Me haluamme ainakin omasta mielestämme vain hyvää
kaikille. Kuitenkin huomaamme monissa asioissa olevan ainakin kaksi eri puolta.
Minusta tuntuu, että hyvän seuralaisena liikkuu usein myös pahuus, pahansuopuus tai ainakin kateus.
Yhteisöllisyydessäkin havaitsen saman ilmiön.
Siellä missä ME -henki kukoistaa niin siellä
leiskuu myös VIERASVIHA.
Entäpä sitten kun viha ja rakkaus sekoittuvat?
kaikille. Kuitenkin huomaamme monissa asioissa olevan ainakin kaksi eri puolta.
Minusta tuntuu, että hyvän seuralaisena liikkuu usein myös pahuus, pahansuopuus tai ainakin kateus.
Yhteisöllisyydessäkin havaitsen saman ilmiön.
Siellä missä ME -henki kukoistaa niin siellä
leiskuu myös VIERASVIHA.
Entäpä sitten kun viha ja rakkaus sekoittuvat?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kun toiselle kumartaa niin aina on joku jolle pyllistää.
Helppo on valita hyvän ja pahan välillä,
mutta kerrohan miten valitsen kahden hyvän välillä jotta saisin sen paremman?
Jos oot mies,niin varmaan ottaisit kahdesta pillustakin sen isomman
Taidat olla kuin laihialaismies, joka nai itselleen emännän Tervajoelta.
Siinä tuli eräänä ehtoona seslongilla sanailua siitä kummalla on enemmän tätä maallista tavaraa.
Isäntä kehua retosteli manttaaleillaan
ja emäntä tokaisi siihen vihdoin väliin touhun keskellä:
- Kyllä mun tavarani aina sun tavaras ympärille
yltää !
Piisasko tuo sulle vastaukseksi ?
Tuosta aiheesta on T.B.Hägglund kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan
*Rakkauden kaleidoskooppi*
Suosittelen lämpimästi
Avaaja kertoi ettei rakkautta ole ilman vihaa.
Ovatko asiat niin, että pitää olla aina joku vastakohta?
Jälkiviisaat keskustelevat ulkopoliittisesta linjastamme kovin erilaisin mielipitein.
Kun rauha päättyy alkaa sota. Sodassa on vihollinen, joka on meitä vastaan.
Me olemme taas hänen kannaltaan katsottuna vihollisia.
Mitään ei ole olemassa ilman jotain toista, joka on olemassa. Jolloin kaikki se, mikä on, on jotakin vain jotain toista vasten. Eli emme tietäisi, että punainen on väri, ellemme tietäisi, että on olemassa jotain sellaista, jota kutsumme väriksi.
Toisaalta myöskin kaikki riippuu yhteydestä eli kontekstista. Jolloin ikään kuin samakin asia tai tilanne näyttäytyy erilaisena riippuen näkökulmasta. Esimerkiksi voimme kuvitella ladon ja sen takana avautuvan aukean niityn. Sotilaalle, joka henkensä kaupalla etsii piilopaikkaa lato on pelastus ja aukea merkitsee kuolemaa. Toisessa ajassa, mutta samassa paikassa entinen sotilas voi nauttia kauniista niitystä tuntematta kuoleman läheisyyttä. Kaikki riippuu kontekstista.
Rakkauden vastakohta ei mielestäni ole viha, vaan välinpitämättömyys. Rakkaus ja viha mahtuvat samaankin kohteeseen, mutta rakkaus ja välinpitämättömyys eivät.
Jossain luin bibliasta, että sanottiin ihmisille;
"Kumpa olisitte kylmiä tai palavia, mutta kun olette penseitä."
Yleinen välinpitämättömyys toisista ihmisistä on lisääntynyt sitten kerrotun Laupiaan Samarialaisen jälkeen. Silloinkin oli havaittavissa melkoista piittaamattomuutta juuri niiden keskuudessa, joidan luulisi olleen erityisen huomaavaisia.
Onko tilanne sama meidän aikanammekin?
Seurakunnan pappien, diakoniatyötekijöiden ja luottamustehtävissä toimivien keskuudessa
näin ulkopuolisesta tuntuu liian usein olevan.
Usein me arastelemme kertoa omista syvimmistätunteistamme vain siksi, että pelkäämme joutuvamme naurunalaiseksi.
