Mitä tehdä kun masennuksen aiheuttaa yhteiskunta?
Näen masennuksen syyksi itsellä lukemattomat syyt tässä yhteiskunnassa jossa elän. En voi hyvin tässä yhteiskunnassa. Minulla ei ole juuria mihinkään. Eikä minulla ole yhteisöä johon kuulua ja jonka hyväksi minä voisin tehdä jotain. Eikä minulle anneta edes mahdollisuutta tehdä mitään. Olen lähes koko nuoruuteni ollut työttömänä ja nyt olen 26-vuotias. On sanomattakin selvää ettei minulla ole mitään tulevaisuuden haaveita, ne kuihtui jo vuosia sitten. Eikä haaveitten unohtaminen ole pessimismiä vaan realismia. Minut pidetään ulkona kaikesta yhteiskunnan tekemisestä. Jos minulle tarjottaisiin vielä työkkärin turhuuskeskeistä kurssia, se olisi suoranaista vit-tuilua. Tämä yhteiskunta tukahduttaa minut. Joku juo viinaa kestääkseen minun tilanteen, mutta se tuskin vie positiiviseen lopputulokseen. Joku hakee masennuslääkkeet, että kestää ympäristön aiheuttaman tukahduttamisen. Lääkkeetkään ei korjaa syytä. Psykologille puhuminen ei tarjoa töitä, eikä yhteisöä.
Mitä keinoja olisi vielä? Tämän laatuinen elämä sairastuttaa minut ja tekee minut pahoinvoivaksi.
Ei ole idioottimaisempaa ja naivimpaa kommenttia tähän liittyen, kuin sanoa: "meillä Suomessa on asiat kumminkin hyvin. Muuta ulkomaille, jos ei kelpaa." Tämä osoittaa todella kehittymätöntä ajattelu kykyä.
Lähes sama asia kuin mennä sanomaan naiselle jonka kolmesta lapsesta nuorin teki itsemurhan juuri näistä syistä. Mennä sanomaan hänelle: "Afrikassa sinulla olisi kuollut kaikki lapset, ole nyt iloinen kun sinulla on edes kaksi lasta jäljellä. Voit kyllä muuttaa Afrikkaan, jos haluat valittaa."
Kun masennuksen aiheuttaa yhteiskunta
32
435
Vastaukset
- itsestä kyse
En oikein usko, ettet pystyisi osallistumaan mihinkään. Tutustu Viktor E Franklinin ajatuksiin.
- Hulabaloobalaa
Ajattelet AIVAN LIIAN NEGATIIVISESTI! Positiivisempi ajattelu tapa parantaisi ehkä asiaa!!
- frankl765
noh... ala elämään yhteiskunnan ulkopuolella. riippumattomana siitä yhteiskunnasta johon et halua kuulua. monet tekevät niin. tai sitten alat elämään sillä periaatteella että ole itse se parannus jonka haluat nähdä yhteiskunnassa ja uit vastavirtaan kaikkea paskaa.
- dbdkslö
Haloo. Mistä se yhteisö ja paikka mihin kuulua. Yksiössä seinän tuijottaminen ei ole yhteisö.
- tolperi...
Viestisi on melkein kuin itse olisin sen kirjoittanut. Minulla on tilanne ehkä vielä synkempi, en nimittäin pääse edes kursseille enää vaikka tosissani olen yrittänyt. Yritä ajatella positiivisesti. Mene niihin kursseille mihin pääset. Tiedän että kurssi kurssin perään voi turhauttaa mutta on se parempi vaihtoehto kun jäädä neljän seinän sisään. Kursseilla saat sosiaalista elämää näet ihmisiä ja pääset tekemään ja puuhastelemaan jotain, eikös se ainakin joskus ole ihan kivaa? Ajattele että kun esim. Olet vaikka puusepän kursseilla ja teet itsellesi jotain pieniä huonekaluja niin eikös se ole kivaa puuhastelua? Näet siinä myös kättesi jäljen ja tunnet ettei aika mene turhanpäiväisessä kun tekee jotain hyödyllistä. Kun saat elämääsi rutiineja niin aikaa murehtimiseen ei enää niin ole kuin ettet tekisi mitään ja näin myös masennus väistyy tai ainakin helpottaa. Hanki myös jokin harrastus käy vaikka lenkillä! Sen jälkeen on kiva juoda kuuma kuppi kaakaota tai kahvia ja selata samalla vaikka päivän lehti. Älä ajattele liian negatiivisesti, mikään tekeminen ei ole turhaa, olipa se sitten kurssi tai vaikkapa vapaaehtoistyö. Nykyään taloustilanne on vaan huono suomessa että työttömyyttä on paljon. Kaikkein huonoin vaihtoehto on se että katkeroituu ja jää neljän seinän sisää, puhun kokemuksesta. Etsi kaltaistasi seuraa joilla on samanlainen tilanne niin on kiva vaihtaa ajatuksia ja on niiden ihmisten kanssa samalla aaltopituudella. Saathan kumminkin kursseilla vähän enemmän rahaa kuin kokonaan työttömänä. Vältä semmoista seuraa jotka ei ole hyväksi sinulle. Onnea ja tsemppiä tulevaisuuteen
- opiskelemaan?
