Elämä mun nyt täytyy jättää,
kun kaikki aina vaan mättää,
ei sieluni enää halu täällä vaeltaa,
joten pakko se lähteä täältä pois vaan on,
heti kun koulussa koittaa loma,
silloin laitan toimeksi ja kuolen.
..................................................
=(
kun kaikki aina vaan mättää,
ei sieluni enää halu täällä vaeltaa,
joten pakko se lähteä täältä pois vaan on,
heti kun koulussa koittaa loma,
silloin laitan toimeksi ja kuolen.
..................................................
=(
Vastaukset 20
Vanhimmat
Toivottavasti et ole tosissasi...? Elämässä on aina jokin syy elää.... En tiedä susta mitään mutta ajatellaan jos sinulla ei ole muita syitä elää, niin elä edes minun takiani!!! Kuolema ei oo mikään ratkaisu!!! kun oot käynyt koulus niin sul on elämä viel edes!!!!
ei mull oo enää syitä elää, ja en tunne sua niin vähän paha se ois--
Ystäväiseni....Mä olen sun ystäväs...ajattele mua!!Kaks ystävää jotka ajattelee samoin...
ja,muuten..sä olisit voinu soittaa...mä olisin voinu vaikka vastata..mut et sä sit uskaltanu!
P.S.Mä oon yhä sun ystäväs..jos mä enään sun ystäväks kelpaan?
En tiä vastausta tuohon..."Mä oon aivan varma et tiät kuka mä oon" Sun täytyy tietää....
lopeta toi tommonen...sul on syy elää...meil kaikil on syy elää! sul on elämä ees...mitäs sun äitiski siitä sanois...aattele kymmenen vuoden päästä sul oma talo, hieno auto, vaimo ja kaks lasta...aattele ny vähä!!!!!!!!!!!!! ainii ja koira! maillaa jos tuntuu siltä[email protected]
ps: sun äiti ei varmaa haluu et sä tapat ittes!!! järki käteen ny!
Musta tuntuu todella pahalta kun sä ajattelet tollai *kyyneleitä*
Itsemurha ei oo mikään ratkasu..
Mun rakas ystävä... :,( yritti itsaria viikoloppuna. Siitä selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja sairaala reissulla *itkee*
Onneksi hän tajuaa nyt, minkä virheen oli meinannut tehdä.
Mä pyydän...älä edes harkitse. :(
Älä ystävä rakas(en tunne sua, mutta silti) ihmeessä tapa itseäsi! Olet liian nuori kuolemaan, sun elämässäs o paljon edessä ja elämällä o paljon annettavaa sulle. Toi ikä on vaikein, kyllä se siitä sitten ku vanhenet niin asiatkin selvenee! Sun on nyt koetettava löytää joku jolle puhua ja joka vois tukea sua! Vaikkka en tunne sua, niin tuen sua henkisesti!
Mitä intoo tossa olis?
Sit sä et ainakaan koskaan sais sitä oikeeta kainaloos ja kaikkee.
Etkä sä oikeesti voi ajatella noin, pelotteleks sä vaan? Sun pitää ottaa ilo irti ilman sitä kultaa nyt, kyl sä joskus sen saat..
...taas joku feikki saa ihmiset intoilemaan ja leikkimään kotipsykologia...
Jos olisi päättänyt itsarista, niin miksi tänne kirjoittelisi ??
no kato se helpottaa jos saa puhuu...
ai feikki??
sitäpä sä et tuun koskaan tietään oonko feikki vai oikeesti ajattelenko.
te ette vaan ymmärrä mua, ette oo samanlaisessa asemassa kun mä.
mä en tiiä mitä mä sanosin sulle? mä haluaisin auttaa.. vaik mä tiiän, mä en tunne sua en tiiä mitään susta, mut mä tunnen ton tunteen... vähän liianki hyvin.. ja älkää te tulko sanomaan et mikä feikki ku ette todellakaan tunne ihmistä! Te ette voi määrätä mitä toinen tuntee ja mistä se hakee apua jos se sitä tarvii! Älkää lukeko jos ette usko.. mitä se teitä sit liikuttaa.. ja sulle poika-85 mä tosiaan haluaisin auttaa...... mut sä vaan voit päättää keneltä apua haet ja kysyt... se helpottaa jos saa puhua... mä tiedän..
Tuskin sä mikään feikki olet. Ja ymmärtämisestä. Sanotaan nyt näin, että vuosi sitten oisin voinutkin ymmärtää (oon sua vuoden vanhempi, jos olet '85 syntynyt) Mutta niin. En mäkään sillon uskonut, että siitä suosta päästään. Mutta onneksi oli ystävä.
kyll mä voisin sulle puhuu jos haluut....
Mä oon samas jamas kun sä, ja säkin tiiät sen...
Ymmärrän et, sua sattuu ku kukaan ei rakasta sua, niin on mullakin.
Perjaatteessa ymmärrän senkin et oot yrittäny/ aijot joskus tehä itsemurhan, mut silti...
Mä en haluis et sä kuolisit, ja jos sä kuolisit mä pitäisin sitä omana syynäni...
juu... kyl mä haluaisin mut en oikeestaan haluis laittaa mun maili osotetta kaikkien nähtäväx...
