Perinteinen ja moderni runous

Pidän vain Kalevalasta ja Kurpizzan pilkkarunoista, sillä en ole koskaan ymmärtänyt hyvän ja huonon runouden eroa kovin selvästi. Lapsille tarkoitettu runous on kyllä hauskaa.

Luen vain moderneja.

Ennen minäkin olin ylivoimaisesti perinteisen runon kannalla ja natseilin omiinkin runoihini tarkasti kaikki tavumäärät oikein ja inhosin sitä, kun rytmi ei pysynyt ollenkaan. Nykyään en jaksa enä laskea ja olen huomannut, ettei tulos välttämättä olekaan niin paha, vaikka samaa sanaa jankkaisikin tms. Tunteet ja tilanteet saa hiukan paremmin kuvattua. Siinä on jotain.

Mutta tyyliin "Dada on aurinko, Dada on muna, Dada on poliisi muokattuna" -shaiba ei minusta ole semmoista kunnon runoutta. Äikän kirjassa luki joskus, että Runo herättää tunteet ja sitä olen yleensä sitten miettinyt kirjoittaessani tai kappaleiden sanoja kuunnellessani. Dada herätti vain "Mitä vittua?" ajatuksen.

Toisaalta Saarijärven Paavo, joka meidän oli pakko lukea koulussa, edusti kyllä perinteistä runoa, itse Runebergin tuotantoa, mutta ei hemmetti se oli kuiva ja surkea. En tiedä miksi, mutta olin lukiessani sata varma, että onnistuisin kirjoittamaan paremman.... Olin myös pettynyt. Runebergistä nyt saarnataan koulussa joka vuosi ja hyh...

Itsekin olen kirjoittanut aikoinani paljon runoja. Nyt en ole niin depiksissä, että runosuoni pulppuaisi, mutta voisihan sitä silti taas yrittää. Omat runoni edustavat perinteisempää koulukuntaa vaikka vapaamittaistakin olen kokeillut. Ei sovi minulle, minun on vaikea mieltää vapaamittaisia runoja runoudeksi ensinkään.

Katson, jos löytäisin jonkun, josta vielä nykypäivänäkin pidän ja joka ei tuo mahdottoman huonoja muistoja mieleen.

Moderni ulostus suoraan sydämeni persnahasta:

Linnut lentävät
Meressä.
tulitikut,
nakkipaketti.

Ei pidä unohtaa Hekeä, joka on eritysilahjahjakkuus tässä lajissa. Bilse, oletko nähnyt koskaan?

Voitais koko vitun turha runous kieltää lailla

Tässä lisää runoutta. Pärjäänköhän nytkään oikeille runoilijoille?

Ahtojään reuna
lähestyy jo vihdoin.
Suunnaton kasa
Ulapalle päin
Matkani mun jatkuu.
Kotia ei vain näy.

Veden reuna
taipuva on myrskyssä.
Ei se myrsky kaatanut
runnoi vain vähän.
Mutta se teki sen.
Kotia ei vain näy.

Avomeren reuna
ei myrskystä tietoa.
Kai sisälläni kaikki tämä
ei voi murtua.
Matkani mun jatkuu.
En kotia kai koskaan näe.

Mitä mieltä muuten olette kuvarunoista? Tässä itse tekemäni esimerkki: http://aijaa.com/36bnzB

Minusta ne voivat olla joskus ihan jänniä, mutta siltikin arvostan kuitenkin eniten ihan perinteisiä runoja.

Minäkin tykkään enemmän perinteisestä runoudesta, mutta tykkään myös joistain moderneista runoista. Sellaset liian modernit paskat vaan ärsyttää, koska ne tuntuu jotenkin niin... joo, en edes tiedä. Teennäisiltä kai? Silleen "nyt tehdään taidetta vittu joo, tämä on tätä uutta ja modernia, ei sitä kukaan ymmärrä, ellet sitten ole lukenut jonkun 1000 sivun pituisen taidepaskakirjan, jonka teoria selittää sen". Siitä puuttuu tunne ja se tehdään vain taiteen vuoksi. (jos minä en sitä ymmärrä niin se on automaattisesti paskaa!!11 :D)

En siis sano, etteikö modernissa runoudessa voi olla tunnetta, sillä olen lukenut mitä mainioimpia moderneja runoja myös.