Miksi et voisi opiskella itsellesi ammattia josta todella työllistyt? Miksi roikut kortistossa tyhjän panttina? Vähemmästäkin masentuu. Minä olin työttömänä 4kk, luin kauppakorkeakoulun pääsykokeisiin sinä aikana, aloitin samana syksynä opintoni ja nyt olen hyvässä työssä.
Totuus on, että kortistossa laiskistuu. Sinun pitää tehdä oman elämäsi eteen töitä. Opiskelu Suomessa on kaikille mahdollista.
Ei muuta kuin opiskelupaikkaa hakemaan ja loppuu se kortistossa notkuminen....! Yhteiskunta ei aiheuta masennustasi. Olet selvästikin ihminen, joka syyllistää aina muita omasta onnettomuudestaan. Jokainen ihminen on oman onnensa seppä. Niin se vaan menee.
p.s. työkkarin kurssit on täyttä humpuukia. Tarvitset oikean tutkinnon, etkä mitään työkkärin "kuinka työllistyt" kursseja. - 1235544
Jep jep. Ei ole ensimmäinen kerta kun koen, että kenelläkään ei ole aavistustakaan mitä tunnen tätä yhteiskuntaa kohtaan. Vaikka olen yrittänyt selittää monelle useaita kertoja, ehkä siihen ei ole sanoja miten saisin toisen ymmärtämään ja tuntemaan samoin kuin minä. Kaikki nämä teidänkin ohjeet olen kuullu monesti jotka ei auta minua yhtään. Vain sanoja ja lauseita.
Näkemys asioihin on vaan niin erilainen. En ole kokenut, että minulla olisi joku tarve syytellä yleisesti ihmisiä omista ongemista. Ei kuulu minun luonteeseen. Tämä yhteiskunta on turhanpäiväinen ja turhuuskeskeinen ja paljon muuta... Kun näkee yhteiskunnan luonteen monisäikeisenä kuinka se on... Jaa mitäpä minä enempää selitän "kuuroille". :)- 2011287554397833
Ymmärrän tunteesi täysin. Tarinani ei ole samanlainen, mutta samoja piirteitä löytyy. Neuvoja ei ole, mutta sen haluan sanoa, että sitä yhteisöllisyyttä en ole kyllä itse löytänyt mistään koulusta, kurssilta, harrastuksista tai töistä, vaikka olen koittanut mitä. Suomessa kaikkien pitää ajatella ja pukeututa ja elää samalla tavalla, joten mun mielestä yhteisöllisyyden kokemukset on täällä lähinnä kuvitteellisia. Fiksumpi keskustelu ja vuorovaikutus on täysin turha haave, kuten näistäkin kommenteista hyvin huomaa, sillä todellisuus kaikessa monimutkaisuudessaan on ihmisille aivan liian pelottava. Mieluummin valitaan ja toistetaan aina ne auktoriteettien tarjoamat yksinkertaistukset ja syyllistetään niitä, jotka on itse hyväksikäyttämällä sysätty heikompaan asemaan. Ihme, että yhteiskuntarauha on säilynyt näinkin pitkään.
- Peili
Itse olen pettynyt itsekkyyden määrään yhteiskunnassamme. Se syö tiimipelaajaa todella rankasti, kun huomaa osan sooloilevan todella surutta.
