Olen vähän yli viisikymppinen naishenkilö ja haluaisin toteuttaa unelmaani, elikä hakea lääkikseen opiskelemaan.
Löytyisiköhän ketään "kohtalotoveria"?
vielä tälläkin iällä lääkikseen
haaveita todeksi
86
4920
Vastaukset
- kloik
Ihan kohtalotoveriksi minusta ei ole, en ole koskaan kaihonnut lääkikseen, mutta ymmärrän unelmasi.
Ainakin hakea kannattaa iästä riippumatta. Jos sinut valitaan, lähdet tietysti katsomaan, miten opiskelu tempaa mukaansa. Onnea hankkeelle!- haaveita todeksi
Iso kiitos kannustuksesta!
- älyvuotolainen
http://alyvuoto.epione.fi/index.php?topic=14909.0
Tuolta saattaisi löytyä jokunen. Muutenkin kiva ja hyödyllinen foorumi hakuja ajatellen. - 28ttt
Haaveesi on kaiketi opiskella ja valmistua lääkäriksi, eikä lääkiksen haku sinänsä?
Jos maksukykyä löytyy eivätkä luonnontieteet ole leipälajisi, kannattaa harkita myös maksullista Tarton lääkistä, ja muita itä-eurooppalaisia lääkiksiä, joissa opetus on englanniksi. - Lääket opiskelu miel
Itsekin opiskelin ja valmistuin lääkäriksi "kypsemmällä" iällä ja töitä piisaa.
Lääketieteen opiskelu on hyvin mielenkiintoista ja antoisaa.
Paljon opin uusia asioita, joista on hyötyä omassakin elämässä.
Pienryhmäopetukset olivat mukavia ja niitä oli paljon. Lääkiksessä näkee paljon ihmeellisiä asioita ja elämänkohtaloita. Vaikka ei tekisi päivääkään lääkärin töitä, niin opiskelu on mielestäni jo niin antoisaa, että lääkis kannattaa suorittaa.- Rva79
Uteliaisuudesta, missä iässä valmistuit?
- euvanhoulle
Ei uteliaisuuden takia. Joku ikäraja tuohonkin. Ensisijaisesti nuorille yo lle mahdollisuus jotka täyttää kriteerit .
- Anonyymi
euvanhoulle kirjoitti:
Ei uteliaisuuden takia. Joku ikäraja tuohonkin. Ensisijaisesti nuorille yo lle mahdollisuus jotka täyttää kriteerit .
Miksi nuorille? Ei niin ajatella Ruotsissa. Suomi on Balttian maa mitä tulee ikään.
- vielä tälläkin iällä
Kommenttinne ovat todella rohkaisevia ja uusia vinkkejä antavia,
KIITOS niistä! - seniorikandi
Vaikka lääkisopiskelu on monin tavoin kivaa ja antoisaa, ei se mitään elämysmatkailua ole, johon kannattaisi ihan vaan kokemuksen takia lähteä.
Jos lääkärinammatissa pelkästään jännät ihmiskohtalot kiinnostaa, voi ihan hyvin ja paljon vähemmällä vaivalla ryhtyä vaikka vapaaehtoiseksi tukihenkilöksi auttavaan puhelimeen tms. silloin niihin ihmiskohtaloihin ehtii hieman paneutuakin.
Mutta kukin tavallaan.- Lääkis opettaa paljo
Mielenkiintoista lääkiksessä olivat oikeuslääketieteelliset ruumiinavaukset. Siellä oli yksi hoitovirheeseen menehtynyt sekä yksi vainaja, jonka kohdalla oli epäselvää, oliko kyseessä murha vai itsemurha. Kuolinsyyn päätteleminen oli mielenkiintoista.
Psykiatrian kurssit olivat hyviä. Niistä voi ammentaa omaan elämäänsäkin vinkkejä, esimerkiksi lasten kasvatukseen. Useimmilla psykiatrisilla potilailla oli ollut huonot vanhemmat. En tiedä onko näin aina -mutta tutkimuspotilaittemme kohdalla oli tällainen tilanne ollut useimmiten.
Lastenpsykiatrian kurssilla perehdyimme hyvin perusteellisesti usean lapsen perheeseen. Samoja virheitä ei kannata toistaa omien lasten kohdalla.
Lastentautien kurssilla myös perehdyimme pikkulasten sairauksiin.
Prekliinisen vaiheen laboratoriotyöt olivat mielenkiintoisia, kaikilla oli hyvin hauskaa laboratorioissa, naurua piisasi. Valmistimme esimerkiksi DNA:ta. Lisäksi mm. mittasimme oman rasvaprosenttimme. Kaikista otettiin EKG ja keuhkojen toimintatutkimus. Verinäytteemme analysoitiin. Yhdeltä oppilaalta löydettiin poikkeava EKG-filmi, pääsee äkkiä jatkotutkimuksiin, kun lähettäjänä on yliopistosairaalan erikoislääkäri.
Tutustumiskäynti erään suuren firman työterveyshuoltoon oli myös mielenkiintoinen. Harvalla henkilöllä on mahdollisuus kurkistaa suuren firman kulissien taakse.
Ruotsin ja englannin kielen kurssit olivat erittäin tehokkaita. 8 oppilaan ryhmät ja natiivit opettajat takasivat tehokkaan kielten opiskelun. Yksityispuolella tuollainen kielikurssi maksaisi vähintäänkin satoja euroja.
Luennoilla opin itseänikin koskettavista vaivoista esimerkiksi allergioista, polvivaivoista ja niiden hoidoista. Jos naapurilla menee olkapää sijoiltaan tai lapsella pähkinä kurkkuun, osaa antaa ensiapua kurssit käytyään.
Itselläni on paljon pikkuvaivoja. Nykyään ei tarvitse mennä enää lääkäriin. Kävelen suoraan apteekkiin ja ostan sieltä lääkkeet itselleni (saan myös kela-korvauksen).
Jos meinaa hankkia lapsia, lääkiksestä on myös hyötyä. Ei tarvitse mennä terveyskeskuspäivystykseen sairaan lapsen kanssa 6 tunniksi vaan voi lääkitä lapsen itse.
Syventävien tekeminen oli antoisaa, koska itselläni oli hyvin mielenkiintoinen aihe. Opin syventävistä asioita, joiden perusteella tein elämäntapamuutoksia omassa elämässäni.
Joskus luennoitsijat kertoivat asioita, joita ei aina kerrota suurelle yleisölle. Joku tutkija oli päätynyt esimerkiksi erilaisiin tutkimustuloksiin kuin valtaosa muista tutkijoista ja noudatti itse erilaista ruokavaliota.
Monet harjoitukset olivat hurjan kivoja ja jännittäviä. Esimerkiksi korvakurssilla tutkimme potilaan aluksi pareittain ja sen jälkeen kokenut erikoislääkäri tutki potilaan ja teki potilaalle jatkohoitosuunnitelman esim. lähetteen leikkausta varten. Tällaiset pienryhmätilanteet olivat hyvin hauskoja, jännittäviä ja mielenkiintoisia. Uskon, että potilaatkin pitivät tilanteista.
Jos ryhtyisin tukihenkilöksi auttavaan puhelimeen, en usko että sieltä avautuisi yhtä mielenkiintoinen maailma kuin lääkiksessä. Toki auttava puhelin on varmasti mielenkiintoinen työpaikka ja siellä tehdään erittäin arvokasta työtä. Mutta ei lääketieteen opiskelua ja tukihenkilönä toimimista verrata keskenään. - dsadas
Lääkis opettaa paljo kirjoitti:
Mielenkiintoista lääkiksessä olivat oikeuslääketieteelliset ruumiinavaukset. Siellä oli yksi hoitovirheeseen menehtynyt sekä yksi vainaja, jonka kohdalla oli epäselvää, oliko kyseessä murha vai itsemurha. Kuolinsyyn päätteleminen oli mielenkiintoista.
