En pystynyt vastaamaan edellisiin vastaaviin keskusteluihin, joten aloitan uuden.
Kustannustoimittaja (tai "kirjapäällikkö") otti sähköpostitse yhteyttä ja halusi keskustella kanssani. Tapaaminen on ensi viikolla.
Kävi kuitenkin niin, että olin täysin unohtanut lähettäneeni käsikirjoituksen ko. paikkaan ja olin ehtinyt kirjoittaa sen uudesti kaksi kertaa lähetyksen jälkeen sekä käyttää sen arvostelupalvelussa. Muutoksia on tullut paljon, samoin muutama hyvä idea, joita haluaisin käsikirjoituksessa toteuttaa.
Mitä tarkalleen ottaen ensimmäisessä tapaamisessa tehdään? Sähköposteista ei selviä mitään, ne olivat hyvin lyhyitä ja napakoita. Luonnollisesti olen olettanut, että kanssani haluttaisiin keskustella muutoksista ja muokkauksista. Ajattelin ottaa mukaani jonkinlaisen selonteon jo tekemistäni muutoksista (sellainen 2-4 a4:sta) sekä arvostelupalvelun ehdotukset (1 a4). Se nyt ei olisi järjettömän suuri nivaska kantaa, jos heitä ei kiinnostakaan niitä nähdä. Onko jokin muu tapa, millä varautua? Olen innolla odottanut, että pääsen puhumaan käsikirjoituksestani jonkun sellaisen kanssa, joka jaksaa kuunnella, joten en ole tullut ajatelleeksi, jos siellä pitää varautua muuhunkin. Eivät kai he sopimusta heti tyrkkäise syliini? Olisin kuvitellut, että muokkausehdotukset olisi lähetetty sähköpostitse, mutta viestissä puhuttiin vain "keskustelusta". En kehdannut kysellä tarkemmin, enkä edes tajunnut, olin liian häkeltynyt.
Kyseessä suuri kustantamo ja minulta esikoisteos.
Kustannustoimittaja (tai "kirjapäällikkö") otti sähköpostitse yhteyttä ja halusi keskustella kanssani. Tapaaminen on ensi viikolla.
Kävi kuitenkin niin, että olin täysin unohtanut lähettäneeni käsikirjoituksen ko. paikkaan ja olin ehtinyt kirjoittaa sen uudesti kaksi kertaa lähetyksen jälkeen sekä käyttää sen arvostelupalvelussa. Muutoksia on tullut paljon, samoin muutama hyvä idea, joita haluaisin käsikirjoituksessa toteuttaa.
Mitä tarkalleen ottaen ensimmäisessä tapaamisessa tehdään? Sähköposteista ei selviä mitään, ne olivat hyvin lyhyitä ja napakoita. Luonnollisesti olen olettanut, että kanssani haluttaisiin keskustella muutoksista ja muokkauksista. Ajattelin ottaa mukaani jonkinlaisen selonteon jo tekemistäni muutoksista (sellainen 2-4 a4:sta) sekä arvostelupalvelun ehdotukset (1 a4). Se nyt ei olisi järjettömän suuri nivaska kantaa, jos heitä ei kiinnostakaan niitä nähdä. Onko jokin muu tapa, millä varautua? Olen innolla odottanut, että pääsen puhumaan käsikirjoituksestani jonkun sellaisen kanssa, joka jaksaa kuunnella, joten en ole tullut ajatelleeksi, jos siellä pitää varautua muuhunkin. Eivät kai he sopimusta heti tyrkkäise syliini? Olisin kuvitellut, että muokkausehdotukset olisi lähetetty sähköpostitse, mutta viestissä puhuttiin vain "keskustelusta". En kehdannut kysellä tarkemmin, enkä edes tajunnut, olin liian häkeltynyt.
Kyseessä suuri kustantamo ja minulta esikoisteos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ota vain mukaan muutosehdotukset. Tarkoitus on tutustua sinuun, ja samalla keskustella käsikirjoituksesta. Todennäköisesti sopimus kirjoitetaan vasta myöhemmin.
Niin kuin 12 9 kirjoitti, tuo kuulostaa sellaiselta tapaamiselta, jossa kustantamon väki haluaa tutustua sinuun, ikään kuin kokeilla onko sinulla innostusta ja taitoa lähteä muokkaamaan ja parantamaan tekstiäsi. Ainakin omalla kohdallani tuossa "keskustelussa" oli kyse juuri siitä. Molemminpuolista tutustumista, käsikirjoituksesta keskustelemista, kehujakin :) Todella mukava tapahtuma. Kannattaa ottaa puheeksi tekemäsi muutokset, ja minusta noiden papereiden mukaan ottaminen on ihan hyvä idea. :) Kustantamo huomaa, että sinussa on innostusta ja jaksamista käsikirjoituksen muokkaukseen. Onnittelut, että olet päässyt noinkin pitkälle!
Kiitos! Hyvä tietää vähän, mihin varautua. Olin tosiaan aikonut muokata kyseistä käsikirjoitusta joululomilla uudestaan, kun sain tämän sähköpostin. Missään nimessä innostus siihen ei ole lakannut ja olen itse täysin rakastunut tarinaan (myönnän lukeneeni sen itsekseni lukemattomia kertoja, parhaita kohtia tietysti tuplasti enemmän). On ollut jopa turhauttavaa pitää näpit irti siitä :) En ole uskaltanut tehdä muutoksia, jos alankin työstää sitä väärään suuntaan, mutta tein joutessani ranskalaisilla viivoilla listan muutoksista, joita olen miettinyt ja joista haluaisin kysyä kustantamon mielipidettä.
