En ollut varma mihin tämän pistän, mutta olkoon...
Aloitanpa näin tylsästi alusta. Kun olin seiskalla, minua kiusatttiin. No, tämä kyseinen henkilö muuttti kesken lukuvuoden samalle paikkakunnalle ja oli ainoa ystäväni koulussa, joka puollusti, joka ei nauranut minulle. Myöhemmin sain hänen ansiostaan muutaman ystävän lisää. No yhtenä viikkona ystäväni sanoi menevänsä toiselle paikkakunnalle eräälle ystävälleen yöksi. Mutta hän ei kuitenkaan tullutkaan takaisin kouluun. Opettajat eivät saaneet kertoa misä hän on ja aloin menemään paniikkiin. Minulla ei ollut hänen vanhempiensa numeroita. Lopulta melkein kolmen viikon jälkeen löysin ystäväni äitipuolen facebookista ja sain tietää. Ystäväni isä oli hakannut hänet ja äitipuolen, koska oli luullut, että ystäväni oli käynyt paneskelemassa ja äitipuoli sai osansa suojellessaan ystävääni. Äitipuoli oli sairaalassa ja ystäväni perhekodissa. Sain numeron ja ystävälläni ei ollut hätää. Hän rupesi taas käymään koulua, mutta lukuvuoden loputtua hän soitti minulle ja kertoi että joutuu menemään toiselle paikkakunnalle uuteen perhekotiin. Kävin sielläkin hänen luonaan ja hän meillä. Mutta puolen vuoden jälkeen ystäväni teki jotain ja hänet siirrettiin koulukotiin miltein neljän tunnin ajomatkan päähän. Ystäväni ei suostu kertomaan, mitä hän teki, ikään kuin säikähtäisin. Epäilen että hänellä olisi masennus. En ole nähnyt häntä kohta neljään kuukauteen ja alan olemaan loppu. Olen tukenut häntä ja hän minua viimeisen kahden vuoden ajan, mutta hän ei kerro minulle asioitaan ja yhteydenpitokin alkaa jäämään. Meidän on kummankin vaikea tulla niin pitkä matka. Mutta olen hänen ainoa ystävänsä, muut ovat hylänneet hänet matkanvarrella. Mitä minä teen?
Aloitanpa näin tylsästi alusta. Kun olin seiskalla, minua kiusatttiin. No, tämä kyseinen henkilö muuttti kesken lukuvuoden samalle paikkakunnalle ja oli ainoa ystäväni koulussa, joka puollusti, joka ei nauranut minulle. Myöhemmin sain hänen ansiostaan muutaman ystävän lisää. No yhtenä viikkona ystäväni sanoi menevänsä toiselle paikkakunnalle eräälle ystävälleen yöksi. Mutta hän ei kuitenkaan tullutkaan takaisin kouluun. Opettajat eivät saaneet kertoa misä hän on ja aloin menemään paniikkiin. Minulla ei ollut hänen vanhempiensa numeroita. Lopulta melkein kolmen viikon jälkeen löysin ystäväni äitipuolen facebookista ja sain tietää. Ystäväni isä oli hakannut hänet ja äitipuolen, koska oli luullut, että ystäväni oli käynyt paneskelemassa ja äitipuoli sai osansa suojellessaan ystävääni. Äitipuoli oli sairaalassa ja ystäväni perhekodissa. Sain numeron ja ystävälläni ei ollut hätää. Hän rupesi taas käymään koulua, mutta lukuvuoden loputtua hän soitti minulle ja kertoi että joutuu menemään toiselle paikkakunnalle uuteen perhekotiin. Kävin sielläkin hänen luonaan ja hän meillä. Mutta puolen vuoden jälkeen ystäväni teki jotain ja hänet siirrettiin koulukotiin miltein neljän tunnin ajomatkan päähän. Ystäväni ei suostu kertomaan, mitä hän teki, ikään kuin säikähtäisin. Epäilen että hänellä olisi masennus. En ole nähnyt häntä kohta neljään kuukauteen ja alan olemaan loppu. Olen tukenut häntä ja hän minua viimeisen kahden vuoden ajan, mutta hän ei kerro minulle asioitaan ja yhteydenpitokin alkaa jäämään. Meidän on kummankin vaikea tulla niin pitkä matka. Mutta olen hänen ainoa ystävänsä, muut ovat hylänneet hänet matkanvarrella. Mitä minä teen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sori näin lyhyestä vastauksesta!
Pidä sitkeästi yhteys häneen, älä päästä ystävää lipumaan käsistä!
Saattaa kuulostaa rajulta, mutta musta kuulostaa, että kyseessä saattaa olla itsemurhayritys, ja nyt kaveri saattaa hävetä sitä! En painostaisi kertomaan mitään haluamatta.
Mä panostaisin siihen, että saat kaverille oikean ja aidon kuvan siitä, että Sä oikeasti välität hänestä, ja että suhun voi sataprosenttisesti luottaa, tuli eteen mitä vain!
Toistetaan nyt vielä, kun tää on tärkeä asia, eli pidä Se yhteys, vaikka toinen ei ottais suhun mitään kontaktia. Ajan kanssa kaveri alkaa huomata, että Sä et katso sitä jotenkin arvottomaksi tai huonoksi ihmiseksi,vaan päinvastoin!
Itsemurhayritys kuullostaa hiukan kaukaa haetulta, mutta toisaalta en ole nähnyt häntä pitkään aikaan, eikä hän kerro asioitaan.
Kai minä yritän pitää hänestä kiinni. Hänen vanha ystävänsä otti häneen kuulemma eilen yhteyttä, vaikka oli aijemmin vain jättänyt asian sikseen. Tulin hieman vihaiseksi tästä, mutta jos ystäväni ottaa hänet takaisin, mitä minulla on siihen sanomista
Hienoa että olet tukenut ystävääsi ja hän sinua,mutta muista että ajattelet myös itseäsi ja omaa elämääsi.Ystävyys ei välttämättä katoa vaikka ette näkisi pitkiin aikoihin,välimatka vain erottaa.Hän ei varmaan kaikista asioista halua kertoa sinulle on sattunut kurjia asioita,kyllä hän kertoo jos haluaa avautua.Jos yhteydenpito kuitenkin hiipuu hänen puoleltaan niin eipä siinä kannata yksipuolisesti yrittää pitää yhteyttä.