Millä laitteilla aloititte kuvaamisen

Aloitin canon ftb;llä ja 200/4 fd optiikalla v1975 (muistaakseni) Piti tarkoin harkita mitä kuvasi kun filmit ja kehitys maksoi. Nykyisin ca 40d ja ca 300/4 ja telejatke 1.6. Kuvat samanlaista kuraa kuin ennenkin joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Sitä tullut niin vaateliaaksi kun vertaa omia tuotoksia maailman huippuihin.

Jollain pikku pokkarilla aloitin muutamia vuosia sitten. Kunnolla harrastus lähti käyntiin eos 50d:n ja ef-s 18 - 200mm -objektiivin kanssa. Joskus kolme vuotta sitten ostin 300mm f/4 -telen telejatkeet, koska 200mm ei riittänyt lintuihin. Nyt ykkösrunkona eos 70d ja objektiiveina Sigma 120 - 300mm f/2,8, sekä ne 300mm f/4 ja ef-s.

Joskus -50 ja -60 luvun vaihteessa sain tai kaiketi ostin jonkun räpsyn jossa ei ollut mitään automatiikkaa. Seuraava hankinta olisin valotusmittari joka antoi sopivat arvot kun sille ilmoitti filmin din arvon. Mittaetsinkamera valotusmittarilla olikin huima rarppaus -60 luvun lopulla. Silloin hankin myös suurennuskoneen käytettynä ja aloin öisin vessassa tehdä omat mv kuvani. -70 luvulla hankin ensimmäisen järkkärin Pentax-ME ja siihen ajan mittaan muutaman lasin. -90 luvulla alkoikin Nikon aika ensin filmirungolla ja kun digiä alkoi tupata niin D70 oli eka digijärkkäri.

Vielä on hyllyssä Pentax-ME ja Nikonin filmijärkkäri, nousta digirungoista on pari viimeistä käytössä D7100 ja D800 loppujen ollessa suvun käytössä alenevassa polvessa.

Noin se lähti ja himoa löytyy edelleen mutta yksi paikka joskus ahdistelee ja se on lompakko.

Aloitin kuvaamisen Exakta Varex 2A tai 2B kameralla. Luontokuvauksessa käytin opjektiivinä Meyer Optic 400mm f5,5. Se oli silloin melko halpa ja niitä oli käytettynäkin. Kuvaamisen aloitin v. 1967 ja luontokuvaamisen 1970.

Nykyisin kuvaan Nikon D3s:llä opiskana Sigma 150-500mm F5-6,3 tai Panasonic G3 ja opiskana panasonic 100-300mm F4,0-5,6. kaluston valinnan ratkaisee lähinnä kuinka paljon on taitettava matkaa jalan kuvauspaikalle.

Ensimmäinen v. 1950:
Käytetty Agfa Syncro Box 6x9.

Nyt on käytössä useampia mm:
Leica v. 2011, Pentax v. –13 , Panasonic v. –14.

Optiikkaa (valo-oppia).
Pienimmillä aukoilla kameroiden optiikassa ilmennee difraktiota ja siksi en käytä niitä.

70-luvun alkuvuosina sain 126-filmiä käyttävän Halina kameran. Kehityksissä oltiin Eirin tai vastaavan varassa, ei ollu häävistä.
Nyt on 3 Canonin digirunkoa ja 8 objektiivia. Muuta kuvaukseen liittyvää tavaraa on aika paljon. Kuvat tulostan pääasiassa itse.

70-luvun alkupuolella Agfamatic 2000 sensor oli ensimmäinen oma kamera (toimii vieläkin).

Ensimmäinen järkkäri oli Minolta 7000, toimintakuntoinen tämäkin.

Nykyisin mukana kulkee Nikon D300 ja D300s.
Lasitavaraa löytyy ;)
- 10.5mm f/2.8G ED DX Fisheye Nikkor
- 12-24mm f/4G ED-IF AF-S DX Nikkor
- 18-200mm f/3.5-5.6 G ED VR AF-S DX Nikkor
- 35mm f/1.8G AF-S DX Nikkor
- 50mm f/1.4G AF-S Nikkor
- 70-200mm f/2.8 G ED-IF VR AF-S Nikkor
- 105mm f/2.8G AF-S VR Micro Nikkor
- 150-500mm F5-6.3 APO DG OS HSM Sigma

1969: isoveljeltä ihan omaksi saatu Yashica A5 mittaetsin kamera, 1.8/4,5 cm, erillinen seleenikenno valotusmittari, Agfacrome 50 s diafilmi. Ah niitä öisiä (no, iltaisia) katukuvia pitkillä valotuajoilla ja muita 'taidekuvia'. Niitä heijasteltiin olohuoneen seinään yksittäiskuvaprojektorilla (mallia DDR), maksoi 40 mk. Harrastus kustannettiin kupariromua keräämällä.

