Unissa puhuminen

.... eli kävelen ja puhun unissani. Yleensä melkein joka yö. Joskus saattaa olla taukoja jollain puhuminen/kävely on vähentynyt mutta voin sanoa että todella useasti puhun. Lehdestä joskus luin että vain n. 2 % aikuisista enää puhúu tai kävelee unissaan, yleensä se lähtee ajan myötä, yleensä murrosiän jälkeen. Olen 17, ja mitään vähentymisen merkkejä ei ole näkynyt. Nykyisin toisin kuin pienempänä saatan tiedostaa koko ajan mitä olen puhumassa ja aamulla saatan joskus muistaa täydellisesti mitä olen yöllä tehnyt ja puhunut. Äidilläni ja isoisälläni on myös ollut samanlaista taipumusta joten tämä on kai periytyvää. Itse olen todella kiinnostunut aiheesta ja olisi kiva lukea myös muiden omakohtaisia kokemuksia.

Hei!
Olen huomannut myös, että esim.netissä on todella vähän kirjoituksia aikuisten unissapuhumisesta/unihäiriöistä yleensä. Itse olen 32 vuotias ja edelleen tätä tapahtuu melkein joka yö. Mieheni kertoo yöllisistä tapahtumista, joista en itse tiedä enkä muista mitään: kerron asioita silmät auki, lähden joskus kävelemään tai kommentoin sitten vaan juttuja muuten. Tietenkin kavereille kerrottuna ne ovat hauskoja, mutta toisaalta se on aika mielenkiintoista-tavallaan pelottavaakin, kun ei tiedä mitään itse mitä on tehnyt. Olisi todella hienoa tietää, että mistä se johtuu -itse olen saanut tietää, että 5-7% aikuisista kuuluu tähän osaan ja se on todella vähän!

Tuli tuosta mieleen kun puhuit suuttumisesta..
Avomies on uuden duunin aloittamisen ja stressaamisen myötä muutaman kerran puhunut ja käyttäytynyt unissaan tosi kummallisesti. Molemmilla kerroilla nukahtanut illalla sohvalle, ja "herännyt", alkanut puhua kummia ja kun yritän olla silleen että "mitä sä yrität sanoa?" niin suuttunut ihan sikana, ruvennut unissaan räiskämään ja paiskomaan.. sitten se joskus on ihan oikeasti herännyt pikkuhiljaa tämän tapauksen aikana ja silti päälle on jäänyt tämä aggressiivinen tila..

muuten niin väkivallan vastainen ja rauhallinen mies, oikeen joskus pelännyt kun ruvennu huutamaan ja paiskomaan tyynyjä kun yritän selvittää että mitä se koittaa sanoa, kysynyt että oletko valveilla ja pitäskö mennä unille.
Aamulla ei ainakaan keskustelun aloituksesta muista mitään, mutta myöntää heränneensä jossakin vaiheessa ja olleensa niin säikähtänyt/peloissaan/nolona kun tajuaa höpisseensä kummia, ja ihan unessa jäänyt vissiin se aggressiotila kehossa jotenki päälle.

en ymmärrä asiaa ja(joten) se pelottaa minua.

minä puhun,huidon ja kaikinpuolin häiritsen kanssanukkujani.ei enää mielelläni lähde kavereitten kanssa yökylään kun en anna muitten nukkua.mikä avuksi???

Kyseessä saattaa olla Rapid eye movement behavior disorder
(RBD) tai Parasomnia. Kannattaa konsultoida unispesialistilta!

ULLA EI OLE SAMANLAISIA

Moi
-olen itse 20vuotias, ollessani ex miehen kanssa saatoin 2kertaa vuodessa huutaa veljeni nimeä ja pyytää häneltä jotain.

nyt erottuani puolivuotta sitten ja nykyään seurustelen ainakin vielä narsistin kanssa elämäni on ihan sekaisin

viime kerralla kun itse muistan kutsuin nykyistä miestäni ex miehekseni, josta poika ystäväni totesi vain aamulla, että minä olin sekaisin koko yön (en tiesä mitähän tuolla tarkoittaa)

nyt sitten olen kipeä ja viime yönä heräsin useaan otteeseen ja muistan vain että poikaystäväni tiuskei minulle aina että olet ihan vitun sekaisin ja aamulla kun hän lähti töihin niin tokaisi vain että hoida sun pääkoppasi hoitoon.

