ovat kaikki koirani nämä oppineet. Pidän tärkeänä myös pysähtymiskäskyä sekä pois -käskyä. Ne ovat koiraa rajoittavia, eikä niistä palkata vaan ankaralla äänellä ja tuimalla ilmeellä tehdään koiralle selväksi omistajan asenne. Äläkä unohda kieltoa, EI-sanaa!

Kokemukseni mukaan jo parivuotias on tottelevainen. Vuosikkaana ja vähän sen jälkeen on murkkuvaihe, jolloin lusmutaan ja luistellaan säännöistä, jopa uhmataankin. Se menee ohi, kun opitusta pidetään kiinni, harrastetaan jotain, missä koira saa oppia uutta, ja yritykset huonoon käytökseen(remmirähinä) torpataan heti tiukasti.