Ensimmäiset kuvani otin muistaakseni Kodak Brownie Reflexillä. Se ei kuitenkaan ollut mikään erityisen hyvä kamera, mutta seuraava kamerani oli sitten jo kohtuullisen hyvä, mutta hieman hidaskäyttöinen Zeiss Ikon Nettar, joka käytti 120-rullafilmiä. Sillä kuvattaessa ei todellakaan ollut paljon varaa hätäillä, mutta sen objektiivi oli hyvä.
Aivan eri sarjan kameraan siirryin sitten joskus 60-luvun puolivälin jälkeen saatuani Yashica Electro 35 GSN-kameran. Sillä sitten räpsyttelin valtaisan määrän ihan mukavasti onnistuneita otoksia mitä merkillisemmissä valaistusolosuhteita.

Ostin ensimmäisen kääreliinakamerani 17ekr.

Sitten kuvattuani jeesuksen, totesin, että turha jatkaa ainakaan henkilökuvaajana ja lopetin.

Sitten innostuin uudestaan ja aloin kuvaan pääasiassa Räsäsen Päiviä, kun se makaa houreissaan lääkärissä, ja väittää että pää on pipi liikenneonnettomuuden takia, vaikka se ei ole ihan se se täydellisin perustelu.

Ennustan, että n2000 vuoden kuluttua ihmisoliot väittelevät että oliko jeesuksen vai päivin kääreliinat kuvattu ensin.
Ja toki myös, että onko Päivi muutenkin upein ihmisolio koskaan maan päällä.

Kuvauskalustoani 50 vuoden ajalta:

Altissa (6 × 6)
Agfa Parat (puolikokokinari)
Yashica B (kaksisilmäinen 6 × 6)
Agfa Selectaflex (kinarirunko 50 mm normaaliobj.)
Canon AE-1 (kinarirunko muutama lasi)
Canon S20 -digikompakti
Nikon D3100 2 lasia
tänään: Nikon D7000 5 lasia 10–300 mm, taskussa Canon S100

En onnistu luontokuvauksessa enkä harrasta sitä.

”Millä laitteilla aloititte kuvaamisen”?

1. Muovinen lähes lelukamera joka käytti 120-rullafilmiä n. 1965

2. Kodak Instamatic 155X n. 1972

3. Topcon RM300 ”liikennevaloilla” 1980
(Topcor / Topcon 55mm f/1.7 Tokina 135mm f2.8)

4. Minolta Dynax 3000i n. 1988

5. Olympus UZ720 n. 2002 1. digi

6. Nikon D50 2006
(18-55mm 70-300mm)

7. Nikon D300s 2010
(16-85mm)

8. Nikon D700 2012

9. Nikon D4 2014


Nikon Nikkor 24-70 f2.8
Nikon Nikkor 70-200 f2.8 VR-I
Nikon SB900
Nikon SD-9

No huh huh, onpa täällä kokenutta porukkaa, ihan jeesuksen ajoista asti on kuvattu, tai vähintään jostain 70-luvulta, jolloin itse olin vasta pikku lapsi!

No, itselläkin tuli se ihan ihka ensimmäinen luontokuva otettua ehkä juuri ja juuri 70-luvun puolella, vai olisiko kuitenkin ollut jo 80-lukua, en muista. Olin hiihtelemässä ja näin kodin lähellä metsässä poron. Se oli jotenkin niin jännä juttu, että kekkasin yrittää kuvata sitä. Hiihdin kotiin pyytämään kameraa ja sitten takaisin poron luo. Kovin lähelle sitä en uskaltanut mennä, joten aika pienenä se sitten lopullisessa kuvassa näkyi, mutta kyllä sen siitä pystyi erottamaan, kun tiesi että tämä on se porokuva ja katsoi tarkkaan. Kamerakalustona oli joku filmipokkari, jollaisia monilla oli kotona siihen aikaan. Muuten sillä kuvasin vain satunnaisen räpsyn sukulaisista yms. silloin tällöin, kun vanhemmat halusivat molemmat päästä kuvaan.

