Suksiparin valinta

...asiantuntijoita löytyy hyvistä urheiluvälineliikkeistä, tai vaikkapa hiihtoseuroista. Suksen valintaa käsitellään myös esimerkiksi Luistoa ladulle -nimisessä kirjassa (Myllylä-Virtanen-Hyttinen 1994).

Jos et hiihdä kilpaa, sinulle riittää luultavasti yksi perinteisen tyylin suksipari. Molempien suksien pitää olla samanlaiset, jäykkyydeltään jne. Jäykkyyden pitää olla sinulle sopiva. Hiihtelijän suksi on "loivempi" kuin kilpahiihtäjän. Harrastehiihtäjän ainoa suksipari on pohjan hionnaltaan ja jäykkyydeltään "melko sopiva" niihin olosuhteisiin joissa suksia luultavasti käytetään. Siis eräänlaiset kompromissisukset. Asiansa osaava suksimyyjä tietää nämä asiat. Jos suksikauppias ei kysy sinulta että missä aiot hiihtää (etelä-suomessa / lapissa, lumi on erilaista), vaihda kauppaa.

Jos rahaa on enemmän, kannattaa hankkia kuivan ja märän kelin sukset. Hyvä " vesikelin suksi" ei ole hyvä 10 asteen pakkasessa kun ilman kosteus on alle 50%, ja hyvä kuivan pakkaskelin suksi ei toimi kunnolla kun lumi on kosteaa, ja lämpötila nollan paikkeilla.

Kilpahiihtäjillä onkin useita erilaisiin olosukteisiin tarkoitettuja suksipareja. Mutta tärkeimpänä kaikista : KYSY ASIANTUNTIJALTA. Itse en ole sellainen, mutta koitan oppia ymmärtämään suksien toimintaa.

Jos haet nimenomaan perinteisen suksea niin tässä muutama perus vinkki.

Suksen pituus on n.parikymmentä senttiä yli oman mitan. Käytännössä tämä on makuasia ja esim. kaikki kilpahiihtäjät hiihtävät n. 205cm suksella hiihtäjän pituuteen katsomatta. Syynä tähän on, että tähän mittaantehdään lähes kaikki miesten kisasukset ja suuresta määrästä on helpompi löytää hyvä pari.

Jäykkyys kannattaa valita perinteisellä paperi testillä. Eli tasaiselle alustalle suksien päälle seisomaan siten että varpaat kärjet ovat suunnilleen tasapainopisteessä. Paino tasaisesti molemmille jaloille ja kaveri liikuttelemaan paperia suksien alle. sais liikkua takana suunnilleen kantapään kohille ja eessä n 30-40cm kengän kären ohi. Molemmissa suksissa sais sitten ruveta tarraamaan suunnilleen samoissa kohti.

Sitten paperi kengän kärkien kohdalle ja painoa pikkuhiljaa paperin puoleisen suksen päälle toiselle jalalle. kun paino on kokonaan yhdellä suksella aletaan nousemaan varpaille ja tarkkaillaan missä vaiheessa paperi nappaa kiinni. Tämä kertoo suoraan kuinka "helppo hiihtoinen" suksi on. Eli mitä pienemmällä kuormituksella paperi ottaa kiinni sitä helpompi suksi on saada pitämään. Jos sinulla on vain vähän pertsan kokemusta suosittelisin ottamaan parin, jossa paperi nappaa kiinni jos hyvin vähän painoa varpaille sirrettäessä...

Malli kannattaa valita lompakon mukaan.Itse kuntoilijana tarttuisin ensin hiihtopaikan parkkipaikalla suunnilleen itteni kokoista kilpahiihtäjää hihasta ja kysysin löytyykö ylimääräsiä. Aktiivi kilpahiihtäjät ottaa joka vuosi useita pareja uusia suksia ja vertailee niitä vanhaan kalustoon. Heikommat lähtee kietoon ja parhaita kuletellaan sitten kisoissa mukana. Se että joku kilpuri luopuu jostai paista ei tosiaankaan tarkoita sitä että se olisi aivan susipari.Päin vastoin! Yleensä siinä vaiheessa suksi on pohjustettu jo useita kymmeniä kertoja ja hiottu vähintään kertaalleen. Eli pohjien eteen on jo tehty niin paljon töitä ettei monikaan kuntoilija jaksa tehdä sitä koko suksen elin aikana. Lisäksi suksi on kaupassa/maahantuojalla/tehtaalla valittu jo ajatusen kanssa ja siinä on täytynyt olla kaiki perusasiat kohillaan. Se että pari on esim kympillä 15sekuntia hitaampi kuin joku toinen ei paljoakaan haittaa kuntoilijaa mutta aiheuttaa hylkäyksen kisakalustosta...

Mutta uusihan on aina uusi ja nykyisin kuntoilijan mallitki on ihankäyttökelpoisia...

Kiitos vastauksista. Sukset tuli jo ostettua ja ex-karpaasin ohjeilla kokeiltuna sopivat on. Peltosen Acadiat on nyt sitten testauksen alla, ei mitkään huippusukset, mutta kohta nähdään alkaako ne toimimaan.