En halua olla homo. En ole ikinä halunnut. Elämäni suurin tragedia. Johtanut vuosikymmenten epätoivoon, masennukseen ja yksinäisyyteen. Toivon hartaasti, että kuluva vuosi on elämäni viimeinen. En jaksa elää. Homous ja kaikki siihen liittyvä kuluttaa kaiken mun energiani, kun vastustan sitä. En voi elää tällaista elämää. Terapia ei auttanut. Mitä tehdä? Onko joku muu elänyt samalla tavalla, mutta löytänyt ilon, ja pystynyt hyväksymään itsensä, vaikka sitten mutkien kautta?
(En ole uskovainen).
(En ole uskovainen).
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sanon varmaan niinkuin terapeuttisi, eli ainoo, mikä auttaa on hyväksyä,itsensä. Sitä munkin terapeutti sanoi, vaikka terapian syy ei ollutkaan homous. Mutta tiedän kuinka vaikeeta se on :) se on lamaannuttavaa. Itse olin 9kkmsairaslomalla viime vuonna, mutta tuntuu, että ei mikään ole muuttunut.
Minkä sitä itselleen voi, ei mitään :(
Tsemppiä kuitenkin! :)
Kerro ihmeessä miksi homoutta pitää vastustaa niin voimakkaasti? Mikä heteroissa on niin paljon parempaa? Homotkin ovat ihan tavallisia ihmisiä ja elämässä on muutakin kun pohtia seksuaalista suuntautumista. Harmittaa puolestasi ja asenteesi, vaikket ilmeisesti niille mitään voi.
Miksi vihaat homoutta? Huono olosi ei johdu oikeastaan homoseksuaalisuudestasi, vaan omasta asenteestasi/ajattelumallista jonka olet todennäköisesti vanhan ajan yhteiskunnalta sisäistänyt. Sinun olisi varmasti paljon helpompi olla, jos pystyisit hyväksymään seksuaalisen suuntautumisesi. Hyväksymisellä en tarkoita seksuaalisen suuntautumisen toteuttamista, vaan pelkkästään oman suuntautumisensa hyväksymistä. Itseviha ei ole mikään ratkaisu tilanteeseesi, sillä se vain pahentaa oloasi!
Suosittelen energian suuntaamista muuhun kuin homuden vatvomiseeen, tämä auttoi mulla aikoinaan. Lue mielenkiintoisia kirjoja, uppoudu niihin. Olen itse opiskellut mm. lukion psykologian kaikki kurssit ja lisäkurssit ja täydentänyt niitä avoimen yliopiston kursseilla.
Tai aloita joku jännittävä muu harrastus, mihin menee koko vapaa-aikasi energia. Voit saada uuden harrastuksen myötä mahdollisesti myös uusia kavereita.
Mulla kävi niin, että olo tasaantui vähitellen, sain kavereita ja yhden tosi hyvänkin kaverin. Homous ei ole hävinnyt mihinkään, mutta sen vatvominen katosi ja aloin elää normaalia elämää.
Yks juttu vielä, mikä liittyy masennukseen ainakin mun kohdalla. En tiedä onko sun kohdalla relevanttia, mutta alkoholi pahentaa ongelmaa moninkerroin. En ole itsekään siitä ongelmasta päässyt kokonaan, mutta, kun otan antabusta ja oon. Kolme viikkoa juomatta, niin asiat vaan näyttää valoisemmalta :)
Vielä yks juttu, joka auttoi mua. Harrasta homoseksiä, ja huomaat, että siinä ei ole mitään pahaa. Seurustele miesten kanssa ja sekstaile. Netistä löytyy miehiä enemmän kuin naisia seksiin ;)
Joku tiukkapipo voi vetää herneet nenään, mutta mua se on auttanut hyväksymään itseni, kun huomasin, että miehet on kiinnostuneita niin paljon, että haluavat harrastaa seksiä kanssani ja vieläpä uudestaan :)
Aloittajalle. Kuulostaa siltä kuin hakisit jotain ideaalia, joka olisi hyväksyttävämpi kuin sinä.
Haloo! Ei ole olemassa onnellista heteroa. Eikä jatkuvasti tervettä ja tasapainoista ihmistä muutenkaan. Kauniit ihmiset haluavat koko ajan parantaa ulkonäköään. Rikkaat haluavat aina enemmän kaikkea. Jne.
Kaikilla on kausia, jolloin menee paremmin tai huonommin itsensä ja ympäristön kanssa. Sitä kutsutaan ihmisenä kasvamiseksi, miten näihin kausiin suhtautuu. Jotkut löytävät itsestään uusia puolia, jotkut jäävät samaan kehään. Homofobit täällä toitottavat homouden syntyteoriaa ja kuinka olet paha ihminen, kun olet syntynyt homoksi, tai homous on valinta. Asiallahan ei ole mitään käytännön merkitystä, miksi, jos kuitenkin olet homo.
Oletetaan, että homous on valinta. Kyllä se on, homofobit ovat aivan oikeassa. Ehdottomasti valinta on se, miten sen elämänsä homona elää. Onko luovuttaja vai jos ei muiden, niin edes oman elämänsä sankari?
Oma asenne ratkaisee, ei terapia tai mikään toimi, jos ei sinulla ole itsekunnioitusta tai halua ottaa vastaan tarjottua apua. Tulee se apu sitten heterolta tai homolta, terapeutilta tai random nettipalstalta.
Lasi voi olla puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä. Tämä vuosi voisi olla nimenomaan se vuosi, jolloin löydät elämääsi sisältöä ja tasapainon, silti haluat mieluummin päättää sen jo tässä vaiheessa?