Sen jälkeen tulikin taukoa jonnekin 2000-luvun alulle, kunnes hankin ensimmäisen digipokkarin, taisi olla Canon A520. Sillä tuli näpsittyä jonkin verran ns. harrastuskuviakin joskus niiden tavallisten perus-perheräpsyjen lisäksi, mutta ei kovin suuressa määrin kuitenkaan. Jossain välissä kamera tuli vaihdettua Panasoniciin, jota oli jo jonkin verran yritetty valikoida lukemalla arvosteluja netistä yms., että pitäisi olla kohtuu hyvä. Jotenkin kuitenkin olin sen kanssa touhuiluun pettynyt niin, että alkuinnostuksen jälkeen kiinnostus lopahti kokonaan vuosikausiksi.

Sitten taas syksyllä 2012 kipinä alkoi syttyä uudelleen. Lapsi oli jo kasvanut sen verran isoksi, että alkoi jo leikkiä itsekseen, mutta kuitenkin kaipasi vielä mukana oloa leikkikentillä. Siellä oli aika tylsä seisoskella, joten aloin räpsimään kuvia, aluksi puhelimella, Nokia N8:lla. Se tuntui sen verran kivalta, että aloin harkita pokkarin uusimista. Tuumailin että Panasonikki oli jo sen verran vanha, että ajatus olisi varmaan hyväksyttävissä senkin puolesta. Vanhojen muistojen perusteella mietin, että sen olisi oltava Canon. Selailin eri mallien arvosteluja, aina vähän parempia ja parempia malleja, hintaluokka alkoi nousta alun jostain satasesta lähelle kolmea sataa.

Lopulta äkkäsin ruokaostoksilla käydessä 1100D-kitin. Piru vie sentään, minun pokkaribudjetillahan saa jo järkkärin! Ei kun kärryyn vaan! Sillä tiellä ollaan sitten vieläkin. Objektiiveja on tullut ostettua ja myytyä, ja runkokin on jo vaihtunut, mutta katunut en ole kertaakaan sitä, että tuon markettijärkkärin silloin mukaani nappasin, vaikka paljon haukkuja olen kyseisestä vehkeestä lukenutkin.

Se pokkarikin tuli sitten viime kesänä ostettua. Joskus on kiva liikkua kevyemmänkin kaluston kanssa. Käydä vaikka ruokatunnilla eväsretkellä läheisessä puistossa, eikä oikein kuitenkaan viitsi järkkäriä ottaa töihin mukaan. Se onkin sitten Nikon, malli P330, joka sattui löytymään Verkkiksen poistohyllystä sopuhintaan. Ihan hyvää jälkeä tekee sekin kunhan vaan valoa riittää.

Millä laitteilla …
Aloitin kuvaamisen kameralla

… optiikkaa nyt käytätte?
Käytän digikameraa ja en käytä optiikkaa vaan valoa.

Noin vuonna 1976. Ostin Asahi Pentax'in täysmanuaalisen ja siihen SUN zoomin. Myöhemmin tuli saman merkin puoliautomaattinen ja muutamia irtolaseja, iso varrellinen ammattitason salama sekä jalusta.
Jalusta on vielä tallella ja käytössä digivempeleilläni. Kaikki muut möin Tampereella olevaan käytettyjen liikkeeseen. Ei saanut niistä paljon peetäkään mutta ei tarvi niitä nurkissaankaan pitää.
Kuvasin metritavarana saatavalle mv-filmille ja jonkin verran dioille. Vanha diaheitin toimii vieläkin. Alku oli melko helppo. Kamerassa oli valotusmittari värikoodein ja kaikki tärkeä näkyi etsimestä.
Muutamia helmiäkin sain aikaiseksi. Kuvasin kaikkea mahdollista.
DIAKUVAT on todella upeita katseltavia! On ihan toista ihailla seinän kokoista kuvaa kuin katsella digikuvia 47" ruudusta. Väritkin ovat pysyneet tallessa.

Kodakin Näpsällä (Popular Brownie). Leikin sillä vielä myöhemminkin, kun siihen oli saatavilla värifilmiä. Sillä voi kuvata vain ulkona, koska salamaa ei voinut liittää ja valo ei riittänyt sisäkuvaukseen. Vielä se tuolla nököttää kaapin päällä, mutta enää ei saa sopivia filmirullia.
Sen jälkeen oli lukematon määrä kinofilmikameroita, Pentaxin järkkäri ja jokunen digi. Nyt on Panasonic Lumix ja Canon video.

Unohdin nuo lapsuus ja nuoruusajat...