Se, että haluamme nauraa on aivan eri asia kuin joutua tekoineen toisten silmissä naurunalaiseksi.
Positiivarien ajatuksen aamiaisessa oli eräs aforismi, joka jäi soimaan mieleeni.
Muistinvaraisesti lainaan sen tähän.
- Ihminen, joka puhuu useita kieliä sujuvasti ei ole yhtään arvokkaampi kuin se, joka osaa kuunnella edes yhtä kieltä.
Tutkiskelin tuossa äskettäin julkaistua Tapio Tammisen kirjaa "Pahan viehätys - Natsismin ja terrorin lähteillä." Otava/04
Me miellämme natsismin usein Hitleriin, mutta sillä on melko pitkät perinteet eri puolilla maailmaa, ei ainoastaan Saksssa.
Uskonto ja politiikka ovat usein sekoittuneet toisiinsa kuten huomaamme tänäänkin käyneen ja
taisi olla Saksassakin aikanaan. Miksi muuten juutalaisvihaa lietsottaessa olisi Lutherin "Totuus juutalaisten valheista"otettu suuria kansanpainoksia?
Niinpä,
mikä sen pahan tappais?
"Häjyt häät ku ei kahta rumista tullu"
sanoovat härmälääset häjyt ennen.
Häjypoikaa ei olsi huolittu häjyjen kelekkahan ollenkaa. Oikiat häjyt tuli rikuuneeraamahan
ja kuokkimahan. Joskus veivät morsiamenki joukosnansa. Rumihille puettihin tietysti puupalttoo päälle.
Mistä kysymys?
Hyvän ja pahan tiedon puuta käärmeineen syytellään vaikka perimmäinen syy oli kielletyn hedelmän nauttiminen.
Kun sanomme jotain ihmistä aasiksi niin se koetaan syvänä loukkauksena.
Tänään laulettiin "Hoosianna, oi auta, oi pelasta,,"
Jeesus valitsi ratsukseen juuri aasin eikä siinä koeta olevan pilkkaa.
Sekoitammeko me hyvän ja pahan ?
Monet ovat mieltyneet sekahedelmäkeittoon
- myös teoissaan ja puheissaankin.
Onko tämä sinun tekstiäsi?
Tunnustatko omaksesi?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=563&posting=22000000000248126#22000000000248126
Vihan ja Rakkauden välinen ero on hiustakin ohuempi säie,viha muuttuukin rakkaudeksi.
Tutkiskelija tutustui palstan keskustelujen historiaan ja löysi sieltä eräitä kiintoisia keskusteluja, jotka valaisevat eräitten keskustelukumppaneitten "kosiskelun" muuttuneen katkeraksi vihaksi vain kun kohde ei vastannut odotetulla tavalla "kosiskeluihin".
Näinhän asia lienee usein elävässä elämässäkin?
Mieluummin kääntäisin vihan rakkaudeksi.
Kokeilen, josko joku aisallista asiaa keskustellen haluaisi vaikkapa täällä usean sivun takan harrastaa.
Markku Envall sanoo sattuvasti:
"Kiehtova historiallinen henkilö: espanjalainen Baltasar Gracián (1601-1658).
Ärsyttää? Luettelo olisi loputtoman pitkä, onneksi, sillä ärsyttävät asiat ovat ärsykkeitä, joihin reagoiminen on erottamaton osa kirjoittamista."
Tämä espanjalainen kirjailija on antanut myös tutkiskelijalle hyvin paljon.
Tuolla päättyneessä keskusteluketjussa oli päättyneenä päivänä kovin vilkasta varsinkin viime tunnin aikana.
Pyrin pitäytymään tuon espanjalaise viisaan kirjailijan ajatuksessa:
"Valhetta tulee karttaa, mutta kaikkia totuuksia ei pidä sanoa."
Totuuden kertominen on usein kuin sydämen suonenisku Yhdellä ainoalla valheella saattaa ihminen menettää uskottavuutensa ja pettäjää pidetään rikollisena, siksi pyrin niitä karttamaan.
Joskus totuutta ei voi kertoa julki varjellessaan toisia ja toisinaan oman itsen kannalta ei ole hyvä kertoa ihan kaikkea mitä tietää.
Näissä keskusteluissakin on muistettava, että näihin saattaa joku tarttua vielä pitkän ajankin kuluttua.