Millä perusteella viranomaiset katsovat samassa osoitteessa asuvien olevan avoliitossa? Entä jos asukkaita on useampi?
Avoliitto
XYPTed
768
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mielivaltaisilla perusteilla. Kokeile ja tiedä.
Jääkaappi ei ainakaan saa olla sama, eihän useampi talous mitenkään voi pystyä käyttämään samaa jääkaappia. Mutta ei ole uskottavaa sekään, jos talouksilla on omat jääkaapit.
Huoneisto pitää olla selvästi jaettu yhteisiin ja yksityisiin tiloihin. Yksityiset huoneet on oltava lukittavissa ja siellä on myös pysyttävä, sillä eihän eri taloudet voi mitenkään viihtyä yhteisissä tiloissa, ei ainakaan samaan aikaan.
Jokaisella taloudella on tietysti oltava omat kirjalliset sopimuksensa huoneiston vuokraamisesta ja käytöstä. Säännöt on oltava kirjalliset, kattavat ja uskottavat. Sääntöihin on myös sitouduttava allekirjoituksella ja valan vannomisella.
Hyvä kysymys. Itse elän avoliitossa, mutta tuskin "virallistamme" suhdetta koskaan (häät ei kiinnosta). Tämän takia joskus mietitty, mitäs sitten, kun toinen meistä kupsahtaa, onko jäljelle jääneellä oikeus periä asunto ja/tai omaisuus, vai meneekö se automaattisesti sukulaisille (kumman suku nyt onkaan siinä vaiheessa kyseessä, omani ei ainakaan tarvitsisi yhtään mitään, kun eivät kanssani ole tekemisissäkään). Millä perusteella viranomaiset vakuutetaan, että tämä tässä on ihan oikeasti parisuhde, eikä mikään "kimppakämppä kaverin kanssa".
avopuolisot eivät peri automaattisesti toisiaan.
viisainta olisi tehdä testamentit toistenne hyväksi. silloinkin rintaperillisillä on oikeus lakiosaansa.
suhteenne laadulla ei ole merkitystä silloin kun testamentilla on määrätty että peritte toisenne.
Hmm, niin se varmaan on. Testamentti lienee järkevin, kuten ehdotitkin - ellemme sitten joskus muuta mieltämme avioliiton suhteen. Tosin meille tuo avioliitto ei instituutiona merkitse mitään, samanlainen suhde se on kuin avoliittokin. Tuntuu vain niin karulta alkaa puhua "tehtäiskö testamentti?" kun ei toivottavasti vielä ihan hetkeen olla kuolemassa kumpikaan. :D Vaikkei nyt mitään teinejäkään tietty olla enää.
Tosin, kyllähän pitkään yhdessä ollessa voi jo ottaa puheeksi myös testamentin.
Eivät meitäkään häät kiinnostaneet. Mutta kun yhteisessä taloudessa asuimme ja tarkoituksena oli asua niin loppuikämme, oli meistä järkevää järjestää taloudelliset asemamme avio-oikeuksin sen varalta, että toiselle sattuisi käymään huonosti. Maistraatissa asia hoitui kätevästi ja nopeasti. Ketään emme paikalle kutsuneet. Edes todistajia ei ollut omasta takaa; kaksi haastemiestä seisoi viran puolesta ovensuussa todistajina. Yli 40 vuotta kesti ennen kuin toiselle sitten "kävi huonosti". Siinä tilanteessa oli lohdullista, ettei tarvinnut pelätä ainakaan joutumista kodistaan pihalle. Suosittelen.
Nyt pitäisi osata pitää erillään kolme asiaa:
1. häät = bileet
2. rakkaus = rakkaus
3. avioliitto ja sen oikeusvaikutukset
Tosi kiva tietysti, jos ne kaikki onnistuvat yhtä aikaa.
Tuo "avioliitto ei meille instituutiona merkitse mitään" on järjettömimpiä lausahduksia mitä asiaan perehtymättömiltä ihmisiltä usein kuulee.
Se suhteen institutionalisoiminen tarkoittaa juridisesti mm. juuri sitä, että ei lennä omasta kodista pihalle, kuten ylempänä on jo todettu. Ja myös sitä, että esim. 200.000 euron perinnöstä maksetaan perintöveroa 15.100 euroa eikä 55.900 euroa.
Mutta jos nuo nyt eivät merkitse mitään, niin ei sitten.
Jos ne ajattelee, että rakkaus on rakkautta joka tapauksessa, oli se sitten suhteessa, joka perustuu "seurusteluun" (=avoliitto) tai virallistamiseen (=avioliitto) ? Tarkoitan, että yleensähän ihmiset vaikuttavat kuvittelevan, että avioliitto eli naimisiinmeno on paitsi bileet, kuten sanoit, myös jokin todella hieno juttu, joka kohottaa suhteen aivan uudelle tasolle ja hurraa nyt ollaan niin TOSISSAAN!!! Joillain toisilla taas on sitten se ajatus, että suhde on suhde ja tunteet on vahvat, vaikkei liittoa käytäisi siunaamassakaan papin edessä tai maistraatissa tuomarin kanssa. Eihän se avioliitottomuus millään lailla vähennä sen suhteen tunnetilaa tai tee siitä sen vähemmän oikeaa suhdetta. Ei naimisiin kannata ryysiä hetken mielijohteesta vain hyvien bileiden takia, koska ei se elämä naimisiinmenon jälkeen muutu mitenkään oleellisesti. Eivätkä ainakaan ole yhdessä perinnön toivossa, jos eivät mene naimisiin? (Jos nyt edes on mitään omaisuutta, josta sitä "perintöä" kertyisi).
Mutta joo, onhan se totta, kuten sanoit, että nuo perintöverot ja asunnon tai talon omistukset on aika isoja juttuja siinä vaiheessa, kun se toinen kuolee. Siltä kannalta ajatellen kannattaisi olla naimisissa, vaikkei se naimisiinmeno suhteen itsensä kannalta olisi tärkeää.