Toisaalt olen pikkuhiljaa ymmärtänyt, etten voi heille mitään, parempi itse sopeutua tilanteeseen. Hakeuduin mukavampiin seuroihin, välttelen yhteisöjä ja tyyppejä jotka koen raskaaksi tai ikäviksi.
Lopulta useiden kokeilujen jälkeen löysin itselle mukavan harrastuksen, hiihto, ja uuden yhteisönkin, juniorijalkapalloilu. Yhteisössä on monenlaisia tapauksia ja osaa en voi sietää. Mutta osa on oikein mukavia ja heidän kanssa olen tekemisissä. Lisäksi on kiva tehdä oma pieni panos junnujen hyväksi, siitäkin huolimatta ettei kaikki tee mitään. Teen sen verran kuin on kiva tehdä ja nautin tekemisestä. En odota mitään kiitosta muilta, vain itseltäni. Olen oppinut juttuja kun kokemusta on tullut, pojista ja vanhemmista.
Urheiluseuroissa on muuten monesti krooninen pula aikuisista, jotka haluaisi tehdä hanttihommia. Siis yksinkertaista huoltajan työtä tai ryhmänvetäjän apuna toimimista. Palkkaa niistä ei saa, mutta yhteisöön pääsee monta kertaa pikkuhiljaa hommia tekemällä. Vaikka jalkapallojunnuturnauksen järjestelyissä on monenlaista pikkutehtävää. niihin näyttää pääsevän kun soittaa urheiluseuraan ja tarjoaa omia käsipareja käyttöön. Ehkä ensimmäinen ei tärppää, mutta kolmas tai neljäs saattaisi tärpätä. Tämä yhtenä hassuna ideana, joka toimi minulla. - Ei se yhteiskunta
Vika ei ole yhteiskunnassa vaan siinä, ettet tunne itseäsi tärkeäksi yhteiskunnalle, joten tunnet itsesi ulkopuoliseksi. Sama kuin jos joutuu kaveripiirin ulkopuolelle, alkaa ajattelemaan ettei muka seura kiinnostaisikaan. Löytää kaikkia syitä miksei porukassa ole hyvä olla. Pettymys katkeroittaa. Oikeasti kuitenkin haluaisit kuulua niin kaveriporukaan kuin yhteiskuntaankin, mutta et ole valmis nöyrtymään ja tekemään töitä sen eteen.
Oli aika kun itsekin haaveilin muuttavani johonkin Lapin erämaahan, ettei tarvitsi koskaan enää olla ihmisten kanssa tekemisissä. Enää en haaveile sellaisesta, vaan siitä, että voisi enemmän olla hyödyksi muille ja saisi arvostusta. Olen ymmärtänyt, että se mikä ulospäin näyttää turhuudelta, on kuitenkin juuri sitä hyväksynnän, arvostuksen ja sosiaalisen aseman tavoittelua, eikä sen merkitystä voi väheksyä. - olet sairas
Ei se yhteiskunta kirjoitti:
Vika ei ole yhteiskunnassa vaan siinä, ettet tunne itseäsi tärkeäksi yhteiskunnalle, joten tunnet itsesi ulkopuoliseksi. Sama kuin jos joutuu kaveripiirin ulkopuolelle, alkaa ajattelemaan ettei muka seura kiinnostaisikaan. Löytää kaikkia syitä miksei porukassa ole hyvä olla. Pettymys katkeroittaa. Oikeasti kuitenkin haluaisit kuulua niin kaveriporukaan kuin yhteiskuntaankin, mutta et ole valmis nöyrtymään ja tekemään töitä sen eteen.
Oli aika kun itsekin haaveilin muuttavani johonkin Lapin erämaahan, ettei tarvitsi koskaan enää olla ihmisten kanssa tekemisissä. Enää en haaveile sellaisesta, vaan siitä, että voisi enemmän olla hyödyksi muille ja saisi arvostusta. Olen ymmärtänyt, että se mikä ulospäin näyttää turhuudelta, on kuitenkin juuri sitä hyväksynnän, arvostuksen ja sosiaalisen aseman tavoittelua, eikä sen merkitystä voi väheksyä.Täällä et kyllä ole millään tavoin hyödyksi muille, kun mielestäsi itsensä nöyryyttäminen on ainut keino saavuttaa hyväksyntä. Sairas maailmankatsomus sulla.
