Entä Maan pääsykokeet?

Maan pääsykokeessa olen ollut 90-luvun lopulla. Ne järjestetään joka kevät ja aina Kuvataideakatemian sekä Vapaan Taidekoulun vastaavien pääsykokeiden jälkeen. Tuttu ope Maasta kertoi pääsykokeiden aikana, että pääsykokeiden ajankohta on Maassa tarkkaan harkittu.

Pääsykokeessa oli erilaisia pääasiassa maalaamiseen liittyviä tehtäviä, piirtämistehtäviä ei lainkaan. Kurssin alussa annettiin jokin maalaamiseen liittyvä teema, esim. yhden kerran maisema, ja se piti toteuttaa maalaamalla. Eräässä tehtävässä taas kaikki kokoonnuttiin yhteen puutarhaan, jossa Maan ope luki meille Kalevalaa ja sitten piti tehdä maalaus luetun Kalevalan innoittamana. Kolmannessa tehtävässä taas oli tehtävänä luoda tila- tai ympäristötaideteos, aihe/tekniikka oli täysin vapaa.

Viimeisin ja lopulta sisäänpääsyn kannalta ehkä tärkein tehtävä oli sellainen, että kaikki pääsykoekokelaat käskettiin Suomenlinnan rantakalliolle ja siellä merihorisontissa ope osoitti taivaanrannassa pienen kohteen, jota sitten piti alkaa maalaamaan. Kun kysyttiin mitä tässä pitää maalata, käskettiin vain tutkimaan värien ja valon vaihteluita siellä merihorisontissa. Koetehtävä alkoi aamulla n. klo 9-10 ja annetusta maalausaiheesta piti tehdä tunnin välein yksi pienikokoinen maalaus, eli maalattiin 45 minuuttia ja loput 15 minuuttia huilattiin sekä valmistauduttiin seuraavan maalauksen tekemiseen. Tehtävää jatkettiin iltaan lähes klo 23:een saakka yhtä soittoa, joten ruokatauot mukaanlukien maalauksia syntyi toistakymmentä, kaikki samasta aiheesta.

Silloin keväällä oli tosi kylmä, joten kaikkia paleli siellä kylmällä ja sateisella Suomenlinnan rantakalliolla todella paljon! Ajankohdan huomioon ottaen kannattaa varata vaatteita ym. mukaan. Kädet kohmeessa yritettiin sateisessa säässä tehdä niitä koetehtäviä.

Viimeisen tehtävän pointti oli katsoa, mihin kokelaiden pitkä maalausten sarja samasta aiheesta johtaa, sitä ei tietenkään kerrottu alussa. Itse aihehan oli tosi tylsä, ihmiset olivat tehtävää tehdessään todella kyllästyneitä siihen hommaan. Mutta koko tehtävä oli aika juoni. Annettiin tarkoituksella tylsä aihe! Ne, jotka suorittivat työlään maalaustehtävän opettajan ohjeiden mukaan kirjaimellisesti valoa väriä tutkien, eivät koskaan päässeet sisään. Yksi kurssikavereistani reagoi tyhmään tehtävään pistämällä koko tehtävän täysin lekkeriksi. Hän pursotti tehtävään kyllästyneenä öljyväriä tahallaan tuubista maalauspohjille ja hieroi niihin hiekkaa ym. eli osoitti, ettei hän ainakaan ole tippaakaan kiinnostunut koko hommasta. Märkiä maalaspohjia hän totaalisen kyllästyneenä idioottimaiseen tehtävään hieroi maata vasten ja kaatoi niiden päälle kaikenlaisia nesteitä. Kurssikaveri sanoi sillä hetkellä siellä, ettei kyllä enää tämän jälkeen taida päästä sisään muttei enää mitään väliä: "Hän ainakaan ei suostu tällaiseen kun ei kiinnosta niin ei kiinosta", sanoi hän ja oli mieluummin oma itsensä.


Tämä kurssilainen pääsi sisään, koska tehtävän tarkoitus olikin tutkia, osaavatko kurssilaiset ajatella itse. Annettiin tahallaan "tyhmä" aihe ja katsottiin, ketkä ovat niin tyhmiä, että tekevät mitä käsketään. Itsenäisesti ajattelevat pyrkijät poikkesivat annetusta ohjeesta senkin uhalla, etteivät pääsisi sisään. Ja hassuinta oli, että juuri nämä itsenäiset persoonalliset henkilöt sinne pääsivät, kun eivät tehneet kaikkea, mitä opettajat sanovat. Me kaikki opimme pääsykokeen aikana tosi pajon. Ei maalaamisesta vaan siitä, miten taidekouluun pääsee sisään. Ja mikä taiteen tekemisessä oikeastaan on tärkeintä. Tuo kapinoiva kurssikaverini olikin sitten parin vuoden päästä Vuoden Nuori Taiteilija, jonka töitä esiteltiin Helsingin Taidehallissa.