Psykiatrian kurssit olivat hyviä. Niistä voi ammentaa omaan elämäänsäkin vinkkejä, esimerkiksi lasten kasvatukseen. Useimmilla psykiatrisilla potilailla oli ollut huonot vanhemmat. En tiedä onko näin aina -mutta tutkimuspotilaittemme kohdalla oli tällainen tilanne ollut useimmiten.
Lastenpsykiatrian kurssilla perehdyimme hyvin perusteellisesti usean lapsen perheeseen. Samoja virheitä ei kannata toistaa omien lasten kohdalla.
Lastentautien kurssilla myös perehdyimme pikkulasten sairauksiin.
Prekliinisen vaiheen laboratoriotyöt olivat mielenkiintoisia, kaikilla oli hyvin hauskaa laboratorioissa, naurua piisasi. Valmistimme esimerkiksi DNA:ta. Lisäksi mm. mittasimme oman rasvaprosenttimme. Kaikista otettiin EKG ja keuhkojen toimintatutkimus. Verinäytteemme analysoitiin. Yhdeltä oppilaalta löydettiin poikkeava EKG-filmi, pääsee äkkiä jatkotutkimuksiin, kun lähettäjänä on yliopistosairaalan erikoislääkäri.
Tutustumiskäynti erään suuren firman työterveyshuoltoon oli myös mielenkiintoinen. Harvalla henkilöllä on mahdollisuus kurkistaa suuren firman kulissien taakse.
Ruotsin ja englannin kielen kurssit olivat erittäin tehokkaita. 8 oppilaan ryhmät ja natiivit opettajat takasivat tehokkaan kielten opiskelun. Yksityispuolella tuollainen kielikurssi maksaisi vähintäänkin satoja euroja.
Luennoilla opin itseänikin koskettavista vaivoista esimerkiksi allergioista, polvivaivoista ja niiden hoidoista. Jos naapurilla menee olkapää sijoiltaan tai lapsella pähkinä kurkkuun, osaa antaa ensiapua kurssit käytyään.
Itselläni on paljon pikkuvaivoja. Nykyään ei tarvitse mennä enää lääkäriin. Kävelen suoraan apteekkiin ja ostan sieltä lääkkeet itselleni (saan myös kela-korvauksen).
Jos meinaa hankkia lapsia, lääkiksestä on myös hyötyä. Ei tarvitse mennä terveyskeskuspäivystykseen sairaan lapsen kanssa 6 tunniksi vaan voi lääkitä lapsen itse.
Syventävien tekeminen oli antoisaa, koska itselläni oli hyvin mielenkiintoinen aihe. Opin syventävistä asioita, joiden perusteella tein elämäntapamuutoksia omassa elämässäni.
Joskus luennoitsijat kertoivat asioita, joita ei aina kerrota suurelle yleisölle. Joku tutkija oli päätynyt esimerkiksi erilaisiin tutkimustuloksiin kuin valtaosa muista tutkijoista ja noudatti itse erilaista ruokavaliota.
Monet harjoitukset olivat hurjan kivoja ja jännittäviä. Esimerkiksi korvakurssilla tutkimme potilaan aluksi pareittain ja sen jälkeen kokenut erikoislääkäri tutki potilaan ja teki potilaalle jatkohoitosuunnitelman esim. lähetteen leikkausta varten. Tällaiset pienryhmätilanteet olivat hyvin hauskoja, jännittäviä ja mielenkiintoisia. Uskon, että potilaatkin pitivät tilanteista.
Jos ryhtyisin tukihenkilöksi auttavaan puhelimeen, en usko että sieltä avautuisi yhtä mielenkiintoinen maailma kuin lääkiksessä. Toki auttava puhelin on varmasti mielenkiintoinen työpaikka ja siellä tehdään erittäin arvokasta työtä. Mutta ei lääketieteen opiskelua ja tukihenkilönä toimimista verrata keskenään.Joo "valmistitte" DNA:ta. :DD
- Hillbi
Lääkis opettaa paljo kirjoitti:
Mielenkiintoista lääkiksessä olivat oikeuslääketieteelliset ruumiinavaukset. Siellä oli yksi hoitovirheeseen menehtynyt sekä yksi vainaja, jonka kohdalla oli epäselvää, oliko kyseessä murha vai itsemurha. Kuolinsyyn päätteleminen oli mielenkiintoista.
Psykiatrian kurssit olivat hyviä. Niistä voi ammentaa omaan elämäänsäkin vinkkejä, esimerkiksi lasten kasvatukseen. Useimmilla psykiatrisilla potilailla oli ollut huonot vanhemmat. En tiedä onko näin aina -mutta tutkimuspotilaittemme kohdalla oli tällainen tilanne ollut useimmiten.
Lastenpsykiatrian kurssilla perehdyimme hyvin perusteellisesti usean lapsen perheeseen. Samoja virheitä ei kannata toistaa omien lasten kohdalla.
Lastentautien kurssilla myös perehdyimme pikkulasten sairauksiin.
Prekliinisen vaiheen laboratoriotyöt olivat mielenkiintoisia, kaikilla oli hyvin hauskaa laboratorioissa, naurua piisasi. Valmistimme esimerkiksi DNA:ta. Lisäksi mm. mittasimme oman rasvaprosenttimme. Kaikista otettiin EKG ja keuhkojen toimintatutkimus. Verinäytteemme analysoitiin. Yhdeltä oppilaalta löydettiin poikkeava EKG-filmi, pääsee äkkiä jatkotutkimuksiin, kun lähettäjänä on yliopistosairaalan erikoislääkäri.
Tutustumiskäynti erään suuren firman työterveyshuoltoon oli myös mielenkiintoinen. Harvalla henkilöllä on mahdollisuus kurkistaa suuren firman kulissien taakse.
Ruotsin ja englannin kielen kurssit olivat erittäin tehokkaita. 8 oppilaan ryhmät ja natiivit opettajat takasivat tehokkaan kielten opiskelun. Yksityispuolella tuollainen kielikurssi maksaisi vähintäänkin satoja euroja.
Luennoilla opin itseänikin koskettavista vaivoista esimerkiksi allergioista, polvivaivoista ja niiden hoidoista. Jos naapurilla menee olkapää sijoiltaan tai lapsella pähkinä kurkkuun, osaa antaa ensiapua kurssit käytyään.
Itselläni on paljon pikkuvaivoja. Nykyään ei tarvitse mennä enää lääkäriin. Kävelen suoraan apteekkiin ja ostan sieltä lääkkeet itselleni (saan myös kela-korvauksen).
Jos meinaa hankkia lapsia, lääkiksestä on myös hyötyä. Ei tarvitse mennä terveyskeskuspäivystykseen sairaan lapsen kanssa 6 tunniksi vaan voi lääkitä lapsen itse.
Syventävien tekeminen oli antoisaa, koska itselläni oli hyvin mielenkiintoinen aihe. Opin syventävistä asioita, joiden perusteella tein elämäntapamuutoksia omassa elämässäni.
Joskus luennoitsijat kertoivat asioita, joita ei aina kerrota suurelle yleisölle. Joku tutkija oli päätynyt esimerkiksi erilaisiin tutkimustuloksiin kuin valtaosa muista tutkijoista ja noudatti itse erilaista ruokavaliota.
