Jos saan muutaman miljoonan ylimääräistä ja haluan veloistamme eroon, niin meneekö lahjaveroa jos maksan itse yhteisen lainamme kokonaan pois? Olemme siis aviopari ja laina on yhteinen.
Meneekö lahjaveroa tms. ?
Kymysys--+
9233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kysytkö tätä ihan tosissasi?
Annat siis puolisollesi rahaa. Mikähän oikeustoimi se mahtaisi olla?
Ei rahaa anneta puolisolle. Rahalla maksetaan yhteinen velka pois.
Ei mene lahjaveroa, koska laina on molempien nimissä. Ei missään määrätä, että laina olisi maksettava tasan puoliksi, tai muuten kyse olisi rahalahjasta toiselle velalliselle.
Kyllä tämä rinnastuu rahalahjaan, eli lahjaveroa menee siitä summasta, jolla toisen puolison osuutta velasta lyhentää.
Merkitystä ei ole sillä, että asianosaiset ovat naimisissa keskenään, koska avioliitto ei tuo yhteisomistusta mihinkään omaisuuteen, eivätkä käänteisesti myöskään velat ole "yhteisvelkoja".
Maksamalla toisen velkaa tai ostamalla toisen nimiin jotakin ei siis voida kiertää lahjaverotusta.
Velat ovat aviopuolisoilla erillisiä pääsääntöisesti (elatuksenn otetut velat poikkeuksena).
Asia ei silti ole niin yksinkertainen kuin luullaan. Puolisoilla on avio-oikeus toisiinsa ja heidän välillään on avioliiton luonteeseen kuuluva yhteinen talous. Tosin jos puolisot ovat tehneet täysin avio-oikeuden poissulkevan avioehdon, tilanne on toisenlainen.
Puolisot voivat ilman lahjoitusta toisilleen maksaa toistensa menoja ja myös velkoja vuorotellen. Tällaisessa tilanteessa ei synny mitään lahjaverotettavaa luovutusta, vaikka juuri sitä yksittäistä oikeustoimea katsottaessa kysymys olisi lahjoituksesta.
Vastaus alkuperäiseen ksymykseen: " niin meneekö lahjaveroa jos maksan itse yhteisen lainamme kokonaan pois? "
- on, ettei välttämättä mene, koska jos on uskottavaa lahjan määrä ja puolison maksukyky huomioon ottaen, että hän voisi maksaa avioliiton aikana sinun menojasi (on ehkä maksanutkin niitä avioliiton aikana aiemmin) vastaavan määrän, ei ole syntynyt lahjaverotettavaa luovutusta.
Jos tulkittaisiin asiaa lakinaisen tapaan, niin monissa avioliitoissa syntyisi jatkuvasti lahjaverotettavia luovutuksia puolisolta toiselle yhteisen talouden seurauksena. Lain tarkotius ei ole tällainen.
Jos toinen puoliso lyhentää asuntolainaa ja toinen maksaa juoksevia kuluja, ei verottajalle yleensä tule tietoa siitä, mistä lähteestä raha tosiasiassa on tullut. Tällöin tosiaan lahjaveroseuraamusta ei todennäköisesti tule.
Mutta jos iso laina maksetaan pois kokonaan ja verohallinnon tiedoissa on, ettei tämän toinen puoliso ole voinut esimerkiksi tuota esimerkin mukaista miljoonaa euroa maksaa omilla tuloillaan, niin lahjaverohan siitä tulee maksettavaksi.
Puolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan eli toisen kuluja voi maksaa ilman veroseuraamuksia. Lisäksi verolainsäädännössä on nimenomaisesti määrätty, että ns. elatuslahjat ovat verovapaita. Näitä voivat antaa puolisoiden lisäksi myös esim. vanhemmat lapsilleen.
Mutta jos esim. toinen puoliso antaa toiselle lahjaksi 10 000 euron suuruisen osakesalkun tai ostaa toisen nimiin auton, niin ihan normaali lahjavero siitä menee. Tällainen omaisuuden "siirtäminen toisen nimiin", kuten usein kuulee sanottavan, on siis ihan normaalia lahjoittamista. Tietenkään kaikki eivät tällaisesta veronkierrosta jää kiinni, mutta se taas on kokonaan toinen juttu.
On sitä paitsi täysin harhaluuloa luulla, että avio-oikeudella olisi tässä asiassa jotakin merkitystä. Avio-oikeudella ei nimittäin ole mitään merkitystä niin kauan kun avioliitto jatkuu. Se on uinuva oikeus, joka aktualisoituu vasta avioliiton päättyessä (joko toisen puolison kuolemaan tai avioeroon).
Eli avioehtosopimuksesta huolimatta puolisot ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan.
Jos puolisoilla on yhteinen laina, he ovat tästä velasta solidaarisessa vastuussa. Solidaarinen vastuu tarkoittaa sitä, että velan erääntyessä velkoja voi periä velan osittain tai halutessaan kokonaankin vain toiselta puolisolta. Jos näin tapahtuu, syntyy velan maksaneelle puolisolle kuitenkin oikeus periä toiselta puolisolta tämän puolesta maksamansa osuus takaisin. Tätä kutsutaan regressioikeudeksi.
Verottajalle taas riitttää tuon regressioikeuden käyttäminen tai käyttämisen yrittäminen. Verottaja ei voi mitään, jos mies maksaa lainan pois ja yrittää saada naiseltaan tämän osuuden takaisin, mutta tämä nainen ei esimerkiksi suostu maksamaan osaansa.
Tällöinhän kyse ei ole lahjasta, vaikka nainen ei maksa osuuttaan miehelle. Asia jää miehen ja naisen väliseksi.
Yhtä hyvin voitaisiin ajatella, että vanhemmat myyvät lapsilleen omaisuutta eivätkä lapset sitten vain maksa velkojaan.
Verottaja katsoo kokonaisuutta ja määrää veron jos katsoo, että oikeustoimi on tehty verojen kiertämiseksi.
Verottajalla on viime aikoina ollut aika tiukka linja puolisoiden välisiin omaisuudensiirtoihin eli lahjaveroja on määrätty melkoisen rankalla kädellä.
Lahjaverotusta ei siis voi kiertää sillä, että omaisuus hankitaan velkarahoituksella ja sitten toinen puoliso maksaa velan yksin.
Vielä pahempi tälle puolisolle on tietysti se, että verottaja katsoo että hänen varallisuutensa lisäys tuleekin verottaa tuloverolain mukaisesti. Silloin veroprosentti voi nousta hyvinkin korkeaksi.
Kun laina on yhteinen eli yhteisvastuullinen, niin on aivan sama minkä osuuden kumpikin maksaa, kunhan laina maksetaan.
Kai siitä lainan hoitamisesta rankaisemiseen voidaan jotain pykälää käyttää, mutta maan tapa on että toinen saa maksaa enemmän yhteisestä lainasta. Ja joutuu maksamaan koko lainan, jos toinen ei suostu maksamaan mitään. Ei näissä tapauksissa ole mitään lahjaveroja tai muita vaadittu.
Yleensä (?) yhteistä asuntolainaa maksetaan vain toisen velallisen tililtä, siinä olisikin selvittämistä kuka on tosiasassa maksanut ja mitä.