Eka kamera 1950 luvulla oli NÄPSÄ laatikkokamera. Mustavalkoinen rullafilmi jossa kait 8 kuvaa.Se ei ollut oma mutta sillä näpsittiin muutamia rullia. Kuvia on vielkin tallessa. Muistan sen hajun ja laukaisimen pehmeän näpsähdyksen. Filmin numero näkyi punaisesta pyöreästä reijästä. Mattalasista kamera kohdistettiin. Laseja oli 2 kpl. Vaaka- ja pystykuvalle omansa. Näpsä meni sukulaisen käyttöön.

Riparilahja 1963 ALTIX kiinteäkakkulamalli jossa valotusmittarin suoja ponnahti napista ylös. Otin sillä mustavalkosia kuvia. Kamera oli ruskeassa nahkakotelossaan.
Salaman sain kesätöillä ostettua. Se oli pienessä kotelossa. Runko avattiin taittamalla ja viuhkaksi pyöräyttämällä avattiin salamaheijastin joka käytti sinisiä salamapolttimoja. Kova välähdys, poksahdus ja savua. Näpit paloi kun kuumaa pinnaltaa poreille palanutta lamppua irrottieli. Kamera ja salama varastettiin. Muistona on vielä yksi uusi sininen salamapolttimo täynnänsä hehkulankaa.

Seuraavana joskus 1970 venäläinen pieni LOMO kompakti ja sekin katosi.

Sitten oli joku onneton taskupokkari jossa kuutio-irtosalama 4 välähdystä ja lamppu roskiin. Jäi hyllyyn surkean laatunsa vuoksi. Kuvat nelikulmaisia.

1973 ostin Kyproksella YK-joukoissa olleessani Nicosian DutyFree -myymälästä PETRI 7S mekaanisen kompaktin. Oli oikein rasteri- ja leikkokuvatarkennus. Valotusmittarin kenno oli objektiivin ympärillä. Upea laite kerrassaan.
Sitten innostuin järkkäristä ja ostin sen AsahiPentax'in. PETRIn annoin sukulaislikalle.

1976 ASAHIa ja SUN zoomia kesällä ostaessa Treelta eräästä pikkuliikkeestä, sain sen jonkin verran halvemmalla kuin muualta.
Syksyllä sitten menin työväenopiston kameraseuraan. Siellä oli vetäjänä CANONin edustuspiireissä oleva mies. Hän muina miehinä kyseli mistä kamerani ja SUN zoomin ostin ja mihin hintaan. Vastailin reilusti hinnat epäilemättä pahinta.
Kun tein taas asiaa liikkeeseen josta ostin Asahin ja lasin, oli kauppias kuin peehen ammuttu karhu!
Siihen aikaan taisi olla hintakartelli. Pikkukauppias sai isot moitteet kun möi tavaraa liian halvalla. Olisiko saanut "ylhäältä" sanktioita? Onkohan vieläkin näin? Pikkasen pani kenkuttaan sen kurssin vetäjän naama....
Siinä ne kamerani suunnilleen olivatkin.

Tässä samanlainen NÄPSÄ !!!!
http://kooteenkuvajaisia.blogspot.fi/2009/10/napsa.html

Tässä PETRI 7 S
http://www.ebay.com/itm/Vintage-Petri-7S-35MM-Film-Camera-With-Case-/380355407377

ASAHI PENTAX MX
https://www.youtube.com/watch?v=o7_PBAYbCxI
Osti minäkin tuollaisen moottoriperän!!

Voi niitä aikoja ja voi niitä kameroita!!!

Taisi olla jokin muovinen kamera ensimmäinen ja toinen oli coca-cola kamera ja siit se lähti. Vuosi oli 1964

Ferrania pak126.... Zenit (paskakasa)...Yashica super tle x-its, jessus ku pitkä nimi mutta oli hyvä peli....Olympus OM2........Nyt ei kiinnosta koko homma kun ei vaan iske. Kuva on kärsinyt inflaation ja kuvanrunkkausohjelmat raiskaa loput.

Filmillä aloitin,Canon A-1 & Olympus OM-10.
Olyssa aina mv filmi ja yksi objektiivi; 35-70/3.5,Canonissa optiikkaa enemmänkin.

Nykyinen kalusto; Canon 5D&7D ja Sony a37,lasitavaraa jaksa edes luetella.. :)

Aloitin Agfamatic 100 sensor-kameralla 1970-lvun puolivälissä. Kamera käytti 126-koon filmiä. Vuoden 1982 lopulla aioin hankia ensimmäisen järjestelmäkameran (vaihtoehtoina Pentax ME Super ja Nikon FE2, mutta en lopulta päätynyt kumpaankaan). Nykyään Nikonin digijärkkäri.