Monet harjoitukset olivat hurjan kivoja ja jännittäviä. Esimerkiksi korvakurssilla tutkimme potilaan aluksi pareittain ja sen jälkeen kokenut erikoislääkäri tutki potilaan ja teki potilaalle jatkohoitosuunnitelman esim. lähetteen leikkausta varten. Tällaiset pienryhmätilanteet olivat hyvin hauskoja, jännittäviä ja mielenkiintoisia. Uskon, että potilaatkin pitivät tilanteista.
Jos ryhtyisin tukihenkilöksi auttavaan puhelimeen, en usko että sieltä avautuisi yhtä mielenkiintoinen maailma kuin lääkiksessä. Toki auttava puhelin on varmasti mielenkiintoinen työpaikka ja siellä tehdään erittäin arvokasta työtä. Mutta ei lääketieteen opiskelua ja tukihenkilönä toimimista verrata keskenään.missä kaupungissa opiskelit?
- ExKandi
dsadas kirjoitti:
Joo "valmistitte" DNA:ta. :DD
DNA näyte monistetaan ns. PCR menetelmällä ja sen jälkeen DNA tieto on helposti luettavissa ja käytettävissä hyväksi vaikkapa infektiosairauksien tutkimuksessa. Ks. lisää wikipediasta http://fi.wikipedia.org/wiki/Polymeraasiketjureaktio. Tällainen PCR-harjoitus oli osa opiskelua jo yli 15 vuotta sitten.
- Vähän järkeä
Mikä terveyskeskus palkaa 55 vuotiaan vastavalmistuneen lääkärin joka ei ehdi tehdä edes kymmentä vuotta töitä ennen eläkkeelle siirtymistä? Onnistut myös samalla viemään sen opiskelupaikan joltakin parikymppiseltä joka pystyisi auttamaan ihmisiä vielä kauan sen jälkeen kun sinä muutaman vuosikymmenen päästä kuolet.
Ihmiskunnan kannalta on parasta jos et mene lääkkikseen.- 566677
Jos 55-vuotias vastavalmistunut lääkäri pärjää hyvin työssään, hän hyvin todennäköisesti työllistyy helposti, varsinkin jos on valmis työskentelemään terveyskeskuksessa suurten kaupunkien ulkopuolella.
Työuran hypoteettista pituutta olennaisempaa työnantajalle että lääkäri pärjää ja viihtyy työssään. Harva lääkärikään haluaa tai erikoistumiskoulutuksen takia pystyy uransa alussa sitoutumaan pysyvästi tiettyyn toimipisteeseen.
Halutuimpien erikoisalojen yliopistosairaalavirat ovat sitten erikseen. - Didie74
Nyt on niin kova pula lääkäreistä, että iästä riippumatta kaikille riittä töitä. Se ihan varmaa!
Ja tsemppiä vaan kovin, toteuta vaan unelmasi! Itse olen 40-v. ja haaveilen myös lääkärin opinnoista ja pääsykoekirjat kovassa kulutuksessa. - korjaus
Jos on aloittaessaan vähän yli 50-kymppinen, niin valmistuessaan ei ole 55-vuotias, vaan noin 60. Mutta ei kai ole lailla säädetty miten kauan saapi töitä tehdä? Päivystysvelvollisuus saattaa käydä voimille jos aloittelee sitä vasta 60-kymppisenä. Mutta tk-palvelujen jälkenhän voi perustaa yksityispraktiikan tai erikoistua johonkin jossa ei ole päivystyksiä. Itse olisin sitä mieltä että antaisi vaan jonkun nuoremman saada sen opiskelupaikan, kun ei kerran itseä ole aikaisemmin kiinnostanut. Taloudellisesti ei varmaan itselle mitään hyötyä jää käteen, kun ihminen nyt kertakaikkiaan vaan ei elä ikuisesti. Kaikenlaisia luentoja löytyy youtubesta ja medlinesta löytyy kaikenlaista muuta tietoa, jos oikein hirveä hinku on harrastella. Ja sitten on näitä kesäyliopiston kursseja. Mutta jos mahoton palo on niin eiku yrittämään. Jos ei eka kerralla tärppää nin valmistuminen siirtyy vain vuodella kerrallaan ja yrittä saa kai nin monta kertaa kuin oma psyyke niin vaatii.
- 212121
Tilastollisesti 25-vuotiaana valmistuva lääkäri ehtii työskennellä ammatissa montakymmentä vuotta 55-vuotiaana valmistuvaa pidempään.
Yksilötasolla työuran pituutta on mahdotonta tarkkaan ennustaa:
parikymppinenkin lääkärintaimi voi kuolla, vammautua, sairastua vakavasti, keskeyttää opinnot tai vaikka vaihtaa alaa muutaman työvuoden jälkeen.
Toisaalta viiskymppisenä valmistuva voi tehdä töitä vielä 70-vuotiaana, osa lääkäreistä työskentelee huomattavasti vanhempanakin.
Reaalimaailmassa ihmiset tekevät uravalintojaan ajatellen pääasiallisesti omaa, eivät ihmiskunnan etua. Päältä viisikymppisenä vaativa ja täysipäiväinen kuusivuotinen lääkärikoulutus ei välttämättä taloudellisesti hyödytä opiskelijaa itseään, vastaavasta panoksesta aiemmalla alalla hyötyy melko varmasti enemmän. - klskdliufioa
Olen kohta 45v ja haen lääkikseen, niin kauan kunnes sinne pääsen. Älä haaveile vaan tee jotakin.
- Säksä
Aloittajalle, jos et ole aiemmin työskennellyt hoitoalalla, suosittelen lämpimästi vuotta välinehuoltajana tms. niin näet miten sairaalamaailmassa viihdyt.
Aika monelle tulee yllätyksenä työn "reaalipuoli". Potilaat on tutkittava ja monesti myös hoidettava käsin ja joutuu tekemään toimenpiteitä jotka tuntuvat potilaasta intiimeiltä, epämiellyttäviltä tai jopa kivulialta. Hien haju, huonosti hoidetut hampaat, märkivät haavat, koko eritteiden kirjo lähietäisyydeltä on osa työn arkea siinä missä ongelmanratkaisu tai päätöksenteko.
Jos tähän ei millään totu, ja ihan kaikki eivät toki erikoistua jollekin sisäsiistille alalle, mutta yli viisikymppiselle kahdentoista vuoden tie erikoislääkäriksi on ehkä harmittavan pitkä. Viiskymppinen tuskin haluaa käyttää vuosia opiskelemalla ammattiin, joka kesken opintojen tuntuukin vieraalta.
En nyt tarkoita että aloittaja ei työn realiteeteistä selviäisi, mutta nämä asiat voisi muidekin kuin yli viisikymppisten hakijoiden olla hyvä pohtia valmiiksi. - Solidaarisuutta
Ette voi tosissanne neuvoa ihmisiä vain suorittamaan lääketieteellistä tutkintoa, vaikka itse lääkärinä toimiminen ei kiinnostaisi. Ottakaa huomioon, että yhden lääkärin kouluttaminen maksaa yli 200 tuhatta euroa ja veronmaksajana vaadin, että jos aiot suorittaa lääketieteellisen tutkinnon olisi myös kohtuullista tehdä töitä ja maksaa veroja maksaaksesi valtiolle takaisin koulutukseesi käyttämän summan. Joku roti tässäkin pitää olla!
- puolestanis
Siinähän tuli asiaa. Mutta voidaan kyllä tarkastella tilannetta toisinkin.
