Funtsin tätä sanaa noin minuutin. Tämä on aika haastava sana, sillä jos tällaiselle sanalle etsii sisältöä, niin mitä ihmettä sinne laitetaan? Mistä elementeistä tai spirituaalisista detaljeista tällainen hahmo voidaan luoda, saavuttaa?
On siinä pohtimista.
On siinä pohtimista.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Seuraavaa sataa mieleen, tihkuu kallon seinämistä.
- 40
- "edustava", ellei snobi
- epäpoliittinen
- etäinen
- johtajatyyppi
- yksinäinen
- lahjakas
- kaunis
- riippumaton
- luja
- neuvottelutaitoinen
(huh huh)
Nollataan kaikki. Nollataan koko tilanne.
(naurua)
http://www.youtube.com/watch?v=jrsaSkp57Ow
Helsingin Töölössä Museokadulla satuin seisoskelemaan porttikongissa räpläämässä puhelintani, kun kadulla edessäni kohtasivat toisensa herra Röyhkä ja Hande. He nakkasivat toisilleen jonkinlaiset "alafemmat" ja jatkoivat matkaansa sanaakaan sanomatta, tuskin vilkaisten toisiinsa.
Harvoin mikään miehissä minua liikuttaa, mutta tämä jättiläisten lähes eleetön kohtaaminen oli kuin jostain laatuelokuvasta, mustavalkoisesta sellaisesta. Röyhkä on jostain syystä aina järjettömän tyylikäs ja Hande karismaattinen ja rock-henkinen. Jos miehuudesta haluaa jotain oppia tai sitä ihmetellä ilmiönä, niin se on sen harvinainen ilmeettömyys ja hiljaisuus, arvokkuus verrattuna naisiin. Töölöstä taitaa löytyä enää pari eleganttia mummelia, jotka tämän tilan saavuttavat, loput on kärrätty Hietaniemeen.
(naurua)
On näköjään satanut lunta yöllä. Kunnon lesbot keittävät tällaisissa tilanteissa espressot ja levittävät kostean sanomalehden pöydälle. He katselevat unisin silmin maailman valikoitujen tapahtumien ylitse lumista maisemaa.
Se on niin hiljainen, niin vaatimaton ja kaikkialla.
Uutiset voivat odottaa. Lumessa on jotain selittämättömän femiiniä. Siihen kehittyy sen varttuessa kauniita muotoja ja herkkyyttä, selkeitä sekä pehmeitä linjoja, joita seurata katseella. Olen niin rakastunut, että jäädyn.
(reps)
Ettei kaikki olisi niin satumaisen kaunista, niin tämä kunnon lesbo teki juuri lumityöt eikä omista edes espressokeitintä.
Ei tuu lehteäkään, mikä oli kostunut feminiinisestä lumesta.
Kaiken kruunaa töihin lähtö :)
Kaupungissa on se ikävä puoli, että täällä ei saa tehdä omatoimisesti lumitöitä. Talonmies ei katso sellaista hyvällä, että asukkaat vievät häneltä työt. Jos taas homma ulkoistetaan huoltoyhtiölle, niin alkaa valitus ja liukastelu, järjetön rahastus, koneiden meteli.
Mäkelänrinteen uimahallissa eteeni sattui nainen, jolla oli olkapäässä pieni aurinkotatska. Päräyttävää.
Kyllä niitä on kuule vielä hengissä... lopeta se kännykän räplääminen ja
kattele ympärilles....
Arkkilesbon norjalaiseen villapaitaan on ilmestynyt reikä. Helsingin pieneliöstö on sangen raivostuttavaa sakkia. Oikeastaan ne ovat kotieläimiä, josita pääsee eroon vain muuttamalla muualle tai syväjäädyttämällä koko tienoon kymmeneksi vuodeksi. Kolmas ja inhottavin vaihtoehto on otsonikäsittely. Se tappaa saatana mausteetkin. Tämä ei ole vain heitto, sillä jonkinlainen "normaali" tai "tavallinen" bakteeripeite elollisessa kuuluu olla. Ja kun tämä niitataan, niin jää jäljelle pahvin maku. Äitikin varoitteli liiallisesta moppaamisesta. Eikä hän ollut edes biologi. Aina kun muutti, niin piti miettiä tarkkaan mitä ja miten siirrettiin missäkin aikataulussa mihin ja minkä kautta. Yksikin virhe, missaus, ja sun rumba alkoi taas. Jokainen purkki piti avata, kaikki rätit pakastaa, ennen kuin uskalsi. Ja mikä tässä on pettävintä on se, että uudesta kämpästä ja sen asukeista ei voinut tietää juuri mitään. Eiväthän ne näy.
