Onnin hautajaiset

Pörrökarvainen punaruskea lutuinen lemmikkimme haudattiin tänään lasten kanssa pihavaahteran alle. Kuolinsyytä on mietitty lasten surun keskellä. Se oli vasta puolitoistavuotias sosiaalinen nautiskelija joka tykkäsi harjaamisesta yli kaiken ja rentoutui sohvan nurkassa nukkuen maha ylöspäin. Hereillä ollessaan se tykkäsi puskea kävelijää jalkoihin joka askeleella ja suostui aina syliin otettavaksi.
Jo pelkällä rennolla olemuksellaan se teki kaikki hyvälle mielelle. Onni ei paljon naukunut paitsi joskus sisälle pyrkiessään, mutta pian joulun jälkeen yöllä kuului keväiseen tapaan vonkuvia naukaisuja joiden valittava sävy ei jäänyt epäselväksi. Onnilla alkoi olla tihenevään tahtiin kohtauksia joissa suupielistä valui visvaa ja alaleuka tärisi. Täysillä aukiolevissa silmissä oli kauhistunut katse ja pahimmissa kohtauksissa kissa juoksi ympäri huonetta ikkunalautoja ja sohvan selkänojia pitkin. Kohtaukset kestivät ehkä noin minuutin ja väliajat se tuli kehräten syliin kuin turvaa hakien. Sunnuntaina käytimme sen päivystyksessä jossa se sai nukutuspiikin että saisi levättyä yli vuorokauden valvomisen jälkeen. Vaikutus kesti kuitenkin vain pari tuntia. Herättyään se kuljeskeli hoippuvin jaloin ympäri huonetta kuola suupielistä roikkuen. Pidin sitä sitten yön yli sylissä ja kuivailin märkää etumusta ja aamulla töihin lähtiessä jo mielessäni sen hyvästelin. Arjen koitettua eläinlääkäri totesi veren sisältävän runsaasti rasvaa ja eläimen olevan hyvin sairas mutta vailla tarkkaa diagnoosia. Sen tuska lopetettiin sitten samantien.
Tuon jälkeen mieleeni tuli että Onni ja siskonsa söivät ahnaasti joulukinkun jämiä joissa oli paljon rasvaa. Voikohan sillä olla jokin syy yhteys tapahtuneeseen.
Lapset meni viemään kynttilää.