Tupakoinnin Seuratavat

Tupakoiminen on nykyajan seuraelämässä muuttunut siksi yleiseksi tavaksi, että voi miltein kysyä, missä ja milloin sitä ei harrastettaisi.
Yleinen käsitys tupakanpoltosta on tietenkin myös huomattavasti muuttunut. Kun tupakoitsijat, valitettavasti, ovat kaikkialla enemmistönä, ei vähemmistö - tupakoitsemattomat - katso olevansa oikeutettu puuttumaan edellisten henkilökohtaiseen vapauteen, johon nikotiininälän tyydyttäminenkin luettaneen.

Tupakanpoltto ei ole enään yksinomaan miehille varattu nautinto, vaan nykyään naisetkin alkavat yhä enemmän pyrkiä siitä osallisiksi. Niin vapaamieliseksi ei yleinen mielipide ole kuitenkaan muuttunut jälkimmäisiin nähden, että sallisi heidän kadulla polttavan. Mies sen sijaan saa tupruttaa missä ja milloin hyvänsä paitsi siellä, missä tupakanpoltto on nimenomaan kielletty, kuten Suomessa konserttisaleissa, teatterissa, elokuvissa - ulkomailla se on monin paikoin sallittukin -, valtion ja kuntien erinäisissä kulkuneuvoissa jne. On myöskin koteja, joissa >>esivalta>> valkoisten ikkunaverhojen vuoksi kieltää tupakoimisen. Tupakoitsijalle varatussa rautatievaunussa ei meillä enään pidetä tarpeellisena ennen savukkeen sytyttämistä pyytää siihen lupaa läsnäolevilta naisilta. Vain rajoitetuissa piireissä herrasmies pyytää naisseuraltaan lupaa halutessaan polttaa. Salonkiin ja ravintolaan ei sovi tulla savuke suussa, eikä tervehtyä ketään samalla tupakoiden. Sivistynyt henkilö ei milloinkaan puhu savuke suussa.

Kohdatessaan kadulla tuttavan, jota haluaa oikein kädestä puristaen tervehtiä, on tupakoivan herrasmiehen otettava vasemmalla kädellä savuke tai sikari suustaan, oikealla nostettava hattua ja pantava se sitten vasempaan käteen samalla oikealla tervehtien.

Saadessaan vieraan tupakoidessaan, on tälle tarjottava savuke tai sikari tai sitten lopetettava tupakointi. Kutsuissa, joissa on tarjolla tupakkaa, on epäkohteliasta isäntäväkeä kohtaan vetää esille omat savukkeensa (ellei ole tottunut käyttämään yksinomaan merkkiä, jota ei tarjota). Sikari on aina leikattava eikä hampain purtava. Paremmanpuoleisissa kutsuissa ja ravintoloissa on piipun polttaminen sopimatonta.

Nykyään tarjoillaan jo päivällispöydässä savukkeita, useimmiten juuri ennen jälkiruokaa, tuttavallisissa kutsuissa jo aikaisemminkin. Hauskimman näköistä on asettaa tarjottimelle erilaisia savukkeita, kynttilä tai erikoinen sytytyslamppu, pieniä tuhkakuppeja ja tulitikkulaatikoita, joita nykyään saa erikoisen sieviä ja koristeellisia.
Herrasmies pitää huolta siitä, että hänen pöytänaisensa saa savukkeensa sytytetyksi ja sytyttää sitten vasta omansa. Ruokapöydässä ei tarjota sikaria, se poltetaan vasta kahvin kera. Kyseenalaista on, voiko herrasmies päivällisen aikana ottaa esille savukkeensa, ellei talon pulesta niitä tarjoilla. Talon emäntä voisi tällaisesta loukkaantua, sillä senhän voi käsittää moitteeksi tai huomautukseksi siitä, ettei kaikista vieraitten tarpeista ole huolehdittu. Missään tapauksessa ei nuorin seurassa saa tehdä aloitetta, hän odottakoon, kunnes joku arvovaltainen ensin on sytyttänyt savukkeensa.

Todellinen herkkusuu pitää tupakopimista ruokapöydässä sopimattomana ja emäntää loukkaavana, koska se pilaa makuaistin ja herkullisesti valmistetut ruat ja hyvät viinit eivät tällöin pääse täysiin oikeuksiinsa.
Herrasmies ei tupakoi naisseurassa kadulla, paitsi ehkä ollessaan kotimatkalla juhlasta. Hän ei myöskään sytytä savukettansa ollessaan sairaalassa potilaan huoneessa sairaskäynnillä. Tupakoitsijan on pidettävä huolta siitä, ettei sirottele tuhkaa ympärillensä minne ja miten tahansa, vaan käyttää tuhkakuppia. Samoin on savukkeen ja sikarinpätkät aina huolellisesti sammutettuina pantava niille varattuun astiaan.