Kun masennuksen aiheuttaa yhteiskunta

En oikein usko, ettet pystyisi osallistumaan mihinkään. Tutustu Viktor E Franklinin ajatuksiin.

Ajattelet AIVAN LIIAN NEGATIIVISESTI! Positiivisempi ajattelu tapa parantaisi ehkä asiaa!!

noh... ala elämään yhteiskunnan ulkopuolella. riippumattomana siitä yhteiskunnasta johon et halua kuulua. monet tekevät niin. tai sitten alat elämään sillä periaatteella että ole itse se parannus jonka haluat nähdä yhteiskunnassa ja uit vastavirtaan kaikkea paskaa.

Viestisi on melkein kuin itse olisin sen kirjoittanut. Minulla on tilanne ehkä vielä synkempi, en nimittäin pääse edes kursseille enää vaikka tosissani olen yrittänyt. Yritä ajatella positiivisesti. Mene niihin kursseille mihin pääset. Tiedän että kurssi kurssin perään voi turhauttaa mutta on se parempi vaihtoehto kun jäädä neljän seinän sisään. Kursseilla saat sosiaalista elämää näet ihmisiä ja pääset tekemään ja puuhastelemaan jotain, eikös se ainakin joskus ole ihan kivaa? Ajattele että kun esim. Olet vaikka puusepän kursseilla ja teet itsellesi jotain pieniä huonekaluja niin eikös se ole kivaa puuhastelua? Näet siinä myös kättesi jäljen ja tunnet ettei aika mene turhanpäiväisessä kun tekee jotain hyödyllistä. Kun saat elämääsi rutiineja niin aikaa murehtimiseen ei enää niin ole kuin ettet tekisi mitään ja näin myös masennus väistyy tai ainakin helpottaa. Hanki myös jokin harrastus käy vaikka lenkillä! Sen jälkeen on kiva juoda kuuma kuppi kaakaota tai kahvia ja selata samalla vaikka päivän lehti. Älä ajattele liian negatiivisesti, mikään tekeminen ei ole turhaa, olipa se sitten kurssi tai vaikkapa vapaaehtoistyö. Nykyään taloustilanne on vaan huono suomessa että työttömyyttä on paljon. Kaikkein huonoin vaihtoehto on se että katkeroituu ja jää neljän seinän sisää, puhun kokemuksesta. Etsi kaltaistasi seuraa joilla on samanlainen tilanne niin on kiva vaihtaa ajatuksia ja on niiden ihmisten kanssa samalla aaltopituudella. Saathan kumminkin kursseilla vähän enemmän rahaa kuin kokonaan työttömänä. Vältä semmoista seuraa jotka ei ole hyväksi sinulle. Onnea ja tsemppiä tulevaisuuteen

Miksi et voisi opiskella itsellesi ammattia josta todella työllistyt? Miksi roikut kortistossa tyhjän panttina? Vähemmästäkin masentuu. Minä olin työttömänä 4kk, luin kauppakorkeakoulun pääsykokeisiin sinä aikana, aloitin samana syksynä opintoni ja nyt olen hyvässä työssä.

Totuus on, että kortistossa laiskistuu. Sinun pitää tehdä oman elämäsi eteen töitä. Opiskelu Suomessa on kaikille mahdollista.

Ei muuta kuin opiskelupaikkaa hakemaan ja loppuu se kortistossa notkuminen....! Yhteiskunta ei aiheuta masennustasi. Olet selvästikin ihminen, joka syyllistää aina muita omasta onnettomuudestaan. Jokainen ihminen on oman onnensa seppä. Niin se vaan menee.

p.s. työkkarin kurssit on täyttä humpuukia. Tarvitset oikean tutkinnon, etkä mitään työkkärin "kuinka työllistyt" kursseja.

Jep jep. Ei ole ensimmäinen kerta kun koen, että kenelläkään ei ole aavistustakaan mitä tunnen tätä yhteiskuntaa kohtaan. Vaikka olen yrittänyt selittää monelle useaita kertoja, ehkä siihen ei ole sanoja miten saisin toisen ymmärtämään ja tuntemaan samoin kuin minä. Kaikki nämä teidänkin ohjeet olen kuullu monesti jotka ei auta minua yhtään. Vain sanoja ja lauseita.