Tuo viiskymppinen on tehnyt töitä ainakin 30 vuotta ja maksanut veroja koko ajan. Niillä veroilla on koulutettu monta nuorta, jotka aina ovat alusta pitäen ohittaneet tuon nyt viiskymppisen. Hänellä ei ole itsellään ollut mahdollisuutta muuta kuin työväenopiston kielikursseille. Olisikohan jo hänen vuoronsa päästä yliopistoon? Hän on jo oman koulutuksensa maksanut ja monen muunkin koulutuksen. - SivustaKatsonut
En minä työurani aikana omaa koulutustani maksanut, vaan lasteni opiskelut. Viisikymppinen ei saa ryöstää opiskelupaikkaa, johon on tulossa nuorenpiakin.
Kun itse opiskelin yliopistossa, oli meidän porukkaan valittu 40 täyttänyt nainen. Haluttiin tutkia kuinka hän selviää nuorten joukossa. Aika usein täti nukkui luennoilla, liekö syynä perheasiat vai mielenkiinnon puute. En tiedä valmistuiko hän koskaan. - ihan.itse.koettu
SivustaKatsonut kirjoitti:
En minä työurani aikana omaa koulutustani maksanut, vaan lasteni opiskelut. Viisikymppinen ei saa ryöstää opiskelupaikkaa, johon on tulossa nuorenpiakin.
Kun itse opiskelin yliopistossa, oli meidän porukkaan valittu 40 täyttänyt nainen. Haluttiin tutkia kuinka hän selviää nuorten joukossa. Aika usein täti nukkui luennoilla, liekö syynä perheasiat vai mielenkiinnon puute. En tiedä valmistuiko hän koskaan.Vai niin. Kun minä opiskelin, olin noin 40-vuotias. En koskaan nukkunut luennolla, olin aina läsnä ja tein tehtävät tunnollisemmin kuin nuoremmat. Valmistuin viidessä vuodessa hyvin arvosanoin. Minua vanhempiakin oli ja kaikki olivat vireitä ja reippaita. Myös maanantaiaamuisin.
Siis erittäin hyvin selvisin nuorten ja vanhojen joukossa opiskelusta. Nuorten menoihin ja bileisiin en tutustunut enkä pukeutunut haalareihin ja riekkunut kaupungilla kuin apina. Minulla oli oma elämä ja omat juttuni, vähän aikuisempaan makuun. - 1616161616
SivustaKatsonut kirjoitti:
En minä työurani aikana omaa koulutustani maksanut, vaan lasteni opiskelut. Viisikymppinen ei saa ryöstää opiskelupaikkaa, johon on tulossa nuorenpiakin.
Kun itse opiskelin yliopistossa, oli meidän porukkaan valittu 40 täyttänyt nainen. Haluttiin tutkia kuinka hän selviää nuorten joukossa. Aika usein täti nukkui luennoilla, liekö syynä perheasiat vai mielenkiinnon puute. En tiedä valmistuiko hän koskaan.Ketkä siis halusivat tutkia, miten 40v. opiskelija osallistuisi luennolla selviäisi opinnoissa? Te kanssa opiskelijatko? Yliopistothan eivät oikein voi valita opiskelijoitaan ikäperusteisesti kokeilumielessä.
On hieman epätavallista ajatella että maksat työurasi aikana nimenomaan lastesi koulutuksen kustannukset, etkä oman koulutuksesi kustannuksia, tästä tietysti loogisesti seuraa että vanhempasi olisivat työurallaan maksaneet sinun ja sisarustesi koulutuksen veroina.
Koulutuspoliittisia ratkaisuja tehtäessä koulutuksen kannattavuuslaskelmat perustuvat henkilön koulutuksen tuomaan ansaintapotentiaalin ja tätä kautta verotettavien työtulojen/yritystulojen kasvuun eli siihen kuinka mmonikertaisesti henkilö kykenee takaisinmaksamaan koulutuskulunsa yhteiskunnalle.
- parihuomiota
Pitää erottaa kaksi asiaa:
1. Lääkärin ammatti
2. Lääketieteellinen loppututkinto
Jokaisella suomen kansalaisella on iästään riippumatta oikeus hakea opiskelemaan yliopistoon. Tämän voi tehdä, vaikka eläkeiässä. Ja pakkoko sitä on eläkeiässä jäädä laakereilleen ? Kyllä kaikenlaisia mielenkiintosia hommia löytyy.
Yhtälailla nuorena lääkiksen suorittanut voikin päätyä aivan toisenlaisiin tehtäviin. (politikoksi, yrittäjäksi, kirjailijaksi jne.) - Kysta
Kukaan ei varmaan voi estää aloittajaa opiskelemasta lääkäriksi, jos tämä onnistuu lääkiksen pääsykokeet selättämään. Eri asia on hyötyykö aloittaja opinnoistaan. Onneksi pääsykoe itsessään toimii aika tehokkaana rajoittavana tekijänä, joka vuosi 85-90% hakijoista jää unelmineen rannalle. Pari viisikymppistä jotka valtakunnanlaajuisesti yli seitsemänsadan muun seassa sisään pääsevät tuskin suurta kansantaloudellista ongelmaa aiheuttavat.
Ihmettelen onko lääkisopiskelu todella jonkun mielestä niin ylimaallisen upeaa, että opiskelu kannattaa yleissivistävässä mielessä, vaikka ei koskaan lääkärin töihin haluaisi.
Itse olen viihtynyt, mutta kyllä näistä opinnoista musta on glamour ja unelmasäihke usein aika kaukana, kun lukee silmät ristissä aamuyöllä tenttiin klinikkapäivän jälkeen.
Joku kirjoittaja luetteli lääkiksen hyvinä puolina mm. kielikurssit, mahdollisuuden hoitaa omia/perheen vaivoja valmistuttuaan, jännittävät potilaskontaktit, mahdollisuuden kuulla yleisistä ravitsemuslinjauksista poikkeavia hypoteesejä.
Haluan tuoda esiin myös vähän vastakkaisia näkemyksiä.
Omat opinnot on jo aika pitkällä, kielikurssit on käyty, eikä ne kummempia kuin muutkaan yliopiston kielikurssit olleet.
Mitä tulee valtavirrasta poikkeavaan ravitsemustietoon, akateemisissa opinnoissa kuulee ja tulee lukeneeksi hyvinkin poikkeavia hypoteeseja ja tulkintoja, joista ei välttämättä iltapäivälehdissä keskustella, mutta kyse normaalista tieteen tekoon liittyvästä avoimesta prosessista, ei mistään suurelta yleisöltä huolellisesti varjelusta kulissientakaisesta täsmätiedosta. ( suurta yleisöä harvoin yksinkertaisesti kiinnostaa paneutua niin syvällisesti aiheeseen)
En myöskään ymmärrä "ihmeellisten ihmiskohtaloiden" -näkemisen hehkutusta. Työ sattuu olemaan luonteeltaan sellaista ettei sitä voi jossain määrin potilaan yksityisyyteen kajoamatta tehdä, mutta ei ole itsetarkoitus. Yleensä potilas tulee lääkärin jonkun vaivan takia, joten lääkärin voisi olettaa ensisijassa keskittyvän potilaan lääketieteellisen ongelman selvittämiseen ja hoitoon.
Ihmiset, heidän luonteensa, synnynnäiset ominaisuutensa, voimavaransa ja elämäntilanteensa ovat valtavan monitahoisia ja vaihtelevia. Psykiatristen potilaiden joukossa on luonnollisesti myös lääkäreitä, lääkäreiden lapsia ja sukulaisia, lääkäriys ei erityisesti suojaa mielenterveyden ongelmilta. En näe miksi lääkärin kannattaisi valita kasvatusmenetelmiään erityisesti siltä pohjalta, millaisia psykiatrisia potilaita on sattunut tapaamaan tai hoitamaan tai mikä heidän ongelmansa mahdollisesti on aiheuttanut.