1. rulla 120-filmiä käyttävä Felica snadina vuonna 1960. Ei kovin hääppöinen tulos. Jostain syytä nega on (onneksi) vielä tallella.

2. Ensimmäiset harjoittelut Kodak Retinette-mallilla. Kiinteäobjektiivinen, melko yksinkertainen kinofilmikamera. Edullinen mutta korkealaatuista työtä. Kuvat onnistuivat oikeinkin hyvin.

3. Ensimmäinen järkkäri Asahi Pentax Spotmatic. Hyvä laitos - ja one edelleenkin. Yllättävän monet eivät vieläkään tiedä kuinka hyviä Asahin Takumar-optiikat ovat.

Sen jälkeen on käytössä ollut noin 50 kameraa.

Joku muovi kamera oli ennen Zeissin Contina III:sta, mutta siitä on kovin hämärät muistot. Continasta oli valotusmittari tiensä päässä, joten käytössä oli erillinen mittari.

Aktiivisina luontokuvausvuosina runkoina oli ensin Canon AE-1, sitten AE-1 program ja lopulta FTb. Pidän viimeksimainittua yhä ergonomialtaan yhtenä parhaista kameroista joita olen käyttänyt (ja olen käyttänyt aika montaa!).

eka oma kamera oli mamiya ze-2. Tykkäsin kovasti ja ikävä on edelleen....

Aloitin kuvaamisen kaheksakytluvulla jollain leonard 6 kertakäyttökameralla. Niitä sai r-kioskeilta tuolloin. Sellainen nykypokkariakin pienempi kapistus. Ei siinä mitään tarkennuksia ollut ja osa kuviista olikin varsin pehmeitä, tai oikeastaan kaikki.
Onneksi muutama kuva noista lapsuuden ajoista tuolla kameralla otettuina yhä tallessa.
Myös silloisen parhaan kaverini yksi hieman epäselvä, mutta ajanpatinaa täynnä oleva kuva yhä tallella. Osa kuviista sittemmin kadonnut mystisesti tai jossain kaapin pohjalla piilossa, who knows?
Tuosta leonard 6 kertakäyttökameraan taisi liittyä myös jokin leffakin, joka saattoi kulkea myös leonard 6 nimellä. En tosin ole sellaista enää mistään löytänyt, edes googlella.
Tai sitten nuo muistikuvat tulivat kameran elokuvamaisesta mainoksesta?
...Sitten olikin monen vuoden tauko, kunnes taloon tuli -90 luvun alussa Olympuksen jokin stylys mallinen superzoom. Hienoja kuviahan sillä sai, mutta tuo zoom oli kyllä todella lyhyt ja lintujenkuvaus oli miltei mahdotonta.
Tuolla kameralla kiipesin kanahaukan pesään korkealle kuuseen ja kuvasin poikasia.
Kuviista tuli melko hyviä, mutta niitä oli kamala ottaa, koska pesä oli korkealla ja puun oksat roikkuivat alaviistoon, ja osa oksikosta oli kuivunut ja lahonnut.
Kävin pesällä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla kuvasin untuvikkoja poikasia
kaverini pidellessä niitä kädessä kun taas toisella kerralla yksin´melkein pesästä poistuvia isoja poikasia. Vikakerralla jos poikasta olisi ottanut käteen olisi sen valtavat ja vahvat kynnet uponneet tod näk. kätöseen.
...Sitten tuli taas pitkä tauko, kunnes 2006-2007 ostin Fujifilm finepix6500fd "puolijärkkärin".
Sillä saikin jo sitten paljon hienompia ja värikkäitä kuvia kuin edesmenneillä kameroillani. Jopa macro oli ihan kelpolaatua.
Hienoimmat kuvat tuolla taitaa olla jotain taivaskuvia. Sittemmin kamera putosi ja kuvanlaatu hieman pehmeni ja innostus taantui.
Meni 3-4 vuotta kun uusi ihan oikea canonin järjestelmä 550d päätyi noin 1000e hintaan kätösiini. Sillä mennään yhä ja uusia putkia tulee osteltua harvasen kesä.
Kuvat tuolla taas entistä parempilaatuisia.
Objeetiveinä kitti, samyangin kalansilmä ja 70-300 is usm canonilta. Oivia linssejä, joskin kittilinssi ei oikein innosta. Kyllä silläkin hyvässä valossa säädöt kohdallaan kelpokuvia saa, muttaa...
Nyt tähtäimessä 150-600 tamron tai sigman vastaava lintukuvaukseen.
Vain niin vaikea päättää kumpi. Sigmassa kunnon kantolaukku kun tamronissa ei.