Teksti on aika "huolellisesti mietittyä", koska kyseessä koulutehtävä..:')
Internettiä selatessaan törmää usein lasten ja nuorten liikunnallisuudesta ja liikunnan vaikutuksista tehtyihin tutkimuksiin. Tutkimuksia hetken selailtua törmää tuloksiin, joissa totaalisesti liikkumattomien nuorten määrä on 20 % ja yli puolet nuorista liikkuvat liian vähän. Lisäksi nuoret tuntuvat jakautuneen harrastuneisiin ja erittäin hyväkuntoisiin, sekä heihin jotka eivät käytännössä liiku lainkaan. Liikuntatieteiden tohtori Lauri Laakso epäilee syyksi arkiliikunnan vähentymistä (halutessasi voit lukea lisää hänen luennostaan täältä: http://www.valmentajakoulutus.fi/?x43=101366).
Mutta miksi sitten nämä 20 % nuorista jää täysin ilman liikuntaa? Tästäkin löytyy useita eri tutkimustuloksia, KM Marko Kantomaa kirjoitti aiheesta väitöskirjankin. Kirjassaan hän tutki myös liikunnan vaikutusta nuorten sosiaalisen elämään, koulumenestykseen ja koettuun terveyteen. Tiivistetysti voi todeta, että Kantomaan mukaan lasten ja nuorten liikunnallisuuteen vaikuttaa suurelta osin heidän vanhempiensa sosioekonominen asema (eli se kuinka ”arvostettuna” heitä nyky-yhteiskunnassa pidetään). Mitä korkeampi heidän vanhempiensa sosioekonominen asema oli, sitä liikunnallisempia lapset ja nuoret tyypillisimmin olivat ja päinvastoin. Itse pitäisin tähän syynä harrastusten korkeita hintoja. Olen ymmärtänyt että monien urheilulajien harrastaminen maksaa enemmän kuin mihin hyvätuloisellakaan on varaa. Uskoisin tämän johtavan siihen että liikunnan perusajatus hyvästä mielestä ja liikunnan hauskuudesta menetetään. Korkeat hinnat edesauttavat myös suorituspaineiden syntymistä, sillä kun on kerran kalliit varusteet hankkinut täytyisi lajissa myös menestyä. Mielestäni tälle täytyisi tehdä jotain, sillä jos jotakuta jokin urheilulaji kiinnostaa tulisi se olla hänen saavutettavissaan.
Vanhempien vaikutus liikuntaan on suuri myös muutenkin kuin varallisuudella. En usko että olisi vanhemmilta paljoa pois lähteä vaikkapa lomilla lastensa kanssa yhdessä luistelemaan tai pelaamaan vaikkapa jalkapalloa. Kokemuksesta tiedän myös että siitä tulisi vain hyvä mieli molemmille osapuolille ja nuoret tottuisivat liikunnalliseen elämäntapaan jo nuorina. On turha tulla kyselemään lapseltaan miksei tämä liiku, jos itse ei ole kertaakaan edes suunnitellut lenkille lähtöä.
Internettiä selatessaan törmää usein lasten ja nuorten liikunnallisuudesta ja liikunnan vaikutuksista tehtyihin tutkimuksiin. Tutkimuksia hetken selailtua törmää tuloksiin, joissa totaalisesti liikkumattomien nuorten määrä on 20 % ja yli puolet nuorista liikkuvat liian vähän. Lisäksi nuoret tuntuvat jakautuneen harrastuneisiin ja erittäin hyväkuntoisiin, sekä heihin jotka eivät käytännössä liiku lainkaan. Liikuntatieteiden tohtori Lauri Laakso epäilee syyksi arkiliikunnan vähentymistä (halutessasi voit lukea lisää hänen luennostaan täältä: http://www.valmentajakoulutus.fi/?x43=101366).
Mutta miksi sitten nämä 20 % nuorista jää täysin ilman liikuntaa? Tästäkin löytyy useita eri tutkimustuloksia, KM Marko Kantomaa kirjoitti aiheesta väitöskirjankin. Kirjassaan hän tutki myös liikunnan vaikutusta nuorten sosiaalisen elämään, koulumenestykseen ja koettuun terveyteen. Tiivistetysti voi todeta, että Kantomaan mukaan lasten ja nuorten liikunnallisuuteen vaikuttaa suurelta osin heidän vanhempiensa sosioekonominen asema (eli se kuinka ”arvostettuna” heitä nyky-yhteiskunnassa pidetään). Mitä korkeampi heidän vanhempiensa sosioekonominen asema oli, sitä liikunnallisempia lapset ja nuoret tyypillisimmin olivat ja päinvastoin. Itse pitäisin tähän syynä harrastusten korkeita hintoja. Olen ymmärtänyt että monien urheilulajien harrastaminen maksaa enemmän kuin mihin hyvätuloisellakaan on varaa. Uskoisin tämän johtavan siihen että liikunnan perusajatus hyvästä mielestä ja liikunnan hauskuudesta menetetään. Korkeat hinnat edesauttavat myös suorituspaineiden syntymistä, sillä kun on kerran kalliit varusteet hankkinut täytyisi lajissa myös menestyä. Mielestäni tälle täytyisi tehdä jotain, sillä jos jotakuta jokin urheilulaji kiinnostaa tulisi se olla hänen saavutettavissaan.
Vanhempien vaikutus liikuntaan on suuri myös muutenkin kuin varallisuudella. En usko että olisi vanhemmilta paljoa pois lähteä vaikkapa lomilla lastensa kanssa yhdessä luistelemaan tai pelaamaan vaikkapa jalkapalloa. Kokemuksesta tiedän myös että siitä tulisi vain hyvä mieli molemmille osapuolille ja nuoret tottuisivat liikunnalliseen elämäntapaan jo nuorina. On turha tulla kyselemään lapseltaan miksei tämä liiku, jos itse ei ole kertaakaan edes suunnitellut lenkille lähtöä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.