Hirveä matkakuume taas iskenyt..! Ja kohteena taas kerran Pariisi. Mitä ihmettä siinä kaupungissa oikein on, kun sinne aina vaan on hinku... :)
Rakastan Jardin du Luxemburgia, Seinen rantoja, Montmartrea ja taiteilijoita, pieniä kahviloita, sinisimpukoita valkoviinissä, lehtikojuja ja petanquen peluuta; suuria tavarataloja, pieniä boutiqueja, rauhallisia hautausmaita ja katusoittajia... ja niin edelleen, loputtomiin...
Huonoista asioista voisi mainita rikollisuuden (itseäni ei ole ikinä ryöstetty tms), ja ajoittainen haju kuumina kesäpäivinä... mutta missäpä suurkaupungissa ei ongelmia löytyisi...
Mitä te muut Pariisissa rakastatte, tai inhoatte?
Rakastan Jardin du Luxemburgia, Seinen rantoja, Montmartrea ja taiteilijoita, pieniä kahviloita, sinisimpukoita valkoviinissä, lehtikojuja ja petanquen peluuta; suuria tavarataloja, pieniä boutiqueja, rauhallisia hautausmaita ja katusoittajia... ja niin edelleen, loputtomiin...
Huonoista asioista voisi mainita rikollisuuden (itseäni ei ole ikinä ryöstetty tms), ja ajoittainen haju kuumina kesäpäivinä... mutta missäpä suurkaupungissa ei ongelmia löytyisi...
Mitä te muut Pariisissa rakastatte, tai inhoatte?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siinä kaupungissa vain on sellaista taikaa, jota ei ole missään muaalla. Se lumoaa kauneudellaan, elämänilollaan ja romanttisuudellaan. Kun olin itse ensimmäistä kertaa Pariisissa, puhkesin kyyneliin, koska kaikki oli niin uskomattoman ihastuttavaa. Toisella kerralla aloin itkeä jo koneesta ulos astuessani ja vain siksi, että tiesin olevani Pariisissa...
Latinalaiskorttelit, Sorbonne, Montmartren kukkulan Sacre Coeur ja taiteilijatorit, Les Halles, Maraisin pikku ateljeet, Buttes Chaumont-puisto, Belleville, Pigalle... Rakastan Pariisin jokaista kolkkaa, vaikka en ole niitä kaikkia vielä kolunnutkaan. Onneksi matkaliput on jo varattu :)
Huonoja puolia löytyy tietysti aina, jos niitä lähtee etsimään, mutta ainakaan tähän mennessä Pariisilla ei ole ollut minulle mitään negatiivista tarjottavaa.
Vietin kesää Bretagnessa, mm. St. Malossa. Päätin kuitenkin lyhentää Bretagnessa oleskeluani parilla päivällä, jotta ehtisin katsella Pariisia paluumatkalla.
Quelle erreur, quelle folie! Törkeän kalliit hotellit. Liikaa liikennettä. Liikaa töykeitä ihmisiä. Tyhjän mahtipontisia rakennuksia. Löyhkää. Rumaa.
Kävin jonkin aikaa sitten kaupungissa ja näen vieläkin unia niistä jumalaisen kauniista paikoista. Paljon jäi näkemättä, joskus, vielä joskus minä sinne pääsen uudelleen. Mutta yksi asia mikä itseäni jäi kaivelemaan olivat ikävät pariisilaiset. Kaikkihan sen tietävät että pariisilaiset ovat hyvin oman arvonsa tuntevia ja ehkä itsekin olisin jos siellä asuisin. Mutta jos kaupunki on yksi maailman suosituimmista matkakohteista niin voisivat sentään osoittaa vieraalle pientä kohteliaisuutta. Muutamien ranskan kielen sanojen osaaminen helpottaa hieman asioimista. Englanti on vain heille kamalaa myrkkyä.
Poikkeuksiakin löytyy, ja löysin niitä itsekin mutta yleinen käsitys pariisilaisista jäi negatiiviseksi.
Kaupunki itsessään on kuitenkin niin henkeä salpaava ettei loppupelissä muutama töykeä pariisilainen sitä voi pilata.