Mutta kuka rakastaisi pientä vaaleaa perhosta, joka syö kallisarvoisia vaatteita, kuin muistoja?
(naurua)
Upea.
https://www.youtube.com/watch?v=KLpkXtM-VI8
Lesboarkki.
Ei helvetti olet ihan sekaisin, mene hoitoon. Horinoistasi ei saa mitään selvää, sairasta luettavaa
Minäkuva
Muistan seitsemännellä luokalla luokkakavereitteni suhtautumisen minua kohtaan muuttuneen. Olimme murrosiässä kuin tehosekoittimessa. Oikeastaan koko maailmankäsitykseni muuttui sinä vuonna, jona piti vielä opiskella. Kotona puhuttiin jo yliopistosta ja siitä, että vaihtoehtoja ei juuri ollut. Maailma oli sellainen, sanottiin.
Mutta yläasteella kohtaamani silmitön viha ja mieletön rakkaus teki elämästäni varsin omituista. Aloin nimittäin pitää ihmisiä ympärilläni hieman tärähtäneinä. Jo silloin aloin kasvattaa itseni ja muiden väliin näkymätöntä muuria, joka on kohonnut näihin mittasuhteisiin kaikkien elettyjen vuosien saatossa. Mutta alkuun en tätä itse tajunnut, vaan pidin sitä normaalina käytöksenä ja ainoana mahdollisuutena, kapseloitumista. Se oli prosessin tulos, ei syy.
Kummallisinta tässä on se, että en oikein koskaan ole ollut kiinnostunut itsestäni. Tarkoitan tällä sitä, että olisin juurta jaksain kyennyt ymmärtämään itseäni ei muiden kautta, vaan suoraan itsestä käsin. Sellainen tutkimus- ja tarkkailutyö, jossa havainnoidaan ympärillä olevien ihmiset tekoja ja toimia, ei johda kuin siihen, että haluaa hetkeksi asettua heidän asemaansa; tässä toiveena luultavasti on, että kokee heidän näkemyksensä omina, jotta ymmärtäisi itseä ja muita paremmin. Tämähän on fantastisen typerää.
Olen tullut siihen tulokseen opinnäytetyössäni, että se mieletön kiinnostus minua kohtaan on todellisuudessa kiinnostusta sitä kohtaan, jota minussa ei ole. Minusta näkyy se. Minä en vastaa odotuksia.
(naurua)
2. lisäys
Unohtui mainita (kuinka yllättävää), että välinpitämättömästi minuun suhtautuvat ihmiset ovat kuin pelastus tässä omituisessa maailmassa. He ovat tilanteen vakaus. He tuovat elämään järjellisyyttä, pohjaa.
Minä turvaudun heihin. He ovat minulle suunnattoman tärkeitä.
(reps)
Vietän aikaa mielelläni naisten parissa, jos he osaavat puhua. Ja koska minulla ei ole selkeää käsitystä itsestäni, niin en osaa asettaa mitään lähtökohtia vaatimuksilleni. Eli en oleta mitään, koska vaatimuksissani ei olisi mitään järkeä. Eli on vain tuo yksi pyrkimys. ja se on keskustelu. Mielestäni sen alle ei voinut mennä, sillä sen jälkeen tulee hiljaisuus, ja hiljaisuus on samaa kuin se on tässä ja nyt, etäistä liikenteen huminaa.
Olen siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että satuin syntymään ja varttumaan kuvateollisuuden keskelle. Voisin viettää loppuelämäni vain katsellen ja ihaillen toinen toistaan kauniimpia naisia, mutta olen saavuttanut siinä sen rajat. Se ei anna minulle enää mitään, tuo valo. Otan nopean esimerkin. Selaisin äsken kuvatulvaa one by one etsien jotain päräyttävää.
Olin luultavasti selannut alun tuhat kuvaa, kun pysähdyin, klikkasin ja avasin. Minusta kuva oli oikein hyvä.
Sitten tajuntaan iski ammoniakkipommi. Kuva oli kuva Keira Knightleystä. Eli ihmisessä on jotain pysyvää, jotain kehämäistä parodiaa hänestä itsestään.
(naurua)
http://www.google.fi/imgres?imgurl=https://pmchollywoodlife.files.wordpress.com/2012/10/keira-knightley-blonde-hair-lead.jpg?w=600&imgrefurl=http://hollywoodlife.com/2012/10/16/keira-knightley-hair-makeover-pics-blonde-hair/&docid=OoeJEHQNTd6LRM&tbnid=v0BDYmvSEZeHZM:&w=600&h=823&ei=9IuzVOS_EoPqUqDCg4AP&ved=0CAIQxiAwAA&iact=c