Silloin kun perinteinen ja moderni yhdistyy, silloin runous on mielelläni parhaimmillaan. Mutta pakko on sanoa, että en ole runouteen juuri tutustunut ja olen vain yhden sykähdyttävän runoteoksen löytänyt.

"Mutta tyyliin "Dada on aurinko, Dada on muna, Dada on poliisi muokattuna" -shaiba ei minusta ole semmoista kunnon runoutta. "

Pakko tähän väliin kyllä sanoa, että tykkään kyllä dadaismista jossain määrin, ainakin silloin kun saan siitä sellaisen antitaide-viban. Tuolle runolle nauroin kun sen äikänkirjasta luin ja rakastan sitä :D

Luin äikän kurssivihkosta myös jonkun pienen sohva-novellin ja siinä lopussa oli jokin aivan ihana lause, kuten: "Nojatuolin epätoivon paljastaa sen narina." Pitää katsoa jos löydän sen, kirjoitan sen novellin sitten tänne :D

Ja kyllä, ollessani noin 12-14-vuotias minä kirjoitin runoja, aika paskoja kylläkin :D Oli moderneja ja perinteisiä. Pitäisi kaivaa ne jostain esiin.

Niin no, perinteisiä runoja on kiva kirjoitella kun pääsee leikkimään nillä loppusoinnuilla.

Viime iltana kun sänkyyni väsähdin
Ajattelin, "Mitä jos vähän fäppäisin?"
Juuri kun kännykääni kirjoitin pornhubia,
Alkoi heti löytymään hienoa hupia.
Silloin, kun aloin jo housuihin tarttua,
korvissani kuului Bilsen parkua.

"Pornoa löytyy liian helposti!" Se ulisi
Ihan niinkuin tuosta johonkin apua tulisi.
"Se turmelee mielet lapsosten, oi, ei ole nuoriso enään niin kiltti ja viaton, voih."

Ei saarnaa kuunnellessa voi kovin runkata,
täytyy tähän keksiä joku tapa jolla tuon voin jonnekkin tumpata, kyllä tuolle kukkahatulle täytyy tehdä jotain,
ei muuten täällä saa fappirauhaa.

Samassa muistin erään bändin, upean,
kiiltävät heviletit, naamat turpeat.
Menin youtubeen, hain, avasin, Ace of Spadesin, Mötörheedi, heviyhtyeistä parhain, karkkottaa voisi Biologin.

Ja kun Lapioiden Ässä kantautui korviin demonin, loppui valitus kukkahattuisen Biologin, ja äkkiä hameenhelma heiluen tuulessa, jolkotti hän karkuun kuin säikähtänyt kani.

Nyt voi taas jälleen rauhassa pornoa katsoa, ilman että pitää sitä muiden kanssa vatvoa.
Ja pahoittelen kaikkia jotka tähän runoon pettyivät
Olit sitten loukkaantunut Bilse tai suuria odottanut Setä
Äsken oli treenit ja olen väsynyt kuin koala
Ehkä myöhemmin, jossain muualla
Hyvän runon kirjoitan

Kaikki perinteinen on hienoa, sillä niissä on ajatusta, kuten rakennuksen rakentamisessa tai teiden tekemisessä. Taidemaalauksessakin mielummin perinteisen ottaisin seinälleni.

Tässä minun runoni:

Olet se talo jossa olet,
Se ikkuna josta tuijottelet,
Se maa jossa kuljet,
Se mitä syödäksesi puret,
Se jonka taivaalla näet,
Se mitä kädelläsi pidät,
Se mihin et voi koskettaa,
Se kaikki kosketuksessa sinuun,
Se mitä on, on sinä, olet minä,
Olemme kaikki yhtä.