voiko se johtua siittä että elän narsistin kanssa jolle en uskalla puhua asioistani, tekemäni aina suututtavat häntä ja useasti kun tapaamme saan haukkumiset päälle. mutta uskallan puhua ja nauraa ex mieheni kanssa, hänelle uskallan puhua ja hänen kanssaan voin itkeä samalla kuin puhun omista asioistani.
esim siittä koska työn on aika lailla haista vittu hommaa. poika ystävä ei tuohon sano muutakuin että mene opiskelemaan että ala on muutenkin perseestä mutta ex mieheni osaa lohduttaa ja tsempata

tai kun poikaystäväni ei suostu minulle kertomaan että mistä puhun unissani, niin en tie mistä puhun. mutta voiko näinkin ola että koitan hänelle puhua asioista ja niiden huonosta tilanteesta unissani?

Unissakävelyn ja puhumisen lastenvaivaksi mieltäminen johtuu varmaankin siitä, että useimmilla lapsilla on vanhemmat jotka ovat kuuntelemassa öistä elämää.

On se vaan jännä juttu, että täältä ei tule sitä selventävää vastausta unissaan puhuvalle. Haluaisin vastausta etten ole hullu. Päivällä kun olen ihan ok, mutta väsynyt öisestä selostamisesta.. Taatusti tähän on lääke olemassa, ei vaan sanota.

Olen kohta 40 ja puhun unissani. Nuorena myös kävelin unissani. Minua vanhemmalla siskollani on sama vika - unissapuhuminen ja lapsena unissakävely.

Kärsin myös unettomuudesta, kuten isäni. Ilmeisesti erilaiset unihäiriöt kulkevat suvussa.

Olen 29-vuotias nainen ja puhun unissani jokainen yö! Saatan jopa nauraa ihan hillittömästi, nousta istulleen ja selitellä jotain juttuja. Yleensä niissä ei ole päätä eikä häntää ja monesti jonkinlaista solkkausta tai mongerrusta. Mieheni naureskelee minulle aina aamuisin, mitä olen jutellut hälle :)
En ole varma mistä tämä johtuu ja elämänikin on ihan mallillaan.
Mutta kun rakas tätini kuoli yllättäen muutamia vuosia takaperin, kävelin unissani, itkin ja raivosin. Availin kaappien ovia ja olin jopa hyppäämässä ikkunasta alas ja asuimme sentään neljännessä kerroksessa kerrostalossa! Se oli kamalaa aikaa ja lopulta minua alkoi pelottamaan niin paljon ne yölliset kävelyt, että sidoimme mieheni kanssa nilkkamme yhteen kiinni :D (kun on hätä, konstit on monet!) Sen jälkeen en unissani kävellyt. Mutta tuo puhuminen on jäänyt :) Ja en todellakaan muista nuista yhtään mitään, en edes noista kävelemisistä.

Lapsena olin suhteellisen ahkera unissakävelijä. Yleinsä heräsin puolessa välissä matkaa ja silloin pelästyin kovasti. Aikuisiällä kävely on muuttunut unissa puhumiseksi. Jos olen ollut sikeässä unessa, puheessaani ei ole ollut mitään tolkkua, mutta välillä on käynyt niinkin, että olen herännyt siihen, että olen sanonut jotakin selkeällä äänellä. Ei minua häiritse yölliset puhumiseni, mutta ymmärrän, että ne voi kuuntelijan mielestä kuulostaa jopa pelottavilta.