Näkemys asioihin on vaan niin erilainen. En ole kokenut, että minulla olisi joku tarve syytellä yleisesti ihmisiä omista ongemista. Ei kuulu minun luonteeseen. Tämä yhteiskunta on turhanpäiväinen ja turhuuskeskeinen ja paljon muuta... Kun näkee yhteiskunnan luonteen monisäikeisenä kuinka se on... Jaa mitäpä minä enempää selitän "kuuroille". :)

1235544

Oletko osallistunut Kelan järjestämälle ammatilliselle kuntoutuskurssille, joka on suunnattu ikäisellesi työttömälle ja jonka kautta autetaan työllistymään? Kelan ammatillisista kuntoutuskursseista löydät tietoa https://easiointi.kela.fi/kz_app/KZInternetApplication/KurssikyselyUseCase .

Joo joskus olin sellaisessa 5 vuotta sitten. Viikko sitä kesti, sen jälkeen jatkui normaalisti työttömyys. Suoraan sanottuna haista pas-ka kursseja. Sen jälkeen olen yrittänyt tarjota jopa itseäni ilmaiseksi töihin eri yrityksiin Kelan kautta työharjotteluna ja työkokeiluna. Ei pääse edes ilmaiseksi. Minulla on kaksi ammattia. Joku vielä sanoo että pitäisi nöyrtyä? Salli minun nauraa... Ha Ha Ha.

Ehkä jo mietit olenko olemukseltani sellainen jota ei kukaan haluaisi yritykseen. En ole. Olen hyvin suoraselkäinen, fyysisesti hyvässä kunnossa, tupakoimaton ja peukalo ei ole keskellä kämmentä ja pla pla pla...

"En voi hyvin tässä yhteiskunnassa. Minulla ei ole juuria mihinkään. Eikä minulla ole yhteisöä johon kuulua ja jonka hyväksi minä voisin tehdä jotain."

Ymmärrän tuon täysin. Tämä on ollut itsellänikin masennuksen osasyynä. Jos kukaan ei välitä siitä, mitä teet, onnistutko vai epäonnistutko, miksi edes yrittää? Pelkkä itselleen eläminen on kovin tyhjää ja epämotivoivaa.

Monen mutkan (ja parin koulutuksen) kautta olen saanut töitä. Työnteko onkin tuonut merkitystä elämääni, koska näen tekojeni vaikutukset ihmisiin työssäni, jossa olen myös hyvä. Teoillani on nykyään siis jotain merkitystä.

Minulle masennus on ollut elämänkatsomuksen rakentamista ja itseni kehittämistä psyykkisesti. Kotoa ja koulusta sain eväiksi huonon itsetunnon ja olemattomat sosiaaliset taidot, mitäpä sellaiselta nuorelta voi paljoa odottaa... (Tarkoitan itsetunnolla realistista minäkuvaa, omien vahvuuksien/heikkouksien tuntemista ym ym.) Toivottavasti nykyään suomalaisissa peruskouluissa kannustetaan enemmän sosiaalisuuteen, eikä arkoja/ujoja jätetä täysin yksin.

En yhtään ihmettele, että suomalaiset masentuvat. Olemme usein aivan liian sisäänpäinsulkeutuneita, kilpailuhenkisiä, hiljaisia, pelokkaita ilmaisemaan tunteitamme, pelokkaita sanomaan jotain positiivista toisista ihmisistä ja vieraantuneita vanhuudesta/kuolemasta...

Elämä on joillekin älytöntä suorituskeskeisyyttä, rahan ja materian metsästämistä kaiken muun (jopa lasten kasvatuksen) kustannuksella.. Osa ihmisistä höyryää menemään laput silmillä vuosikymmeniä, eivät koskaan oikein pysähdy ajattelemaan elämää kokonaisuutena ja saattavat elää uskomattoman kauan jopa sairaissa ihmissuhteissa. Minusta lopulta tärkeintä on suhde omaan itseesi, hyvät välit läheisiin (jos sellaisia on) ja muiden ihmisten hyvä kohteleminen.