Elkää rakkaat ihmiset sanoko, ettei teitä kukaan rakasta...SE EI OLE TOTTA!! tarkoitatte varmaan parisuhteen kannalta...eipäs hoppuilla...on parempi löytää ajan kanssa se oikee ja tutustuu moniin eri ihmisiin...ei sitä viel kymmenen korvilla tartte löytää sitä oikeeta...eikä väliks vaik ei viel kakskymppisinäkään oo löytäny...vaan kyllä se löytyy!! tai jotaa...
...kyl mä viel joskus löydän jonkun jätkän, joka rakastaa mua. Mut eiks sua harmittais, et jos sä löytäisit jonkun ihanan jätkän, ja se ei rakastais sua...
mä tiedän et sä et feikkaa, koska toi teksti kolahti just eikä melkein... tai sit vaa osaat feikkaa ihan sairaan hyvin, mut whta ever, back to my point...
jos sä oikeesti haluut täält pois ni muista et KOSKAAN ei saa jäädä miettii! jos meinaat ampuu ittes ni ammu, mut älä jää miettii et mitä jos en... koska mä tein sen virheen ja nyt kaduttaa! nyt täytyy keksii joku muu keino, koska enää samaa tapaa ei voi käytää...
mut ennen ku teet mitään (siis ennen ku päätät miten tai ees alotat) ni mieti haluutko ihan oikeesti pois! mieti mihin joudut tai mihin uskot joutuvas/pääseväs! Mä mietin ja pääsen mielestäni parempaan paikkaan... =)
Onko nyt varmasti järkevää/viisasta mennä rohkaisemaan toista tekemään itsemurha? Kaikille on toivoa..ihmeitä tapahtuu joka päivä..niihin pitää vain uskoa!!
Älä edes ajattele tollasta,sä oot ihan liian nuori kuolemaan,sulla on vielä elämä
edessä!älä ajattele huonoja asioita vaan elä täysillä!!:¤)...on mullaki ollu huonoja
aikoja,mut oon aina selviny niistä,joten kyllä säkin selviät,älä langistu...TSEMIÄ!!
halilla Anzgu:¤)
Luin runosi,
mieleen nousi muistot 2 vuoden takaa.
Täytin ennen kesää 18 vuotta.
Kesällä työpaikka meni alta, tyttöystäväni,jota en rakastanut, tuli minulle raskaaksi,niin luulimme.
Työpaikka jonka jouduin jättämään, oli johtavan työntekijän paikka, syy:asiakkaan tappouhkaukset.
Vaihdoin paikkakuntaa.
Kuljin osoitteettomana ja nimettömänä , ystävieni nurkissa -siitä kiitos heille.
Elämä oli perseestä.
Tämän jälkeen tuli stressitilasta johtuva sairaus joka pakotti minut sairaalaan tiputukseen kahdeksi viikoksi...
Sairaalan petissä oli aikaa miettiä elämän tarkoitusta, sillon minulle tuli ensimmäistä kertaa itsetuhoisia ajatuksia.
Sisarusten ja vanhempien vierailut olivat piristäviä,en jaksanut jutella,läheisyyden tuntemisella oli vain merkitystä.
Hyvästelin mielessäni heidät.
Sairaus helpotti.
Kun kesällisiin tapahtumiin sai vähän etäisyyttä, kasvoi uhma: minähän en rupia seläntaakse vilikuamaan vaan teen jutusta rikosilmoituksen.
Oikeudenkäynnit alakoivat.
Oikeudenpäätökset ei olleet minun mieleisiäni, mutta rikollinen tunnustettiin rikolliseksi.
Tuomio jaettiin,
merkityksellisintä oli se että en jäänyt altavastaajan asemaan eli uskalsin viedä asian oikeuteen ja näyttää sille rikolliselle.
Elämässä ei kannata pelätä, peleko on huono kaveri.
Asiat pikkuhilijaan rupes loksahtamaan paikoilleen.
Silloinen tyttöystäväni ei ollut raskaana...=)
Näiden asioiden kautta sain korjattua vaikean suhteeni isään.
Isäni ei ole sitä tyyppiä joka kyselisi kuulumisia, se mieluummin näyttää välittämisen jollakin kongreettisella,työkaluilla ym.ym.=)----(sillä pitäähän jokaisen miehen tehä miesten hommia=))
Minulle se ei ollut riittänyt, ja nyt oli isällä mahdollisuus auttaa kongreettisesti minua, minun kriisissäni.
Se lähensi meitä.
Elämässä on hyvin, hyvin vähän asioita jolla ei olisi tarkoitusta.
Jos sinulla on yks ystävä, Se on elämässä paljon, hyvin paljon.
Ethän sinä tahdo olla luovuttaja, älä ainakaan itsellesi tunnusta heikkouttasi ja vaivu itsesääliin.
Näytä ystäväpiirillesi, kerää epävarmuudestasi uhmaa ja pistä elämässä kakkonen silimään=)
Pidä rentoa,se ei välttämättä ole hirveää menemistä, se voi olla keskittymistä hyvään musiikkiin tms.
Elämä on mukavaa, se on todella mukavaa.
Hyvää jatkoa sinulle,
Kiitoksia teille kun jaksoitta lukia tarinani loppuun=)
Morjens!