Sairaana menen myös tulevaisuudessa itse lääkäriin ja vien lapsenikin. Oma arvostelukyky voi hyvälläkin lääkärillä pettää kun potilaana on omainen/itse.- Viisaslääkäri
"Työ sattuu olemaan luonteeltaan sellaista ettei sitä voi jossain määrin potilaan yksityisyyteen kajoamatta tehdä, mutta ei ole itsetarkoitus. Yleensä potilas tulee lääkärin jonkun vaivan takia, joten lääkärin voisi olettaa ensisijassa keskittyvän potilaan lääketieteellisen ongelman selvittämiseen ja hoitoon."
Terveyskeskuslääkärin työtä tehneenä voin kertoa, että nimenomaan potilaan oireen taakse kannattaa katsoa, eikä lähteä selvittelemään pelkästään lääketieteellistä oiretta.
Esimerkiksi nuori nainen, jolla on sydäntuntemuksia, kipuja rintarauhasissa, hengenahdistusta, palan tunnetta kurkussa jne. kärsii useimmiten ahdistuneisuudesta, masennuksesta ja yksinäisyydestä. Jos tällaiselle potilaalle alkaa tehdä runsaasti kalliita konetutkimuksia, ne eivät hänen oireitaan pitkässä juoksussa auta, oireita tulee vain jatkuvasti lisää. Viisas ja kokenut lääkäri katsoo oireitten taakse potilaan persoonallisuuteen, ehkä persoonallisuuden kehityksen häiriöihin ja lapsuuden ja nuoruuden traumoihin. Eikä lähetä potilasta angiografiaan.
Itse en ole tavannut vielä kertaakaan psykiatrista potilasta, jonka äiti tai isä olisi lääkäri. Psykiatristen potilaiden enemmistö tulee alemmista tuloluokista. Varakkaat tietysti hoidattavat vaivansa yksityisillä psykiatreilla eivätkä tule terveyskeskuslääkärin tietoon.
Jokainen saa tietysti kasvattaa omat lapsensa niin kuin haluaa- käyttää lapsiin huonoksi havaittuja kasvatusmenetelmiä ihan vapaasti. Jos ei tule mustelmia ja luunmurtumia eivät sosiaalityöntekijätkään puuttune lasten huonoon kohteluun.
Itse olen lääkäriksi valmistumiseni jälkeen hoitanut lähes kaikki vaivani itse, samoin läheisteni. Kirjoittanut itselleni valtavat määrät lääkkeitä. Jos olisin mennyt yksityisille yleislääkäreille, olisin joutunut maksamaan lääkäreillä käynneistä tuhansia euroja. Yksityisellä hammaslääkärillä käyn säännöllisesti, tunnen kyllä itsehoidon rajat. Kollegaakin voi konsultoida, jos oma hoito ei tehoa.
- kldklkldkld
Lääkikseen pääsee kuka tahansa joka kykenee suoriutumaan pääsykokeesta niin hyvin, että aukee ovet sisään. Jos nuori on niin kehno ettei pärjää vanhalle hakijalle pääsykoetuloksessa, ei hänen paikka ole sopiva lääkiksessäkään sinä vuonna. Nuori voi opiskella seuraavaa pääsykoetta varten sitten paremmin.
Parhaimmat menevät sisään ja surkeet jää rannalle ruikuttamaan. Siinä ei ole kyse iästä eikä sukupuolesta vaan kyvystä oppia vaaditut asiat pääsykoetta varten.
Vanhemmat hakijat eivät vie nuorien paikkaa vaan he saavat omilla ansioillaan aivan oman paikan. - Anni81
Anna mennä vaan! Itse olen 33-vuotias hyvin lukiosta ja yo-kirjoituksista aikoinaan suoriutunut, mutta vakavan sairauden vuoksi en kyennyt silloin nuorempana yliopisto-opintoihin vaan luin lähihoitajaksi. Nyt useamman vuoden lh:n töitä tehneenä ja sairauden selättäneenä, olen alkanut haaveilla lääketieteelliseen pyrkimisestä, lääkärin ammatti kun on aina salaa ollut haaveeni. Moni pitää minuakin jo liian vanhana lääkikseen, mutta en välitä muiden mielipiteistä. Tsemppiä sinulle urakkaan. Toivon, että pääset lääkikseen.
- cececece
Et ole yhtään vanha lääkikseen. Mikäli potentiaalia löytyy niin siitä vaan. Sitähän ei tiedä ennenkuin on pääsykokeessa ja sitä ennen urakoinut fysiikan, kemian ja biologian kimpussa ja valmennuskurssikin kantsii käydä kun kirjoituksista jonkin aikaa. Tsemppiä!!!
- VEVEVE
Ens vuonna tulee kiintiöt ensikertalaisille mikä on ihan oikein voi olla kenties 65 pros. Ensikertalaisia on ne joilla ei oo toista tutkintoa tai ne jotka ovat ottaneet ennen 2014 opiskelupaikan. Eli jos nyt ei pääse niin ei kannata ottaa opiskelupaikkaa vaan yrittää 2016 ensikertalaiskiintiössä. Meillä on tällainen tilanne, katsoo miten käy 3.7. Olisi saanut tulla jo tänävuonna.
- aeaea
Pääsi Hgin lääkikseen.
- zozozozoz
Aina voi haluta mutta onko sulla resursseja??? Viet vaan paikan nuoremmilta. Onneksi ensi vuonna tulee ensikertalaiskiintiöt ja loput sitten muille ja siitä tuleekin kova skaba. Nyt ei kannata ottaa toista opiskelupaikkaa jotka jäävät niukinnaukin eikä pääse haluamaansa paikkaan ja ens vuonna uudella innolla ja uskolla. Silti pitää olla realisti.
- realismiany
Siinä ensikertalaiskiintiössä tulee ensi vuonna olemaan valtava tungos, kun tänä vuonna kukaan ei kelpuuta toiselle tai kolmannelle sijalle asettamaansa vaihtoehtoa. Voi olla helpompi päästä sisään toiskertalaisten kiintiössä.
- sososos
realismiany kirjoitti:
Siinä ensikertalaiskiintiössä tulee ensi vuonna olemaan valtava tungos, kun tänä vuonna kukaan ei kelpuuta toiselle tai kolmannelle sijalle asettamaansa vaihtoehtoa. Voi olla helpompi päästä sisään toiskertalaisten kiintiössä.
Aiemminhan on käynyt niin että ovat menneet opiskelemaan kemiaa, fysiikkaa ja yrittäneet uudelleen. Nuorille etuoikeus.
- luukalikka
Ei voi kun ihailla että joku haluaa tuossa iässä opiskella vaativan ammatin.
- Vanhavara
Vaikeaa voi olla, jos ei ole koko ajan pysytellyt oman valmistumisen jälkeen ajan hermolla eli matikka, biologia, kemia ja fysiikka tasosi pitäisi vastata vähintään valtakunnallisen opetussuunnitelman tasolla.
Itse en hakisi, raskasta tulee olemaan ja ikäsyrjintään tulet taatusti törmäämään. Ikävä kyllä. Kyllä tuon ikäisenä voi jo hellittää lääkäriunelmista, vanhuus on jo ovella.- UteliasK
Missä vaiheessa "vanhavara" vanhemmat lääkisopiskelijat mielestäsi törmäävät ikärasismiin? opiskelujen aikana vai niiden jälkeen erikoistuessa tai töissä? Onko omakohtaista kokemusta? Millaisia?