Jukka Tontti tutki masennusta yhteiskunnan ja kulttuurin tasolla... "Hänen mielestään masennus on syvimmiltään sitä, että ihminen ottaa mittaa elämästään sen tosiasian edessä, että elämä joskus päättyy. Niin ollen masennus koskee kaikkia, jotka ymmärtävät tämän. Se on eräänlainen elämäntauti." http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/paakirjoitus-ja-kolumnit/11215 (Huono lähde, mutta kirkko ja kaupunki kelvatkoon nyt :D)

"Mitä keinoja olisi vielä? Tämän laatuinen elämä sairastuttaa minut ja tekee minut pahoinvoivaksi."

Mitä voit enää menettää, jos vaikka tekisitkin jotain tulevaisuuden suunnitelmia? Mitä menetät, jos haet opiskelemaan jotain? Tai otat jonkun ei-unelma-työn vastaan?

Onko yhteiskunta mielestäsi ainoa syy masennukseesi? Entä henkilökohtaiset ominaisuutesi, voisitko jotenkin kehittää itseäsi tietoisesti...?

Jumalan siunausta aloittajalle!!!

on se erikoista ton te-toimiston kanssa, vähempikin pistää masentaan ym jo muutenkin huonossa tilanteessa.
ensin maksetaan sitten ilmoitetaan että harkitaan että peritään takaisin ja maksatus katkaistaan käsittelyn ajaksi.
yhtiskunnanko piikiin elän tuon käsittelyn ajan vai?
pahimmassa tapauksessa se tulee vielä kalliimmaksi meille kaikille, on mielessä vaikka mitä ja kaikki maksamme sen silloin.
kaikki alkoi laittomasta irtisanomisesta, ja se on jo kertaalleen liitossa ym myönnetty ja luvattu oikeusapu.
hankin omaehtosta koulutusta (sovittu työllisyyssunnitelmassa) jotta saisin tiedossa oleen luvatun osaaika työn. koulutusajalta en saanut mistään mitään kun en ole työtön en saa korvauksii, en myöskään ollut opiskelija. mikä mä sitten olin.
sain vielä maksaa opiskelustakin ja mistään en mitään saanut
tarjolla olisi ollut myös töitä 0 tuntisopimuksella toistaseksi voimassa olevalla työsopimuksella. tähän lankaan en enää mennyt.
liitostakin sanotiin et et ole silloin työtön vaan työsuhteessa, saatan ollakkin mut ei myöskään tunteja ja palkkaa, taas olisin jäänyt puille paljaille
joten kannattaako tässä enää mikään
parempi kun työttömänä ollessa ei paranna työnsaanti mahdollisuutta ja menee töihin vasta kun on oikeeta kokoaika työtä.
sen tämä kaikki on mulle opettanut et on parempi vain olla kotona ja mukamas hakee töitä, kun kaikesta muusta vain tunutaan rankaisevan, luulisi sen olevan juuri toisin päin,mut ei tässä yhteiskunnassa.
työttömän vain kannattaa olla työtön niin ei tule hankaaluuksii ja tulee korvaukset

Olen itsekin miettinyt mitä jos masennus aiheutuukin yksilön arjesta jos kyse ei ole kemiallisesti epätasapainosta ravinnepuutosten johdosta, kulttuurin tai yhteisön vaatimista ajatteluharhoista(mm.anoreksia) tai traumoista.

Tällöinhän periaatteessa terapia,toiverimpsut ja lääkkeet ei auta koska yksilöhän palautuu takaisin omaan arkeensa. Siksi olisi niin tärkeää kurkistaa masentuneen arkeen, löytyykö sieltä riittävästi rentouttavia asioita, harrastuksia ja riittävästi aikaa itselleen.

Kuljetko unelmiasi kohti vai etkö? Joskus masennus ja aika saa aikaan virheellisen käsityksen että unelmat eivät tule toteutumaan, mutta kaikki unelmat ovat mahdollisia jos vain uskot niihin ja teet paljon työtä sen eteen!!! Ja jos kuoppaat unelmasi ja luulet ettet voi tehdä asialle mitään on sanomattakin selvää että masennut. Monet menestyneet ovat sanoneet että he onnistuivat sen takia koska he kuvittelivat jo alkupisteessä pääsevänsä siihen onnellisuuteen ja haaveisiin. Sen jälkeen ne vain tekevät toimintasuunnitelman ja aloittaa työt haaveiden saavuttamiseksi. Sanon jo valmiiksi että helppoa se ei tule olemaan. Ja siihen tarvitaan rohkeutta kanssa! Älä annan muiden tai menneisyyden vaikuttaa arvoosi ja itsetuntoosi. Et välttämättä edes vieltä tiedosto potentiaaliasi.

