Lunta on satanut ja maailma on ihanan hiljainen ja valkoinen. Kuusi loistaa vielä ja vuosi on vaihtunut. Kohta olen kuusikymmentävuotias! Elämää ja työelämää takana vuosikymmeniä.
Yhtäkkiä onkin fiilis, ettei mitään ole oikeasti saanut aikaiseksi. Elämästä jäi käteen lapset ja lapsenlapset, jotka merkitsevät todella paljon tottakai, mutta heillä on omat elämänsä. Useamman vuosikymmenen työelämästä ei ole jäänyt mitään, paitsi nyt tämä epävarmuus, kun ei ole tietoa jatkoista, eikä tuloista.
Höh! Turha elämä! Miten teillä muilla? Mikä fiilis?
Yhtäkkiä onkin fiilis, ettei mitään ole oikeasti saanut aikaiseksi. Elämästä jäi käteen lapset ja lapsenlapset, jotka merkitsevät todella paljon tottakai, mutta heillä on omat elämänsä. Useamman vuosikymmenen työelämästä ei ole jäänyt mitään, paitsi nyt tämä epävarmuus, kun ei ole tietoa jatkoista, eikä tuloista.
Höh! Turha elämä! Miten teillä muilla? Mikä fiilis?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aina vanhetessaan, viimeistään hetki ennen kuolemaa, ihminen huomaa, turhaan synnyin turhaan elin, tässäkö tämä prykäys oli, hukkaan pukerrettua p a s k a a.
Käteen ei jäänyt edes känsiä muistoksi arkkuun.
Jos joku on tuntenut elämänsä muuksi, se on ollut vilkkaan mielikuvituksen houretta.
Ei edes jälkikasvua joille v i t t u i l l a kärsimystään.
:DDDDD
Jälkikirjoitus: olen elänyt täydellisen elämän.
Mitä pitäisi saada aikaiseksi?
Olen saanut aikaan ihan tarpeeksi. Nyt elän elämäni parasta aikaa. Olen yhä selvemmin sisäistänyt elämän rajallisuuden, sittenkun on jäänyt vähemmälle, osaan paremmin elää juuri tässä hetkessä.
Muutamia neroja lukuun ottamatta ihmiset unohtuvat muutamassa vuodessa kuoltuaan. Läheiset muistavat niin kauan kuin elävät.
Onneksi iän myötä myös elämän loppumisen oppii hyväksymään, itse elän mielelläni kauan ja toivon vain terveyttä. Kuolema tulee varmasti, siihen ei mitään mystistä sisälly, luonnollinen asia.
Älä "huh huh" huolehdi tuloistasi, kyllä eläkkeellä pärjää mainiosti jos ei ole velkoja.
Se on ihmisen osa tässä maailmassa. Jokainen antaa oman panoksensa aikakautenaan. Toinen saa jälkikasvua paljon ja toinen ei yhtään, mutta tarpeellisia ovat kaikki. Jos ei muuta, niin huonona esimerkkinä.
Ei muurahainenkaan yksin kekoa tee, tekee sen minkä pystyy ja jaksaa. Ihmiset on kuin vuodet. vanha menee ja uusi tulee tilalle.
-- se on nyt kuoleman oottamista,
työelämä ja perhe elämä oli oikeeta elämää, kaiken sen kun menetää
on viimenen niitti omaan arkkuun kun oma puoliso poistuu tuonpuoleiseen, siihen loppuu myös tänne jääneen elämä, ellei ala hoivaamaan itseään,
nyt elämä on kamppailua oman terveyden puolseta, siis kunnon ylläpitäminen on eläkeläisen työtä,
harrastukset siis käsillätekeminen on myös erittäin hyvä harrastu psyykkisesti, aivot saa työtä suunitella ja pohtia kaikenlaisia ratkaisuja tuottaakseen jotain kaunista käsillään ympäristöönsä,
joko maalamaalla tauluja, tekemällä ihania käsitöitä, tai mitä tahansa kun vaan työllistää itse itsensä oman fyysisen ja psyykkisen terveyden puolseta,
näin teen tietoisena elämän rajallisuuden,
olemme täällä vain käymässä.