- Kaukokettu
Koulussa => kun on äiti-ikäinen muille, ei ajatusmaailma kohtaa, jää kaveriporukoissa ulos herkästi eli mummot ei kelpaa.... Työelämässä=> ei saa kuin pätkä sijaisuuksia! työelämä karsastaa ikääntyneitä. Ei 50 ehdi erikoistumaan :) valmistuu kuuskymppisenä ja siihen kymmenen vuotta erikoistumista (minimi 5-6 v) eli unohda koko homma. Kyllä miummoikäisenä on jo elämä niin kaukana jo ja nuoret on teräviä, huipputuloksilla . Meillä istuu pari pappaa luennoilla ja kyllä niiden taso on ihan säälittävä. Ei ole väärässä tutkimukset, kun sanotaan että kaikki hidastuu, hidastuu ja ymmärrys takkuaa.
- minniisa
Kuulepas kun nämä äitisi ikäiset eivät sitä keskenkasvuisten seuraa kaipaa. Heillä on omat ystävänsä ja omat menonsa, elämä täynnä tekemistä.
Lääkärin työelämä voi jatkua 70 tienoille asti. Vanhempi ja vakiintunut on aina luotettavampi ja pystyy keskittymään työhönsä paremmin kuin nuori, jolla on perheenperustamiskuume ja sitten lasten hankinta äitiyslomineen, minkä jälkeen alkaa lasten korvatulehduskierteiden kanssa kamppailut jne. Sitten tulee toinen kierros uuden puolison etsintää jne. Työ on välttämätön paha siinä sivussa.
Voin vakuuttaa, että ainakin minun mummoni on vielä vahvasti elämässä kiinni, elää täyttä elämää. Työkin maittaa. Päihittää taatusti kaltaisesi ahdasmielisen nuoren. - niinköhänon
"Ei ole väärässä tutkimukset, kun sanotaan että kaikki hidastuu, hidastuu ja ymmärrys takkuaa."
Olisiko antaa tarkempaa tietoa tutkimuksista?
- mikkosli
Jos ei tiedä, mistä tutkimuksia löytyy niin voi olla parempi jättää ne toisille. Uusimmat lääketieteelliset tutkimukset ovat kyllä kaikkien käytettävissä, mutta vaatiihan ne asiaan perehtyneisyyttä sekä kielitaitoa. Rohkeasti vaan tutkimaan materiaalia. Jopa Suomessa on tehty tutkimusta miten ikä vaikuttaa esim. suorituskykyyn.
Se on totta, että opiskelijaelämä voi olla elämään nähneelle kovaa ja rankkaa eikä sinne edes osaa kaivata ( kumpikaan osapuoli toisiansa). Eikä opintojen suorittaminen ole kivaa, jos aina on ulkopuolella ikänsä vuoksi.
Ei tarvitse olla ahdasmielinen, jos toteaa totuuden. Me elämämme nyt vaan siinä maailmassa, jossa työtä ei ole tarjolla ikäihmisille. Eikä kukaan 70v känkkää edes palkkaa =) Eikä kaikki elä perheenperustamisen kulta-aikaa koko elämäänsä, yhä useampi jättää sen perustamatta. Ehkä siksi, koska tapaavat aina mummonsa puolustavia fanaatikkoja =)
On väärin käyttää yhteiskunnan varoja ikääntyneiden kouluttamiseen. Nuorissa on kuitenkin se tulevaisuus, ja yksikin syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnallemme enemmän kuin ikääntyneiden kouluttaminen. Kannattaa siis myös tutustua suomalaiseen koulutuspolitiikkaan ja sen historiaan että tulevaisuuteen.- minniisa
"Eikä opintojen suorittaminen ole kivaa, jos aina on ulkopuolella ikänsä vuoksi."
Et kai sinä tosissasi kuvittele, ettei vähän vanhemmalla opiskelijalla ole muuta elämää kuin opiskelu? Heillä on taatusti ystäviä ja tekemistä vähintään yhtä paljon kuin sinulla. Siihen ei opiskelijabileitä tarvita.
Ja mitä itse opiskeluun tulee, en osaa kuvitella, miten he olisivat siinä ulkopuolisia. Heillä on samat opinnot ja samat oikeudet sekä velvollisuudet kuin nuoremmillakin. Samat opettajat ja samat tentit on kaikille.
"Kannattaa siis myös tutustua suomalaiseen koulutuspolitiikkaan ja sen historiaan että tulevaisuuteen."
Tähän aihepiiriin olen taatusti tutustunut syvemmin ja monipuolisemmin kuin sinä. Tulevaisuudesta tosin en menisi puhumaan kovin varmalla suulla, etkä sinäkään siitä hirveästi tiedä, vaikka voit luulla niin. - dadadaa
Ei ole ikärajaa jos haluaa lääkikseen ja pääsee. Töitä varmasti löytyy myös vanhemmalle. Eriasia jos haluat oikikseen ja pääset niin töitä ei niin vaan olekaan ikäihmiselle ellei perusta omaa lakiasiantoimistoa ja monelle muulle alalle. Riippuu myös siitä mitä on aiemmin tehnyt jos on jo nk akateeminen tutkinto.
- Anonyymi
Vitun idiootti
- Onnenäiti
Jos joku on noin kiinnostunut opiskelusta vielä yli viisikymppisenä, niin nostan kyllä hattua! Itseäni kiinnostaa kolmenkymmenen akateemisen työvuoden jälkeen lähinnä matkustelu maailmalla ja lapsista ja tulevista lapsenlapsista nauttiminen. Onneksi siihen on nyt mahdollisuus. Kaikki omat lapseni ovat terveyhenhoitoalalla, nuorinkin opiskelee parhaillaan lääkäriksi ja seuraan mielenkiinnolla hänen opiskeluaan ihan sivusta !
- odotahan5vuotta
Eli eipä Onnenäitiäkään työ kiinnosta.
Itselläni myös kolmekymmentä akateemista työvuotta takana ja maailma kierretty ainakin kolmeen kertaan. Olihan se enimmäkseen antoisaa, mutta matkustelunkin suhteen voi tulla kylläiseksi. Lapset tuli pitkän koulutuksen vuoksi hankituksi niin myöhään, ja lapsillakin akateemiset opinnot menossa, että lapsenlapsia lienee turha odottaa aivan lähivuosina.
Minua on myös alkanut kiinnostaa uudelle uralle kouluttautuminen. Nuoreen verrattuna viiskympisellä on paljon enemmän elämänkokemusta ja sen myötä kehittynyttä ihmistuntemusta ja vuorovaikutustaitoja. Viiskymppisestä voi tulla todella hyvä lääkäri.
- kohuhuji
minusta on hienoa, että lapset pärjää eikä minun ole tarvinnut asettaa heille uratavoitteita eikä elämän tavoitteita vaan he ovat itse päässeet valitsemaan. Minusta on hienoa, että he ovat onnistuneet valinnoissaan. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee. Eniten ällöttää se, että vanhemmat kehuskelee lastensa opinnoilla ja tutkinnoilla. Nykyaikana kun on niin paljon työttömiä ... lääkäreitä, maistereita jne jne. Ei tittelin kipeys ole enää tätä päivää, vaan se on jäänne heiltä jotka nyt raaputtavat 60-ovea.