Jos siis haluat saavuttaa jotain unelmiasi sinun täytyy ymmärtää että niitä varten täytyy tehdä lujasti töitä. Sinun pitää myös miettiä mitkä unelmat ovat realistisesti mahdollisia ja voiko niihin päästä toista helpompaa kautta. Ja että onko kaikki unelmat tavoittelemisen arvoisia.

Voit toki surkutella tilannettasi, toinen vaihtoehto olisi että alkaisit esimerkiksi lukemaan muistikirjoja,pikalukemista, syömään terveellisesti aivoja varten, korottamaan arvosanojasi esim. lukiosta ja harjoittelemaan amk tai yliopistoa varten. Ulkomailta löytyy monta yliopistoa mihin pääsisit ilman pääsykoetta. Voit koittaa etsiä alan jossa löytyisi varmasti töitä.

Voit olla tulevaisuudessa vaikkapa varakas juristi hyvin työllistetyssä alassa hyvällä palkalla ja työpäivän jälkeen mennä kauniin vaimosi ja perheen luoksesi hyvällä kropallasi. Iltapäivällä menisit rakkaan harrastuksesi (vaikka kiipeily tai soittaminen) pariin muutaman todella mukavan kaverin kanssa. Löytyisi oma talo, lemmikkejä ja vuorenvarma itsetunto ja syvä tyytyväisyys omasta onnellisuudesta kaikista kovista koettemuksista riippumatta.

Ota asiat haasteina. Mieti ratkaisuja.

I feel you bro!
6kk sitten myin pois kaiken (hyvin pienen) omaisuuteni, irtisanouduin duunista(sossustakin ois saanu enemmän rahaa) ja ostin lentoliput Kaakkois-Aasiaan. Tilanne oli siis ennen sitä lähes sama. Tää "hyvinvointiyhteiskunta" ajo mut melkein itsetuhon partaalle. Löysin sieltä mestan missä viihdyin, tein vähän töitä, ja elin ilmaseks. Mulla oli kaikki mitä tarvitsin. Ja tunsin itteni onnelliseks, siis ihan oikeesti! Sitten sain vakavan trooppisen taudin pari viikkoa sitten. Oli pakko tulla takas Suomeen. Viikko sairaalassa, ja nyt vanhempien luona. Ja taas masentaa ja vituttaa kaikki. Tekis vaan mieli itkee, kun kattoo tätä meidän "hyvinvointivaltion" touhua. Meidän päättäjät pitää meitä ihan dorkina täällä. Onneksi terveydenhuolto toimii paremmin, ainakin vielä toistaiseksi, täällä, kuin monessa muussa maassa. Säästä tonni, ja lähe meneen! Se oli mun budjetti 6kk. Nyt taas pakko tehdä paskaduunia hetki, että saa lentolippurahat kasaan, ja se on moro! Suosittelen sinullekkin kokeileen! Tsemppiä!

Olisipa minullakin vain aloittajan kaltainen tilanne. Hänellähän on asiat hyvin: nuori ja terve, hyvä fyysinen kunto, tuskin ainakaan mittavia velkoja jossei nyt suurta omaisuutta, hyvä itsetunto kun tarjoaa itseään töihin moniin paikkoihin...

Ja voi voi kun on vaikeaa, kun ei ole yhteisöä. Ei kai ihmiset nyt ovelle tule koputtamaan ja tarjoamaan itseään yhteisöksi! Mene nettitreffeille, hanki puoliso, siitä saat lisää ihmisiä piiriisi, myöhemmin ehkä jälkikasvuakin.

Luin tämän ketjun, kun olin googlettanut "tässä yhteiskunnassa ei saa masentua". Mieleeni tuli, että aloittaja voisi mennä kävelylle tai lenkille luontoon, metsään, jokien, järvien tai meren rannalle. Luonnolla on ihmmeellisen terapeuttinen vaikutus, olipa elämäntilanne mikä tahansa. Ja minun mielestäni luonnossa kuljeskeleminen auttaa jaksamaan.

Minullakin sama. Lapsi meinataan huostata ja en pysty tekemään osa aika työtä koska hallitus teki tuon 300€ poiston .