- Ei se yhteiskunta
olet sairas kirjoitti:
Täällä et kyllä ole millään tavoin hyödyksi muille, kun mielestäsi itsensä nöyryyttäminen on ainut keino saavuttaa hyväksyntä. Sairas maailmankatsomus sulla.
Kuka puhui nöyryyttämisestä yhtään mitään? Kyse oli tietenkin siitä, että pitää nöyrästi tehdä töitä päästäkseen osalliseksi johonkin, oli se tavoite mikä tahansa, eikä vaan voivotella kuinka maailma on paha paikka. Nöyryydellä ja nöyryyttämisellä on kuule aika iso ero.
Todistit juuri kuinka homma toimii. Tällä palstalla saa arvostusta valittamalla elämän kovuutta ja yhteiskunnan ongelmia. Jos sanoo jotain muuta, saa tuollaisia kommentteja kuin sinulta. Samanlaisen vastaanoton masentunut saa mielipiteineen terveiden joukossa, ja sitten taas itketään yhyy yhteiskunta sitä ja tätä. Itse olet kuitenkin ihan samanlainen. - 4+9
2011287554397833 kirjoitti:
Ymmärrän tunteesi täysin. Tarinani ei ole samanlainen, mutta samoja piirteitä löytyy. Neuvoja ei ole, mutta sen haluan sanoa, että sitä yhteisöllisyyttä en ole kyllä itse löytänyt mistään koulusta, kurssilta, harrastuksista tai töistä, vaikka olen koittanut mitä. Suomessa kaikkien pitää ajatella ja pukeututa ja elää samalla tavalla, joten mun mielestä yhteisöllisyyden kokemukset on täällä lähinnä kuvitteellisia. Fiksumpi keskustelu ja vuorovaikutus on täysin turha haave, kuten näistäkin kommenteista hyvin huomaa, sillä todellisuus kaikessa monimutkaisuudessaan on ihmisille aivan liian pelottava. Mieluummin valitaan ja toistetaan aina ne auktoriteettien tarjoamat yksinkertaistukset ja syyllistetään niitä, jotka on itse hyväksikäyttämällä sysätty heikompaan asemaan. Ihme, että yhteiskuntarauha on säilynyt näinkin pitkään.
Todella hyvin kirjoitettu.
- Henna3
1235544
Oletko osallistunut Kelan järjestämälle ammatilliselle kuntoutuskurssille, joka on suunnattu ikäisellesi työttömälle ja jonka kautta autetaan työllistymään? Kelan ammatillisista kuntoutuskursseista löydät tietoa https://easiointi.kela.fi/kz_app/KZInternetApplication/KurssikyselyUseCase . - 1235544
Joo joskus olin sellaisessa 5 vuotta sitten. Viikko sitä kesti, sen jälkeen jatkui normaalisti työttömyys. Suoraan sanottuna haista pas-ka kursseja. Sen jälkeen olen yrittänyt tarjota jopa itseäni ilmaiseksi töihin eri yrityksiin Kelan kautta työharjotteluna ja työkokeiluna. Ei pääse edes ilmaiseksi. Minulla on kaksi ammattia. Joku vielä sanoo että pitäisi nöyrtyä? Salli minun nauraa... Ha Ha Ha.
Ehkä jo mietit olenko olemukseltani sellainen jota ei kukaan haluaisi yritykseen. En ole. Olen hyvin suoraselkäinen, fyysisesti hyvässä kunnossa, tupakoimaton ja peukalo ei ole keskellä kämmentä ja pla pla pla...- Ei se yhteiskunta
Naura vaan. Ei se yhteiskunnan vika ole, ettei sinulla ole mitään taitoa, josta joku haluaisi maksaa. Katso peiliin, lopeta valittaminen ja opiskele joku sellainen taito, ei ammatti vaan taito. Kukaan ei maksa sinulle ammatista, vaan osaamisesta. Tämä maa on jo täynnä osaamattomia ihmisiä, joita kukaan ei huoli työpaikalle edes ilmaiseksi notkumaan, kuten sait huomata. Kustannuksia siitäkin tulee kuitenkin kun jonkun pitää opastaa, neuvoa, valvoa ja korjata heidän jälkensä.