- Cathaa74
Minulla ikää 41 v. ja haaveissa lääkis. Onko muita iäkkäitä hakijoita täällä? Tiedän kyllä, että olen paljon vanhempi kuin pääosa tulevista kurssikavereistani, mutta se ei minua tule haittaamaan. Opiskelijaelämäni tulee olemaan hyvin erilaista kuin valtaosan, mutta se ei vaikuta siihen ettenkö opiskella voisi ja niissä menestyä.
Olen kokenut sairaanhoitaja ja tiedän kyllä melko tarkkaan mihin olen hakemassa, lääkärin työparina kun vuosia olen työskennellyt.- Kurssinvanhin
Minä olen 47-vuotias ja aloitan opiskelut ensi viikolla :o)
- Cathaa74
Kurssinvanhin kirjoitti:
Minä olen 47-vuotias ja aloitan opiskelut ensi viikolla :o)
Wau! Onnea! Kertoisitko hieman taustaasi ja miten valmistauduit hakemiseen ym?
- Kurssinvanhin
Valmistuin ylioppilaaksi tänä keväänä aikuislukiosta ja aloitan ylihuomenna opinnot Oulussa.
Olin hyvä koulussa jo nuorenakin, mutta en silloin jatkanut lukioon. Olen työurallani tehnyt monenlaisia töitä siivoojasta pienen yrityksen toimitusjohtajaan. Elämä on ollut hyvin mielenkiintoista, mutta halusin lopulta kokea myös yliopisto-opinnot. Lääketieteen valitsin alan hyvän työllisyystilanteen vuoksi.
Pääsykokeisiin valmistauduin sekä itsenäisesti kertaamalla, että käymällä valmennuskurssin.
- Tulikodementia
Höpsis, mikään lääkis ensi viikolla ala.
- Ylin_tietäjä
Höpsis itelles. Alkaa ainakin Turussa ja Oulussa.
- Hyödyllinentyö
Unelma kannattaa toteuttaa, niin ei jää myöhemmin kaduttamaan.
Viisvitosena kandiksi, niin ehtii olla työssä lääkäripulaa paikkaamassa vielä 15 vuotta, ehkä pitempäänkin. - järjenvalo
Kun vanhemmalla iällä hakee yliopistoon, kannattaa miettiä kykeneekö todella töidensä ohella suorittamaan opinnot loppuun. Keski-ikäinen ei minimaalisella opintotuella elä ja suurempaa aikuisopintotukea saa vain 2 v.-sitäkin vain jos on ollut pysyvässä työssä viimeisen vuoden aikana (ei siis pätkätöissä).Paljon ei tarvitse kun pakka menee totaalisen sekaisin. Itse en opiskele lääkiksessä, vaan muuta alaa yliopistossa. Opintoni ovat töiden ohella kestäneet tajuttoman kauan. Ja kun äitini vielä nopeasti dementoitui ja olen joutunut juoksemaan toisessa kaupungissa häntä auttamassa, niin voi olla, että gradu jää ajanpuutteen vuoksi tekemättä.Eikä supistuvan vanhustenhuollon tilanteessa paljon kysellä onko yhtaikaa työssäkäyvällä ja opiskelevalla aikaa käydä vielä satojen kilometrien päässä huolehtimassa omaisestaan!!!
- Kurssinvanhin
Minä tulen kyllä toimeen parjaamallasi minimaalisilla opintotuella, enkä aio työskennellä opintojen ohessa kesälomia lukuunottamatta. Muutin soluasuntoon, eikä minulla ole lainoja rasitteena.
- opintojyvät
Opintotuki n.500e/kk miinus soluasunto n.300e/kk=200e/kk miinus kuukausibussilippu=n.150e/kk miinus puhelin/nettilasku n.20 e=130e/kk miinus vakuutusmaksut n.10e/kk =120e/kk.Joten siitä vain valitsemaan syötkö jotakin tuolla 120e:lla/kk eli 30e:lla/vko vai matkustatko pakosta auttamaan viikoittain omaistasi kuten tuo edeltävä kirjoittaja tai käväisemään syrjäseudulla olevalla homehtuvalla talollasi jonka lämmittämiseen sinulla ei enää riitä varat ja vuokralaistakaan ei saa.Työtön juoppokin saa enemmän tukia kuin ahkera opiskelija.Työmarkkinatuki asumislisineen ja sossun tukineen taatusti on paljon suurempi.
- Kurssinvanhin
Osaan kyllä laskea, koska en ole tyhmä :o) Otan myös opintolainaa. En ole koskaan ollut työtön, eikä sellainen kuulu suunnitelmiini tulevaisuudessakaan, vaikka kuinka paljon siitä maksettaisiin.
- LaihdutaMyös
Olet vain tyhmä ja laiska.
- amkopiskelija
Sitten alat lukea ja valmistautua pääsykokeeseen! Lääkäriopiskelijat pääsevät jo opiskelun alussa lähihoitajan sijaiseksi ja enemmän opiskeltuaan lääkärin sijaiseksi. Valmistumisen jälkeen lääkärille on töitä varmasti.
- ösjdkfnbösafdljkmn
Hassan norouzi tapapo ihmisen....Leija turunen
- skjdngbösd
öskjgbösjgb
- intopikkkee
Oma taloustilanne kannattaa miettiä. Toinen juttu on sitten se pääsykokeen läpäisy. Jos se on suuri haave ja itse kokee itsensä vielä todella virkeäksi ja hyvämuistiseksi, niin hae ihmeessä. Itse olen sinua hieman nuorempi enkä kyllä viitsisi enää hakeutua noin vaativaan ammattiin ihan senkään takia, että täyspäiväinen opiskelu ei olisi taloudellisesti mahdollista ja eläkkeeseen se aiheuttaisi valtavan lommon.
- Kurssinvanhin
Minä en aio pitää kiirettä eläkkeelle. Toivoisin jatkavani lääkärin ammatissa ainakin 70-vuotiaaksi. Mielenkiintoinen elämä on tärkeämpää kuin raha.
- Ylin_tietäjä
Kurssinvanhin, mä näinkin sen lehtijutun susta. Onnea opintohin. :)
- lääkäriksi74
Kurssinvanhin, onnea vielä hurjasti!! Missä lehdessä ja numerossa juttu oli? Kiinnostaisi toki lukea
- Lääkäriksi74
Onnea vielä kerran kurssinvanhin! Hieno juttu! Missä lehdessä ja numerossa oli juttua? Kiinnostaisi toki lukea!
- Ylin_tietäjä
Oho, sorge, ei lehdessä vaan Ylen nettisivujen uutisessa. Mutta en sitä tähän viitti tietosuojan takia linkata. Löydätte itsekin. :)
- Lääkäriksi74
Ylin_tietäjä kirjoitti:
Oho, sorge, ei lehdessä vaan Ylen nettisivujen uutisessa. Mutta en sitä tähän viitti tietosuojan takia linkata. Löydätte itsekin. :)
Löytyi googlettomalla helposti. Hieno juttu "kurssinvanhin"! Paljon tsemppiä opintoihin!!
- Kurssinvanhin
Kiitokset kannustuksesta :o) Kyseinen ylen nettiuutinen tosiaan käsitteli minua, kuten oikein arvasitte.
- HeikommalleAinekselle
Voihan sitä lääkäriksikin lukea, jos vaativat työt eivät kiinnosta ja haluaa käsityöläiseksi.
- tulevalääkärimyöskin
Opiskelu ei katso ikää. Itsekin aion hakea uudelleen ensi vuonna lääkikseen ja ikääkin alkaa jo olemaan :) Kukin menee tavallaan, muiden höpötyksistä ei kannata välittää. Jos lääkis kiinnostaa niin sinne vaan, tsemppiä :)
- AnnaNella74
Täällä ketään ensi keväänä hakevia vanhempia iältään? Minä, kohta 45-v, ajattelin hakea. Kova pänttääminen käynnissä.