lisäys runomuodossa edelliseen;
Lopullista
Suru velloo kuin raivoisa myrsky
meren aallot tyrskyinä lyö
raivopäisenä kallion kylkeen
mustat pilvet salamoi
olet poissa
veit elämän multa
jätit yksin kulkemaan
huudan tuskaani maailmalle
auttakaa
meri tyyntyy
aurinko nousee
tuuli lämmin hyväilee
tuli rauha rannalle tuolle
jätän myrskyt muistoineen
olet poissa
matka jatkuu
yksin tietä elämän
usein kuljen rannalla tuolla
ehkä kohtaa vielä ihmisen kirj. "tuntematon", siis minä.
kirjoitin paljon runoja puolison pitkällisen sirauden aikana ja lopullisen poistumisen seurauksena,
alotajalle lohduksi, elämä jatkuu vaikka elämään tulee suuria muutoksia, onhan sinulla
perhe, lapset ja lastenlapset, siitä on hyvä alkaa jatkamaan eläke elämää,
työllistä isesi kuten itse olen tehny , tekemistä löytyy eläkkeelläki oman itsensä hyvinvoinnin hyväksi.
Fyysisesti en jaksa enää suurempia töitä edes haaveilla,
mutta pikku tekeminen käsillä, ja kaikenlainen uusien mallinen suunittelu saa aikaan ihmeelisen maailman,
hyvä kun ehtii kuntosalille ja ulkoiluun, se kylläki on myös valtava voimavara ihmiselle joka on jääny vasta eläkkeelle,
aluksi tietenki työstä jääminen aiheuttaa pienen tressin, niin minullekki aikoinaan,
mutta sitten keskityin omaan puolisooni, hän oli silloin vielä elossa, sitten keskityin kaikenlaiseen tekemiseen käsitöitten merkeissä sekä oma fyysisen kunnon ylläpittämiseen, elämä alkoi sujua aivan yksinki .
Mitä on menneestä jäänyt? Tulevaisuus on vielä aivan kesken, että tietäisin tekemisistäni ja tuloistani! En voi vielä asettua ja ajatella uusia tekemisiä, kun en ollenkaan tiedä, mitä tuleman pitää. Työvuosia on vielä edessä, mutta oma työni on liian raskasta ja tulot pienevät sairaspäivien myötä. Uudelleensijoitusta odottelen. Enkä voi levätä ennen kun asuntolaina on maksettu.
Aivan käymistila on vielä ja uutena harrastuksena on leipäjonossa käyminen, nyt kun aikaa on, muttei rahaa.
Tuskinpa menneiden miettiminen tuo mitään apua nykyiseen ja tulevaan elämääsi, päinvastoin luulen.
Leipäjonossa käyminen kuulostaa järkevältä. Menneisyydessä tehtyjen mahdollisten mokien korjaaminen on kai edelleen mahdollista. Jos asuntolainan lyhennykset on tullut mitoitettua liian suuriksi, niin niistä kannattaa pankin kanssa neuvotella. Ei kai niitä lyhennysten suuruutta ääriasentoon ole säädetty jo heti lainaa otettaessa, ja vaikka olisikin niin onhan tilanne jo muuttunut velan pienentyessä. Eli neuvottelu- ja pankkien kilpailutusvaraa luulisi olevan.
tottakai.
Tervetuloa porukkaan
Ens luin et ei jäänyt ku lapaset käteen mut jäihän sulle paljon enemän.
Ne on kuule harvat ihmiset ku vuoria siirtelee, kuinka monelle monumentteja pystytellään.
Taitaa olla se kälynen mökki yleisin monumentti ja mahoton paasi hauralle.
Kuhan vaan mahdollisimman varhasessa vaiheessa tajuaa oman pianuutensa ja vähäisen mahdollisuuren vaikuttaa mailman menoon, pääsee helpommalla.
Ei meil taira olla ku muistot ja koetut hetket mieleen jääneinä tuokioina.
Ne on meiän aikaansaanoksia ja meiän omia niit ei riistä meiltä kuin dementia.