Kuinka

meillä koliikkia ollut päivät ja illat, yöt nukuttu. Mutta hermot menee kun päivällä vain itkee, joten äitini on ollut auttamassa minua että on voinut käydä välillä yksin kaupoilla tms. latautumassa.

Meillä koliikkia pahana iästä 2vk ikään 2kk. KAIKKI apu otettiin vastaan mitä annettiin ja usein pyydettiinkin. Joku kantamaan vauvaa toiseen päähän taloa, itelle korvatulpat ja nukkumaan, yksin lenkille kun vauva vaan huutaa taas, imuroida sai, tiskata, siivota muutenkin sekä tehdä ruokaa meillä käydessä.

Parasta hoitoa kaikille oli mummula, jossa äiti nukkui tulpat päässä, vauva käytettiin vaan tissillä ja sai mennä valmiiseen ruokapöytään sekä saunaan relaamaan jne. :) ONNEKSI on mummuja, pappoja, setiä, tätejä, kavereita.... Jos muille syntyy koliikkivauvoja, minä olen kyllä ensimmäisenä menossa komentamaan vanhemmat nukkumaan, koppaan toukan kainaloon ja alan tiskata oli se niin hienoa kun toiset autto.

En olis muuten jaksanut montaa päivää ellei apua olisi ollut saatavilla, välillä en päässyt suihkuun, en ehtinyt syödä enkä varsinkaan nukkua. (Mies paljon töissä ja opiskelee) Teki kyllä välillä helvetin pahaa välillä antaa vauva pois kun se huusi ja huusi ja sillä selvästi sattui mahaan, meillä kun johtui puhtaasti mahavaivoista koko helvetti.