Tutun tuttu on kirjailija ja hänen kauttaan tuli neuvo olla nöyrä ja myöntyväinen muutoksiin. Rehellisesti sanoen, editointi on mielestäni yksi kirjoittamisen parhaista vaiheista ja voisin viilata pilkkua loputtomiin. Olen erittäin avoin, ja jopa innokas, muutosehdotuksille, koska en sellaisia ole kunnolla koelukijoiltani saanut.
Haluavatko he nähdä, että olenko henkilönä sellainen, jonka kanssa on helppo työskennellä? Vai haluavatko he tietää, kirjoitanko jatkossakin? Kirjoittaminen on niin verissä, etten voi sitä lopettaa. Kyseinen käsikirjoituskin syntyi vain siksi, että olin kaksi vuotta kirjoittamatta ja painekattila räjähti :) Ja siis... olen viimeisen vuoden aikana kirjoittanut neljä käsikirjoitusta (mukaan lukien tämän yksilön muokkaus), joten tehokaskin olen ;) Tai ehkä se johtui tuosta tauosta, ideat kasautuivat ja ne oli pakko vapauttaa.
Mitäs jos on sattumoisin (kehtaanko edes myöntää?) kirjoittanut jatkoa tuolle käsikirjoitukselle? Innostuin näet vähän liikaa. Tarina oli sen verran vetävä, etten voinut mitään ja sille tuli jatko-osa. Kannattaako ottaa synopsis mukaan vai palata asiaan sitten, jos ja kun ensimmäinen käsikirjoitus on työstetty pois alta?
Kuten huomaa, innosta ei ole puutetta :)
Uskoisin että jatko-osa olisi vain positiivinen lisä kustantajan kannalta, totta kai. Tuottava kirjailija on aina plussaa.
Tulethan kertomaan miten tapaaminen menee? :) jäi kiinnostamaan!
Esikoiskirjailijan rekrytointi on kustantajalle merkittävä taloudellinen panostus eli riski, sillä esikoisia mainostetaan eniten (tähtikaartin ohella). Edellinen kirjoittaja on aivan oikeassa. Jos uskot, että synopsis ja muut käsikirjoitukset ovat omiaan lisäämään uskoa taitoihisi ja motivaatioosi, niin ne kannattaa mainita, jolloin niitä todennäköisesti pyydetään nähtäväksi päätöksen tueksi. Ne eivät siis automaattisesti ole plussaa. Kustantajahan tapaa muitakin potentiaalisia esikoiskirjailijoita.
Kävin juttelemassa paikan päällä, eivät halunneet papereita. Tosin toisen käsikirjoituksen synopsiksen jätin "väkisin" :) Kuten tällä sanottiinkin, he halusivat vain jutella minusta. Käsikirjoituksesta puhuttiin vain pintapuolisesti, minkäänlaisia muokkausehdotuksia en saanut. Päinvastoin kiellettiin koskemasta siihen. Mitään ei päätetty julkaisun kannalta, käsikirjoitus meni kaikkien osastojen päätettäväksi.
Nyt menneellä viikolla sain viestin kustannustoimittajalta. Keväällä on sitten tarkoitus mennä uuteen tapaamiseen ja siellä saan vihdoin ja viimein palautteen ja muokkausehdotukset.
Ensimmäisestä tapaamisesta jäi todella positiivinen kuva. Ja tietysti surku, jos ei käsikirjoitusta julkaista, sillä juuri tuolla ja juuri noiden ihmisten kanssa tekisin erittäin mieluusti töitä! Luulen, että muiden käsikirjoitusten ottaminen esille oli plussaa, sillä he kyselivät paljon siitä, miten paljon olen kirjoittanut ja yleensä kirjoittajataustastani.
Odottelen innolla seuraavaa tapaamista ja sitä, että pääsen oikeasti puhumaan tekstistäni :) Miten tästä eteenpäin työ toimii? Kirjoittelenko kässäriäni uudestaan niin monta kertaa, että he ovat tyytyväisiä? Voiko käydä niin, että työstän sitä sormet verillä, enkä silti saa sopimusta? Voivatko he vielä perääntyä vai onko enää yksin kyse omasta onnistumisestani, eli voin mokata, jos teen hommani huonosti tai kieltäydyn muutoksista? Tai jotenkin muuten?
Taidat puhua paskaa....
Niin kauan kuin sinulla ei ole kustannussopimusta, kaikki on aina mahdollista, valitettavasti myös se, että kustantaja jättää leikin kesken eikä lopulta kelpuutakaan tekstiä kirjaksi (ja totta kai kustannussopimuskin voidaan jossakin erityistapauksissa joutua purkamaan, tiedän harmikseni sellaisenkin tapauksen.) Uskon kuitenkin, että jos kustantajan taholta saa ohjeita tekstin muokkaamiseen, he antavat ne tositarkoituksella, eli päämääränä saada teksti julkaisukuntoon. Sinuna en siis tässä vaiheessa miettisi liiaksi sitä todennäköisyyttä, voiko vielä käydä huonosti vai ei, vaan yksi asia kerrallaan eteenpäin :)