- Anonyymi
Pääsikö tässä haussa kukaan vanhempi hakija sisään?
- Anonyymi
Tsemppiä unelmasi toeteuttamiseen!
Itsekin olen n. viiskymppinen ja lääkis on alunperin unelmani. Päädyin kuitenkin nuorena koulutuskielteiseen lahkoon ja tuo unelmani jäi toteuttamatta, vaikka lukio oli mennyt mainiosti ja oikeat valinnaisaineetkin olin aikoinaan ottanut. Kun tajusin erota lopulta tuosta haitallisesta lahkosta, elämäntilanteeni oli hankala terveydentilani oli jo niin huono, etten voinut haka enää lääkikseen. Se on harmittanut paljon. Muuten olisin opiskellut tarvittavat asiat uudestaan ja hakenut lääkikseen. Esikoiseni sen sijaan sai myös lääkisinspiraation ja opiskeli tarvittavat asiat lukion jälkeen ja pääsikin sisään lääkikseen ja kokee olevansa nyt unelma-alallaaan. Äitinä olen tosi iloinen hänen puolestaan, mutta usein iskee haikeus siitä, että kunpa oma eloni olisi mennyt toisin ja olisin itsekin päätynyt lääkikseen ja lääkäriksi. Kannustan sinua aloittaja hakemaan lääkikseen, jos elämäntilanteesi ja terveydentilasi suinkin sallii! Niinpä ei sitten tarvitsisi jäädä haikailemaan ja miettimään millaista olisi voinut olla. Lääkärin työt voivat olla tosi kiinnostavia ja palkitsevia monella tavalla. Jo opiskeluaika on monen mielestä tosi kiinnostavaa! Työnsaantinäkymätkin ovat edelleenkin aivan loistavat lääkäreillä! Voin todella suositella!Esikoisenikin on kertonut miten jo opiskelijoitakin yritetään rekrytoida ja houkutella tuleviksi työntekijöiksi eri sairaaloihin ja terveyskeskuksiin.
Oma puolisoni meni opiskelemaan omaa unelma-alaansa vasta kypsällä iällä yli nelikymppisenä ja on tykännyt siitä tosi paljon, vaikka opiskeleekin välillä työnsä ohessa. Moni kaipaa itselleen sopivia älyllisiä tms. haasteita ja suorastaan kärsii, jos ei niitä löydä. Se, että pääsee jotenkin todella toteuttamaan itseään luo monelle paljon tyytyväisyyttä ja onneakin, olen havainnut. Niinpä unelmiaan kannattaa yleensä tavoitella tosi aktiivisesti! Tsemppiä!
ps. VInkkinä kertoisin, että Mafynetin harjoitusohjelma lääkistä varten on mainio ja auttoi paljon omaa lastani saavuttamaan mm. hyvän laskurutiinin lääkiksen pääsykoetta ennen. - Anonyymi
Mä olen kyllä sitä mieltä että lääkiksen juna on mennyt kohdaltasi jo aikoja sitten. Opinnot kestävät 6 vuota ja erikoistuminen toiset 6 vuotta. On sanottava suoraan että sulta loppuu aika. Olisit jos et erikoistu valmistuessasi jo melkein 60 vuotias kokematon lääkäri. En ole itsekään nuori vaan 40v mies. Sanon suoraan kiertelemättä ettei tossa ole mitää järkeä. En näe mitään järkeä kouluttaa lääkäriksi sellaista jolla on alle 10v työuraa jäljellä ennen eläkeikää. Ymmärrän ihmisillä olevan unelmia. On mulla itselläkin niitä ja jotkut niistä ovat unohtuneet epärealistisina.
- Anonyymi
Kateellisten panettelua...
- Anonyymi
Erikoistua ei ole pakko vaan uran voi tehdä myös yleislääkärinä!
- Anonyymi
Samoin yli 50 v, minusta piti tulla merimies.
Nyt opiskelen yksityisesti 10 v ä, koskaan en pääse merille. Siinä se. - Anonyymi
Itse en viiskymppisenä enää hakeutuisi lääkikseen. Sen verran pitkää ja vaativaa on lääkäriksi opiskelu.
Mutta elämänpolkuja on monia. Ymmärrän kyllä, että jollekulle oikea aika on juuri tuossa iässä, kun elämä muuten jo helpottaa.
Jokaisella on oikeus hakea lääkikseen ja aloittaa opinnot, jos opiskelupaikan saa.
Opiskelun yhteiskunnalle ja yksilölle tuottaman hyödyn kannalta ajattelen, että kyseenalaista on sellainen, kun aika monella kolmikymppisellä on 2-3 tutkintoa. Opiskelua on takana yli 20 vuotta, kaikki yhteiskunnan kustannuksella. Työkokemusta ei yhtään eikä oikein ole se oma ala vaan löytynyt. Työ ei maita. Mitä ja ketä sellainen tuhlaus hyödyttää? Tämän rinnalla yksi vanhempi lääketieteenopiskelija tuhannen joukossa on pikku juttu ja todennäköisesti hyödyttää sekä yhteiskuntaa että yksilöä itseään. Oletan, että tällä vanhemmalla lääketieteenopiskelijalla ei ennestään ole jo 2-3 tutkintoa.
Minusta korkeakoulututkintojen lukumäärä yhdellä ihmisellä pitäisi rajoittaa korkeintaan kahteen. Enemmät tutkinnot omalla kustannuksella. - Anonyymi
Yx tuttu tyttö johon ihastuin kirjoitti 2018 ylioppilaaksi, välivuosi ja pääsi 2019 Helsinkiin opiskelemaan.
Nuorena pois provinssi citystä opiskelen lääkäriksi, uusi ympäristö ym. Toivottavasti hän pärjää, toivon onnea hänelle.
Hän on viisas, hyvä. En ole kuullut hänestä pitkään aikaan.... Voi, voi. - Anonyymi
Älkää jättäkää palstakohtaloa oman onnensa nojiin.
- Anonyymi
On syytä katsoa peiliin , ansioihin jota on saavuttanut ja nykyiseen rahalliseen ansioon.
Jos tulee kivasti rahnaa se tietää ehkä parempaa eläkettä kuin lääkärinä oleminen muutaman vuoden. Eikä se lääkäripula tarkoita että kaikki saa töitä. pitää olla myös fiksu ja sosiaalinen.
Muutaman vuoden poissaolo töistä tekee helpolla usean sadan euron loven kuukausittaiseen eläkkeeseen.
Ite olin mukavalla palkalla kuten vaimokin ja joka vuosi otettiin eläke-ennusteet.
Molemmilla olisi ollut sama eläke, mutta kun hoitelin lasten lapsia 3 vuotta saan useita satasia vähemmän kuin vaimo. Ammatti-ihmiset ovat sen paperilla näyttäneet. Molemmat oltiin täyteen eläkeikään, vaimolla se oli kai kuntapuolella sovittu jo kolmekymppisenä ja oli kai 63,5 vuotiaaseen ja mulla 65 v uotiaaseen.
Ajattelin kyllä olla 68vuotiaaseen, mutta kun työkaveri oli ja kuoli alle vuoden eläkkeellä ollessaan haimasyöpään, päätin olla vain 65v. Nyt on eläkettä nautittu noin 15 v eli on 80v päivät vietetty.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1072705Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302375Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen212270Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631021846- 1141600
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1671324Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2771138- 711014
- 801004
Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha178930