Minä oon pienestä pitäen kans kävellyt ja puhunut unissani. Eka muistikuva on siitä, kun heräsin eteisen kaapista, johon koputtelin aika kovaa. Paniikkihan siinä iski, pimeässä suljetussa kaapissa, niinpä potkaisin liukuoven auki ja rikoin koko kaapin. Myöhimmen oon kuulemma kantanut kattiloita isoveljen sänkyyn, hytissyt kävellessäni ihan hullunlailla ja herätellyt ihmisiä paniikissa pyytäen apua. En muista noista mitään, kun en oo herännyt niihin. Äidin asunnossa lähin melkein joka yö rappukäytävään kävelemään.
Nykyään lähinnä itken paniikissa tai höpötän unissani. Useat höpöttelyt on työaiheisia. Teen yötyötä, joten en yhtään ihmettele, että oon viel kierroksilla kun nukun.
Eräänkin kerran opastin miestäni laittamaan valkovenäläiset leivänpaahtimeen, ennen tarjoilua, makuhan tulee näin paremmin esiin. :D ja eilen aamulla kun mieheni kysyi jotain töihin lähtiessään, vastasin "hiljaa, juttelen nyt sannin kanssa" ja jatkoin jotain mölinää. Ite pidän näitä juttuja vaa hauskana, mut huomaahan siitä, et ei oo oikeen kunnolla levännyt, kun jatkaa elämistä unissaankin. Herään yleensä tosi väsyneenä kun oon kävellyt tai jutellut unissani.

Mä kuulemma laulan (lallattelen) unissani ja taputtelen tahtia rintakehään, useinkin näin tapahtuu.
Mieheni kertoo kuunnelleensa näitä yöllisiä lallatuksiani, eihän niistä itse tiedä mitään.
Muuten en tietääkseni puhu, enkä kävele unissani.
Johtuukohan siitä, kun hyräilen paljon päivisin ja kun yksin teen jotain, hyräilen koko ajan...se jää päälle:)
Tressiä on kyllä ollut paljon (läheisten kuolemat jne.), valvomista paljon ym.
Ja olen jo enemmänkin loppupuolella elämänkaarta, etten ihan lapsi ole.

Hei! Itsellä on kans noita unissa kävelyä ja puhumista ja häiritten velipuolta unissani. Mulla on semmonen sovellus kuin sleep talk joka tallentaa pienimmätkin äänet. Siitä kuulee hyvin kun puhun ja huudan ja riehun. :D

Tere oon 17 vuotias tyttö ja ongelmana ei kyl oo et puhun unisani mut toissa yönä läheiset sano et olin huutanu pitkii ja kova äänisi huutoja ihan sikees unes onks kellää tietoo mist se johtuu. Kato ei einnen oo tapahtunu mulle mitää tällöst

Itselläni on sama lähes, joka yö alan puhumaan kovalla äänellä ja saatan puhua jopa 5min putkeen.

Mä myös puhun ilmeisesti joka yö, aiemmin vielä alkoholin käyttö lisäsi sitä.
Saatan myös nauraa tai laulaa, hyvin harvoin huutaa.
En kuitenkaan liiku mitenkään, nukun paikallani.

Kun joku on ollut yöllä kuulemassa, sanoo, että joskus puheesta saa selvää, ja joskus taas pelkkää muminaa tai siansaksaa.

Olen puhunut unissani melkein siitä saakka, kun olen pienenä oppinut kunnolla puhumaan, joten tuskin ainakaan stressistä johtuu. Toki stressaava tilanne voi vaikuttaa lisäämällä puhumisen määrää.

Asia ei itseäni häiritse, joskus tosin on tullut mieleen, ettei vaan kuuluisi seinän taakse naapuriin asti, yöllä kun on muuten aika hiljaista.

Täältä löytyy yksi 36 vuotias unissa puhuja. Viimeksi tänään mietin että voiko minun jatkuva väsymys osaltaan johtua tuosta unissa puhumisesta, en tosin itse herää kuin harvoin siihen, mies jo tottunut ja sanonutkin että jos joskus jos olen yön ollut muualla että ihan kummallista nukkuakin kun ei ole jatkuva pölinä 😅

https://koopozempic.nl/

https://købwegovydansk.com/

https://www.realieltsforall.com/

https://acquistarecertificati.com/

https://comprarozempic.org/

https://farmaciawegovy.com/

Mites muilla? Kuulemma öisin kiroilen ja puhun ikävästi miehelle. Ja itselläni ei ole mitään muistikuvaa. Yleensä en juurikaan kiroile. Mitenhän tällaisen yöllisen sättimisen voisi lopettaa?