Ei se yhteiskunta kirjoitti:
Naura vaan. Ei se yhteiskunnan vika ole, ettei sinulla ole mitään taitoa, josta joku haluaisi maksaa. Katso peiliin, lopeta valittaminen ja opiskele joku sellainen taito, ei ammatti vaan taito. Kukaan ei maksa sinulle ammatista, vaan osaamisesta. Tämä maa on jo täynnä osaamattomia ihmisiä, joita kukaan ei huoli työpaikalle edes ilmaiseksi notkumaan, kuten sait huomata. Kustannuksia siitäkin tulee kuitenkin kun jonkun pitää opastaa, neuvoa, valvoa ja korjata heidän jälkensä.
Ja uskot että depressiopotilaan on mahdollista hankkia jokin rahanarvoinen taito?
Katsokaa nyt joskus mille palstalle kirjoitatte! Menkää koulutukseen/töihin viestit ovat täällä sama kuin menisi liikuntainvalidien palstalle ehdottelemaan ajanvietteeksi maratonjuoksua.- Ei se yhteiskunta
outsider1 kirjoitti:
Ja uskot että depressiopotilaan on mahdollista hankkia jokin rahanarvoinen taito?
Katsokaa nyt joskus mille palstalle kirjoitatte! Menkää koulutukseen/töihin viestit ovat täällä sama kuin menisi liikuntainvalidien palstalle ehdottelemaan ajanvietteeksi maratonjuoksua.Tämä tyyppihän itse kehuu itseään suoraselkäiseksi, fyysisesti hyväkuntoiseksi jne. Ja on jopa tarjonnut itseään töihin. Miten muka voi tarjoutua töihin jos on niin pahoin masentunut, ettei kykene edes opiskelemaan?
Kyllä minä ymmärrän, jos on oikeasti masentunut ettei kykene mihinkään, mutta tuskin tässä siitä on kysymys. Ja kyllähän minä sen tiedän, että ajan tuhlaamista tämä on. - fyysisesti terve
Ei se yhteiskunta kirjoitti:
Tämä tyyppihän itse kehuu itseään suoraselkäiseksi, fyysisesti hyväkuntoiseksi jne. Ja on jopa tarjonnut itseään töihin. Miten muka voi tarjoutua töihin jos on niin pahoin masentunut, ettei kykene edes opiskelemaan?
Kyllä minä ymmärrän, jos on oikeasti masentunut ettei kykene mihinkään, mutta tuskin tässä siitä on kysymys. Ja kyllähän minä sen tiedän, että ajan tuhlaamista tämä on.Suoraselkäisyys ja hyväkuntoisuus Masennus-palstalle kirjoittaessa ei todellakaan tarkoita sitä, ettei ihmisellä olisi masennusta. TE-toimisto se on joka saa ihmiset masennukseen turhilla ja typerillä tukityöllistämisillään.
- Ei se yhteiskunta
fyysisesti terve kirjoitti:
Suoraselkäisyys ja hyväkuntoisuus Masennus-palstalle kirjoittaessa ei todellakaan tarkoita sitä, ettei ihmisellä olisi masennusta. TE-toimisto se on joka saa ihmiset masennukseen turhilla ja typerillä tukityöllistämisillään.
TE-toimisto siis masentaa ihmiset, jolloin he eivät kykene opiskeluun tai työhön jolloin ovat pakotettuja roikkumaan TE-toimiston listoilla, joka tietenkin masentaa, jolloin ei kykene työhön tai opiskeluun, jolloin on pakko roikkua TE-toimiston listoilla joka masentaa..... Älä nyt viitsi.
- asiakas muistaa
Ei se yhteiskunta kirjoitti:
TE-toimisto siis masentaa ihmiset, jolloin he eivät kykene opiskeluun tai työhön jolloin ovat pakotettuja roikkumaan TE-toimiston listoilla, joka tietenkin masentaa, jolloin ei kykene työhön tai opiskeluun, jolloin on pakko roikkua TE-toimiston listoilla joka masentaa..... Älä nyt viitsi.
TE-keskus voi todellakin viedä uskon tähän yhteiskuntaan, niin sairaita ihmisiä siellä on töissä.
- madinamerica
fyysisesti terve kirjoitti:
Suoraselkäisyys ja hyväkuntoisuus Masennus-palstalle kirjoittaessa ei todellakaan tarkoita sitä, ettei ihmisellä olisi masennusta. TE-toimisto se on joka saa ihmiset masennukseen turhilla ja typerillä tukityöllistämisillään.
