Yksi...kaksi...kolme
Tahdissa, tyttö. Yrität tanssia, pystyt kyllä parempaankin. Mikset yritä? Pieni ihminen, joka ei osaa avata balettitossujen nauhoja. Puista putoaa vesipisaroita. Ylös siitä nyt, jatka tanssimista, harjoittele. Muuten et koskaan ole mitään, sinä vanhempien unelma. Ole hiljaa, älä itke. Niin tekevät vain heikot. Jos uskallat valittaa, saat selkääsi. Pieni oli unelma, joka ei koskaan täyttynyt. Ei jaksanut, ei yrittänyt tarpeeksi. Oli liian hento
Yksi...kaksi...kolme
Ei tule mitään, tiedät, ettet osaa. Turhaan tuijotat numeroita, opettelet vihaamaan. Ulkona puhkeavat puut kukkaan. Auringonpaistetta lasikaltereiden takana. Ja sinähän et mene minnekään ennen kuin olet täydellinen. Jos uskallat valittaa, saat turpiisi. Mikset yritä? Pystyt kyllä parempaan, tai et koskaan ole mitään. Olet vain laiska, pettymys niille jotka niin kutsutusti rakastivat. Ei maailma sinulla mitään tee. Siivettömällä, joka vajoaa maailman pohjasakkaan, muiden kaltaistensa joukkoon.
Yksi...kaksi...kolme
Lasket pimeässä pulloja. Kuulet ääniä toisista huoneista. Niillä on hauskaa, joku kirkuu, mutta ei pelkää kuten sinä. Istut yksin, kylmä vesi lohduttaa. Ilmeettömät silmät tummuneessa peilissä, et sinä ole siellä. Eivät ne sinusta välitä, mutta hyväksyvät niin kauan kuin et erotu. Nauravat. Ei osaa juoda. Jos uskallat sanoa sanankin, olet ulkona porukasta, yksin taas. Joku hakkaa nyrkillä ovea. Kai sillä olisi asiaa, muttet avaa ovea. Näet ikkunasta kuolleita lehtiä. Kuollut olet kai sinäkin.
Yksi...kaksi...kolme
Sen aikaa kestät seisten, sitten kaadut. Uskallakin huutaa ja olet kuollut. Ovet takanasi lukossa, haavatkin vielä tuoreet.Siksi jäät siihen, olohuoneen lattialle, vankilaasi. Sen jalkoihin, joka viimeisen kerran nyrkein yritti sinulle opettaa, ettet kuulu tähän maailmaan. Lasinsirpaleita. Elämäsi kuva. Ei niistä uutta voi kerätä. Maailma tahtoi sinusta jotakin muuta, yritti muokata sellaiseksi, kuin olisi kuulunut. Yritit, muttet jaksanut, et kelvannut enää kenellekään. Ulkona sataa lunta, sydämessäsi yhtä monta pakkasastetta. Elämä potkii päähän, lyöt takaisin ja pakenet tekojasi helvettiin. Siellä kukaan ei tuomitse.
Kolme...kaksi...yksi.
Veren maku suussa lasket hetkiä unohdukseen. Olet revitty, rikottu, hakattu,potkittu, poltettu, hukutettu, tapettu, murhattu, raiskattu...ja unohdettu. Ei enää mitään väliä, et koskaa kelvannut tälle maailmalle, joka niin varmasti tietää, mikä on oikein ja mikä väärin. Elottomat silmät, kyyneleensä ovat vuodattaneet loppuun. Tuhannesti tyhjyyteen kirkunut ei päästä ääntäkään. Olet ajanut sisimpäsi pois jo aikaa sitten. Puista putoaa vesipisaroita kylmenneille kasvoillesi. Yhä vielä niillä viipyy merkillinen hymy...
Tahdissa, tyttö. Yrität tanssia, pystyt kyllä parempaankin. Mikset yritä? Pieni ihminen, joka ei osaa avata balettitossujen nauhoja. Puista putoaa vesipisaroita. Ylös siitä nyt, jatka tanssimista, harjoittele. Muuten et koskaan ole mitään, sinä vanhempien unelma. Ole hiljaa, älä itke. Niin tekevät vain heikot. Jos uskallat valittaa, saat selkääsi. Pieni oli unelma, joka ei koskaan täyttynyt. Ei jaksanut, ei yrittänyt tarpeeksi. Oli liian hento
Yksi...kaksi...kolme
Ei tule mitään, tiedät, ettet osaa. Turhaan tuijotat numeroita, opettelet vihaamaan. Ulkona puhkeavat puut kukkaan. Auringonpaistetta lasikaltereiden takana. Ja sinähän et mene minnekään ennen kuin olet täydellinen. Jos uskallat valittaa, saat turpiisi. Mikset yritä? Pystyt kyllä parempaan, tai et koskaan ole mitään. Olet vain laiska, pettymys niille jotka niin kutsutusti rakastivat. Ei maailma sinulla mitään tee. Siivettömällä, joka vajoaa maailman pohjasakkaan, muiden kaltaistensa joukkoon.
Yksi...kaksi...kolme
Lasket pimeässä pulloja. Kuulet ääniä toisista huoneista. Niillä on hauskaa, joku kirkuu, mutta ei pelkää kuten sinä. Istut yksin, kylmä vesi lohduttaa. Ilmeettömät silmät tummuneessa peilissä, et sinä ole siellä. Eivät ne sinusta välitä, mutta hyväksyvät niin kauan kuin et erotu. Nauravat. Ei osaa juoda. Jos uskallat sanoa sanankin, olet ulkona porukasta, yksin taas. Joku hakkaa nyrkillä ovea. Kai sillä olisi asiaa, muttet avaa ovea. Näet ikkunasta kuolleita lehtiä. Kuollut olet kai sinäkin.
Yksi...kaksi...kolme
Sen aikaa kestät seisten, sitten kaadut. Uskallakin huutaa ja olet kuollut. Ovet takanasi lukossa, haavatkin vielä tuoreet.Siksi jäät siihen, olohuoneen lattialle, vankilaasi. Sen jalkoihin, joka viimeisen kerran nyrkein yritti sinulle opettaa, ettet kuulu tähän maailmaan. Lasinsirpaleita. Elämäsi kuva. Ei niistä uutta voi kerätä. Maailma tahtoi sinusta jotakin muuta, yritti muokata sellaiseksi, kuin olisi kuulunut. Yritit, muttet jaksanut, et kelvannut enää kenellekään. Ulkona sataa lunta, sydämessäsi yhtä monta pakkasastetta. Elämä potkii päähän, lyöt takaisin ja pakenet tekojasi helvettiin. Siellä kukaan ei tuomitse.
Kolme...kaksi...yksi.
Veren maku suussa lasket hetkiä unohdukseen. Olet revitty, rikottu, hakattu,potkittu, poltettu, hukutettu, tapettu, murhattu, raiskattu...ja unohdettu. Ei enää mitään väliä, et koskaa kelvannut tälle maailmalle, joka niin varmasti tietää, mikä on oikein ja mikä väärin. Elottomat silmät, kyyneleensä ovat vuodattaneet loppuun. Tuhannesti tyhjyyteen kirkunut ei päästä ääntäkään. Olet ajanut sisimpäsi pois jo aikaa sitten. Puista putoaa vesipisaroita kylmenneille kasvoillesi. Yhä vielä niillä viipyy merkillinen hymy...
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihana...rupesin nielemään kyyneleitä...
Onneksi nuo kaikki eivät kerro samasta ihmisestä...
Ei paha,ei ollenkaan...Niin sellasta se baletti on,,,