Vaikka elämä vaikuttaisi miten surkealta tahansa, niin AINA on ihmisiä joilla menee sinua huonommin. Sinulla on sentään mahdollisuus hakea sympatiaa ja keskustella homoudesta netissä, on maita, joissa sinulla ei sitä mahdollisuutta ole ilman sitä kaipaamaasi hengenlähtöä. Sinulla on mahdollisuus käydä terapiassa ja sinuun käytetään resursseja, jotta saisit valmiudet tulla toimeen, sen sijaan, että joutuisit vankileirille. Mietipä tätä.
Sinulla on asiat itse asiassa hyvin, koska et ole minä :D Voisit olla pakonomaisesti fiksautunut riitelemään anonyymien kanssa ja siitä kierteestä ulos pääseminen vasta vaatiikin mielenlujuutta, varsinkin nyt kun mut on nettidiagnosoitu 10-vuotiaaksi ääliöksi :D Toki se on parempi diagnoosi kuin edellinen pedo-diagnoosi, joten kaikki menee parempaan suuntaan, kunhan jaksat antaa itsetunnollesi tarpeeksi löysää, etkä ota kaikkea kohdallesi sattuvaa paskaa niin kuolemanvakavasti. Anteeksi mielensäpahoittajille, kun sotken itseni taas tässä esimerkkinä keskusteluun :D
Mielenkiinnolla odotan, että mitä tästä keskustelusta nyt tulee, kun vastasit. Uskon, että aloittaja oli ihan tosissaan ja ei varmaan halua teidän nokitteluja lukea. Sun ei oikeesti olis pitänyt vastata, vaikka vastaus olikin hyvä ja järkevä :)
toi bearnikki ei edelleenkään ymmärrä homofobin ja homouden vastustajan eroa. Homofoobikko = homoja pelkäävä = henkilö joka PELKÄÄ homoja.
Ja "Ei ole olemassa onnellista heteroa." No voi vitun pässi. Jos et ymmärtänyt, niin kerronpa sulle että aloittaja EI ole onnellinen VAIKKA on homo. Älä enää tule tälle palstalle, kun et ymmärrä mistä täällä puhutaan.
Bearin paikka on palstalla. Sä voisit sensijaan poistua.
Ei bearille kannata vastata,jättäkää hänet rauhaan,niin ei saastu koko keskustelu.
Bear on kymmenen kertaa asiallisempi kuin joku aapolappi tai hetero pride. Heteropride on samanlaista idiotismia kuin äärisetalaisuus pridemarsseineeen.
Ei enää tätä - tosiaankin...
Mutta hei, mähän olen ääliö, joten eihän semmoinen tajuuuuuu..
Tällä palstalla puhutaan siis --- heteroiden ylpeydestä(kö?) ja homoille ei ole tänne asiaa?
:D
"Ei ole olemassa onnellista heteroa" ei ole sodanjulistus heteroita vastaan, vaan tarkoittaa rautalangasta väännettynä sitä, ettei YLIPÄÄNSÄ ole aloittajan kannalta mitään järkeä hakea ulospääsyä elämänsä tragediasta eli homoudestaan sillä, että vaikkapa hetero pride:na tai bi:nä syntyneenä olisi jotenkin onnellisempi eikä lainkaan masentuisi. Kenelle tahansa ihmiselle tunnetilojen, kuten onnellisuus ja surullisuus vaihtelu on täysin normaalia eikä kai erikseen vaadi terapiassa käyntiä tai seksuaalista suuntausta. Kuka tahansa voi masentua, mutta miksi jäädä itsesäälissä rypemään? Asioita sattuu ja niistä voi todellakin päästä valoisampaan suuntaan.
En mä halua kuin hyvää aloittajalle. Vaikka sitten olisikin joku, jonka kanssa "nokittelen." Silti voimia ja rohkeutta, koska hankalaahan se elämä on, jos ajatusmaailma on sitä, että vaikka kaikki muut 7 miljardia ihmistä sanoisi sulle, että olet ihan ok homo, mutta sitten itse et koskaan olisi itsellesi sitä mieltä. että olet, vaan etsit aina epävarmana uusia valuvikoja.
36:na voi olla vielä vaikkapa 50-60 vuotta onnellista elämää homona edessä, kunhan annat itsellesi mahdollisuuden rakentaa itsellesi sen elämän.
Keskustelun sävy on ollut rohkaiseva ja kannustava, niinkuin pitäisi ollakin. Jos jostain halutaan nokitella, niin kiitos vain mieluiten siitä, kuka antaa aloittajalle parhaat neuvot päästä tuosta mielentilasta pois ilman tarpeetonta itsetuhoa.
Oli asiallista,rohkaisevaa ja kannustavaa,kunnes ilmestyit .
Etkö osaa olla kommentoimasta vai onko suurin halusi pilata jokainen keskustelu ?
Aloittaja, onko sulla antaa s-postia tai jotakin?
Tuosta aiheesta voisi jatkaa keskustelua.
Itsellä myös kokemusta tuosta aiheesta.
Kaikkea hyvää sinulle ja koeta jaksaa. Nykyään me entiset eheyttäjätkin ajattelemme, että kannattaa eheytyä homoksi ei homoudesta pois. Jos taistelet tutkainta vastaan ainostaan masennut. Itsesi hyväksyminen on ainoa mahdollisuus tulla terveeksi.
Voisit pappisas tehdä kokonaan uuden ketjun tälle "entiset eheyttäjät" -aihepiirille. Ei sotketa tätä. Monet nykyiset eheyttäjät ja hetero pridekin varmaan haluaisivat tietää, miten tämän taipumuksensa kanssa tulee toimeen ja voisit kertoa maallikoillekin kuinka siitä pääsee eheytymään "entiseksi."