Yhteiskunta tosiaan aiheuttaa masennuksen ja stressin esim. pykäläviidakollaan.
http://www.psychologysalon.com/2015/01/why-is-depression-becoming-more-common.html - Ei se yhteiskunta
asiakas muistaa kirjoitti:
TE-keskus voi todellakin viedä uskon tähän yhteiskuntaan, niin sairaita ihmisiä siellä on töissä.
Kierrä kaukaa kyseinen pulju sitten.
- MonimuotoineMasennus
"En voi hyvin tässä yhteiskunnassa. Minulla ei ole juuria mihinkään. Eikä minulla ole yhteisöä johon kuulua ja jonka hyväksi minä voisin tehdä jotain."
Ymmärrän tuon täysin. Tämä on ollut itsellänikin masennuksen osasyynä. Jos kukaan ei välitä siitä, mitä teet, onnistutko vai epäonnistutko, miksi edes yrittää? Pelkkä itselleen eläminen on kovin tyhjää ja epämotivoivaa.
Monen mutkan (ja parin koulutuksen) kautta olen saanut töitä. Työnteko onkin tuonut merkitystä elämääni, koska näen tekojeni vaikutukset ihmisiin työssäni, jossa olen myös hyvä. Teoillani on nykyään siis jotain merkitystä.
Minulle masennus on ollut elämänkatsomuksen rakentamista ja itseni kehittämistä psyykkisesti. Kotoa ja koulusta sain eväiksi huonon itsetunnon ja olemattomat sosiaaliset taidot, mitäpä sellaiselta nuorelta voi paljoa odottaa... (Tarkoitan itsetunnolla realistista minäkuvaa, omien vahvuuksien/heikkouksien tuntemista ym ym.) Toivottavasti nykyään suomalaisissa peruskouluissa kannustetaan enemmän sosiaalisuuteen, eikä arkoja/ujoja jätetä täysin yksin.
En yhtään ihmettele, että suomalaiset masentuvat. Olemme usein aivan liian sisäänpäinsulkeutuneita, kilpailuhenkisiä, hiljaisia, pelokkaita ilmaisemaan tunteitamme, pelokkaita sanomaan jotain positiivista toisista ihmisistä ja vieraantuneita vanhuudesta/kuolemasta...
Elämä on joillekin älytöntä suorituskeskeisyyttä, rahan ja materian metsästämistä kaiken muun (jopa lasten kasvatuksen) kustannuksella.. Osa ihmisistä höyryää menemään laput silmillä vuosikymmeniä, eivät koskaan oikein pysähdy ajattelemaan elämää kokonaisuutena ja saattavat elää uskomattoman kauan jopa sairaissa ihmissuhteissa. Minusta lopulta tärkeintä on suhde omaan itseesi, hyvät välit läheisiin (jos sellaisia on) ja muiden ihmisten hyvä kohteleminen.
Jukka Tontti tutki masennusta yhteiskunnan ja kulttuurin tasolla... "Hänen mielestään masennus on syvimmiltään sitä, että ihminen ottaa mittaa elämästään sen tosiasian edessä, että elämä joskus päättyy. Niin ollen masennus koskee kaikkia, jotka ymmärtävät tämän. Se on eräänlainen elämäntauti." http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/paakirjoitus-ja-kolumnit/11215 (Huono lähde, mutta kirkko ja kaupunki kelvatkoon nyt :D)
"Mitä keinoja olisi vielä? Tämän laatuinen elämä sairastuttaa minut ja tekee minut pahoinvoivaksi."
Mitä voit enää menettää, jos vaikka tekisitkin jotain tulevaisuuden suunnitelmia? Mitä menetät, jos haet opiskelemaan jotain? Tai otat jonkun ei-unelma-työn vastaan?
Onko yhteiskunta mielestäsi ainoa syy masennukseesi? Entä henkilökohtaiset ominaisuutesi, voisitko jotenkin kehittää itseäsi tietoisesti...?- 1235544
" Jos kukaan ei välitä siitä, mitä teet, onnistutko vai epäonnistutko, miksi edes yrittää? Pelkkä itselleen eläminen on kovin tyhjää ja epämotivoivaa. "
Joo itsellä on ongelmana juuri tuo kun millään ei ole merkitystä. Töihin olisin kykenevä jos tuntisin sillä olevan merkitystä. Ilman työn merkitystä en löydä työlle motivaatiota enkä keksi syytäkään miksi jatkaa aivotonta työtä, koska se ei lisää hyvinvointiani. Silti elämäni olisi tyhjää. Saisin siitä palkkaa, mutta silläkään ei olisi merkitystä minulle ja olisin sama tyhjä sisältä edelleen.
