Rakennustyömaalla

Linda: Voi ei, Pamela on taas myöhässä. Me ei ikinä saada tätä urakkaa valmiiks ennen Jouluu.

Doris: No, eihän täs enää paljon puutu. Seinät ja katto
vaan. Joko sä oot ostanu joululahjat?

Linda: En mä kaikkii.

Doris: Mä tiedä yhtään, mitä mä ostasin Eskolle, kun se
isänpäivälahjakin meni myttyyn. (Heittelee puhuessaan
nauloja pois laatikosta)

Linda: Miten niin?

Doris: No, mä ostin sille solmion, mutta se piti viedä takas kauppaan.

Linda: Eikö Esko tykänny sen väristä?

Doris: Ei siinä värissä ollu mitään vikaa, mutta se oli
Niin ahdas,ettei me saatu Eskon päätä siitä läpi.

Linda: Voi kauheeta. Kaikkee ne myyvät. Miks sä muuten viskot niitä nauloja pois? Onko niissäkin jotain vikaa?

Doris: Kato nyt, näissähän on nuppi ihan väärässä päässä.

Linda: Äh, et sä tajuu. Ne tulee tietysti seinän toiselle
puolelle.

Doris: Niin tietysti! Voi että mä oon joskus hölmö! Mä
panen toiseen pinoon ne, mitkä menee toiselle puolelle.

(Pamela tulee.)

Pamela: Moi, sori että mä oon myöhässä! Ette arvaa mitä sattu?

Doris ja Linda: No?!

Pamela: No multa valu ne e-pillerit taas ulos. Mun
täytyy mennä uudestaan lääkäriin ja sanoo, että se määräis vähän isompia pillereitä. Nää minipillerit ei kerta kaikkiaan pysy.

Linda: Voi jestas. Onneks mulla ei oo tollasta ongelmaa.

(Taputtaa vatsaansa).

Pamela: Ja sitten kun mä lähdin ajaan tänne duuniin, mä huomasin, että bensa on melkein loppu, ja ajoin tietenkin oikein kovaa, ettei se ehdi loppuu ennen bensistä, ja poliisi kehtas sakottaa mua vaikka mä selitin sille tän tilanteen

Doris: No eihän miehet tommosta tajuu. Mäkin vein mun autoo täs yks päivä huoltoon yhelle Ilkalle ja se kysy että tehdääks kymppitonnin huolto. Mä sanoin sille, ett eihän mulla sellaisia rahoja oo ja lähdin veks sieltä.

Pamela: Mä lähen nyt maalaamaan sitä saamarin käytävää.
Aatelkaa: ekapäivänä mä sain maalattua yli 10 metrii,
tokapäivänä joku 8 metrii, eilen vain 5 metrii. Nyt tulee
varmaan vaan pari metrii, kun on niin hiivatin pitkä matka maalipurkille.

Doris. No ei voi mitään. Se kuuluu tän työn luonteeseen. Katoitteko tytöt muuten eilen sitä lätkän pronssiotteluu ?

Pamela: Joo. Ja tänään tulee kultaottelu, aika jännää vai mitä ?

Linda: Joo, mut sitä mä vaan ihmettelen, et koska ne pelaa sen hopeaottelun, kun siitä ei ole mitään mainintaa telkkarin ohjelmatiedoissakaan

Pamela: No jos se tulee vaikk digiboksista.

Linda: Kyllä siinä taas meitä tavallisen telkkarin katsojia
syrjitään, onhan se nyt ainakin paljon jännempi matsi
kun joku pronssiottelu.

Pamela: Joks te ootte muuten ostaneet joulukinkut ?

Doris: Mä panin sen jo kaks päivää sitten uuniin.

Pamela: Mitä ihmettä varten? Mä laitan vasta aattona.

Doris: No kyllähän sun vielä ehtii. Mulla on vähän eri
juttu. Siinä luki että paistoaika 1 tunti ensimmäiselle
kilolle ja 45 minuuttia seuraaville ja Eskokin on aika
tuhdissa kunnossa.

Pamela: Sit mä ymmärrän! Mä meen nyt maalailee. Tässä lapussa sanotaan, että pitäs maalata seinät ja ikkunat valkoseks. Pitääkö mun maalata ikkunanpieletkin?

Linda: Paras että maalaat vain ikkunat, ettei tuu
sanomista!

Pamela: Okei. Nähdään ruokatunnilla. (Lähtee pois)


Linda: Viittitkö antaa vasaran?

(Doris ojentaa haalarin taskusta tamponin.)

Linda: Doris, eihän tää mikään vasara oo, tää on tampaksi, kato nyt!

Doris: Voi jestas! Anteeks. Missähän mun vasara sit on! Mut oota, mä haen toisen! Tiätsä, mä oon jo monena yönä nähny sellasta unta, että mä oon jossain kukkaniityllä ja mä oon korviani myöten rakastunu yhteen hevoseen.

Linda: Onko se tamma vai ori?

Doris: Ori tietysti! En kai mä mikään epänormaali ole!

Linda: Et tietenkään! Onhan sulla Esko. Naulataan tää
sitten. Mä pidän naulaa ja sitten kun mä nyökäytän päätä, lyö sitä niin lujaa kuin jaksat!

Doris: Okei!

(Doris lyö Lindan tainnoksiin.)

Doris: Voi herrajumala! Sattuko suhun? Pamela tuu apuuuuun!!!