Raha muuttaa ihmisten kanssakäymistä. Kanssakäymisestä lähtee jotain pois.
- toivon parempaa....
Jumalan siunausta aloittajalle!!!
- jotain vialla
on se erikoista ton te-toimiston kanssa, vähempikin pistää masentaan ym jo muutenkin huonossa tilanteessa.
ensin maksetaan sitten ilmoitetaan että harkitaan että peritään takaisin ja maksatus katkaistaan käsittelyn ajaksi.
yhtiskunnanko piikiin elän tuon käsittelyn ajan vai?
pahimmassa tapauksessa se tulee vielä kalliimmaksi meille kaikille, on mielessä vaikka mitä ja kaikki maksamme sen silloin.
kaikki alkoi laittomasta irtisanomisesta, ja se on jo kertaalleen liitossa ym myönnetty ja luvattu oikeusapu.
hankin omaehtosta koulutusta (sovittu työllisyyssunnitelmassa) jotta saisin tiedossa oleen luvatun osaaika työn. koulutusajalta en saanut mistään mitään kun en ole työtön en saa korvauksii, en myöskään ollut opiskelija. mikä mä sitten olin.
sain vielä maksaa opiskelustakin ja mistään en mitään saanut
tarjolla olisi ollut myös töitä 0 tuntisopimuksella toistaseksi voimassa olevalla työsopimuksella. tähän lankaan en enää mennyt.
liitostakin sanotiin et et ole silloin työtön vaan työsuhteessa, saatan ollakkin mut ei myöskään tunteja ja palkkaa, taas olisin jäänyt puille paljaille
joten kannattaako tässä enää mikään
parempi kun työttömänä ollessa ei paranna työnsaanti mahdollisuutta ja menee töihin vasta kun on oikeeta kokoaika työtä.
sen tämä kaikki on mulle opettanut et on parempi vain olla kotona ja mukamas hakee töitä, kun kaikesta muusta vain tunutaan rankaisevan, luulisi sen olevan juuri toisin päin,mut ei tässä yhteiskunnassa.
työttömän vain kannattaa olla työtön niin ei tule hankaaluuksii ja tulee korvaukset - haaveile ja toteuta
Olen itsekin miettinyt mitä jos masennus aiheutuukin yksilön arjesta jos kyse ei ole kemiallisesti epätasapainosta ravinnepuutosten johdosta, kulttuurin tai yhteisön vaatimista ajatteluharhoista(mm.anoreksia) tai traumoista.
Tällöinhän periaatteessa terapia,toiverimpsut ja lääkkeet ei auta koska yksilöhän palautuu takaisin omaan arkeensa. Siksi olisi niin tärkeää kurkistaa masentuneen arkeen, löytyykö sieltä riittävästi rentouttavia asioita, harrastuksia ja riittävästi aikaa itselleen.
Kuljetko unelmiasi kohti vai etkö? Joskus masennus ja aika saa aikaan virheellisen käsityksen että unelmat eivät tule toteutumaan, mutta kaikki unelmat ovat mahdollisia jos vain uskot niihin ja teet paljon työtä sen eteen!!! Ja jos kuoppaat unelmasi ja luulet ettet voi tehdä asialle mitään on sanomattakin selvää että masennut. Monet menestyneet ovat sanoneet että he onnistuivat sen takia koska he kuvittelivat jo alkupisteessä pääsevänsä siihen onnellisuuteen ja haaveisiin. Sen jälkeen ne vain tekevät toimintasuunnitelman ja aloittaa työt haaveiden saavuttamiseksi. Sanon jo valmiiksi että helppoa se ei tule olemaan. Ja siihen tarvitaan rohkeutta kanssa! Älä annan muiden tai menneisyyden vaikuttaa arvoosi ja itsetuntoosi. Et välttämättä edes vieltä tiedosto potentiaaliasi.
Jos siis haluat saavuttaa jotain unelmiasi sinun täytyy ymmärtää että niitä varten täytyy tehdä lujasti töitä. Sinun pitää myös miettiä mitkä unelmat ovat realistisesti mahdollisia ja voiko niihin päästä toista helpompaa kautta. Ja että onko kaikki unelmat tavoittelemisen arvoisia.
Voit toki surkutella tilannettasi, toinen vaihtoehto olisi että alkaisit esimerkiksi lukemaan muistikirjoja,pikalukemista, syömään terveellisesti aivoja varten, korottamaan arvosanojasi esim. lukiosta ja harjoittelemaan amk tai yliopistoa varten. Ulkomailta löytyy monta yliopistoa mihin pääsisit ilman pääsykoetta. Voit koittaa etsiä alan jossa löytyisi varmasti töitä.
Voit olla tulevaisuudessa vaikkapa varakas juristi hyvin työllistetyssä alassa hyvällä palkalla ja työpäivän jälkeen mennä kauniin vaimosi ja perheen luoksesi hyvällä kropallasi. Iltapäivällä menisit rakkaan harrastuksesi (vaikka kiipeily tai soittaminen) pariin muutaman todella mukavan kaverin kanssa. Löytyisi oma talo, lemmikkejä ja vuorenvarma itsetunto ja syvä tyytyväisyys omasta onnellisuudesta kaikista kovista koettemuksista riippumatta.
Ota asiat haasteina. Mieti ratkaisuja. - lähekunvieläpystyy
I feel you bro!
6kk sitten myin pois kaiken (hyvin pienen) omaisuuteni, irtisanouduin duunista(sossustakin ois saanu enemmän rahaa) ja ostin lentoliput Kaakkois-Aasiaan. Tilanne oli siis ennen sitä lähes sama. Tää "hyvinvointiyhteiskunta" ajo mut melkein itsetuhon partaalle. Löysin sieltä mestan missä viihdyin, tein vähän töitä, ja elin ilmaseks. Mulla oli kaikki mitä tarvitsin. Ja tunsin itteni onnelliseks, siis ihan oikeesti! Sitten sain vakavan trooppisen taudin pari viikkoa sitten. Oli pakko tulla takas Suomeen. Viikko sairaalassa, ja nyt vanhempien luona. Ja taas masentaa ja vituttaa kaikki. Tekis vaan mieli itkee, kun kattoo tätä meidän "hyvinvointivaltion" touhua. Meidän päättäjät pitää meitä ihan dorkina täällä. Onneksi terveydenhuolto toimii paremmin, ainakin vielä toistaiseksi, täällä, kuin monessa muussa maassa. Säästä tonni, ja lähe meneen! Se oli mun budjetti 6kk. Nyt taas pakko tehdä paskaduunia hetki, että saa lentolippurahat kasaan, ja se on moro! Suosittelen sinullekkin kokeileen! Tsemppiä! - onpa "huonosti" asia
Olisipa minullakin vain aloittajan kaltainen tilanne. Hänellähän on asiat hyvin: nuori ja terve, hyvä fyysinen kunto, tuskin ainakaan mittavia velkoja jossei nyt suurta omaisuutta, hyvä itsetunto kun tarjoaa itseään töihin moniin paikkoihin...
Ja voi voi kun on vaikeaa, kun ei ole yhteisöä. Ei kai ihmiset nyt ovelle tule koputtamaan ja tarjoamaan itseään yhteisöksi! Mene nettitreffeille, hanki puoliso, siitä saat lisää ihmisiä piiriisi, myöhemmin ehkä jälkikasvuakin. - RobinofLoxley
Luin tämän ketjun, kun olin googlettanut "tässä yhteiskunnassa ei saa masentua". Mieleeni tuli, että aloittaja voisi mennä kävelylle tai lenkille luontoon, metsään, jokien, järvien tai meren rannalle. Luonnolla on ihmmeellisen terapeuttinen vaikutus, olipa elämäntilanne mikä tahansa. Ja minun mielestäni luonnossa kuljeskeleminen auttaa jaksamaan.
- Anonyymi
Minullakin sama. Lapsi meinataan huostata ja en pysty tekemään osa aika työtä koska hallitus teki tuon 300€ poiston .
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)342704Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu91965- 171433
Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w211315- 81290
- 171211
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51131- 71075
- 201036
- 61034