milloin

Ei eläkeläisryhmissä tarvitse mitään erityistä o s a t a !
Siellä harrastetaan ja ehkä jotain vielä opetellaan.
Pääasiassa kuitenkin seurustellaan ja pidetään ikävä loitolla.

Voi siellä joutua vaikkapa torille ta johonkin tilaisuuteen letun paistoon ja kahvinkeittoon. Hernekeiton keittämiseen ja tarjoiluunkin.

Kaiken muun mukavan lisäksi.

Taito juoda kahvia ja olla toisten parissa omana itsenään riittää. En ole vielä missään eläkeläiskaartissa, mutta tätä kaikkea nuo mummelit ja papat noissa kökköjäisissään tekevät. On kaikenlaista lukupiiriä, mummonkammareita, metsästysseuraa, seurakunnan toimintaa, ja tietenkin ihan oikeita eläkeläisyhdistyksiä. Ja yleensä eläkeläiset ovat tervetulleita kaikkiin harrastuspiireihin joita paikkakunnalla on. Meillä on aktiivinen elokuvapiiri ja porukassa on paljon eläkeläisiä.

Eläkeläisyhdistyksiä on niin monen nimisiä.
Mitä lienevät, poliittisiako?

Ja minä kun en politiikkaan osallistu, edes hännystelymielessä.

En ole ikinä viihtynyt missään ryhmissä, en enää eläkeläisenä viitsi opetella.
Aika vilkasta toimintaa paikkakuntamme eläkeläisillä tuntuu olevan.

En minä mutta vaimoni. 58-vuotisena.

Hän käy ko.klubin kokouksissa torstaisin, kutomiskoplan harrasteessa tiistaisin ja koplan vesivoimistelussa ja -juoksussa maanantaisin.
Joukkion mukana teatteri- ja konserttimatkoilla.
Ulkomaille Tallinnaan ei ole tohtinut remuporukan mukana lähteä.

Kävin kerran katsomassa torstaikokuksen. Jokainen torstai on joku ulkopuolinen alustus oletettavasti yleistä mielenkiintoa koskevasta aiheesta.
Puheenjohtaja avaa tilaisuuden ja esittelee vieraan.
Loppupuolella enkelikuoro jodlaa muutaman, harmittoman värssyn.

Vaimoni on yllyttänyt minua ko. klubin kuulien heitteleeyn ja keilaukseen mutta en ole innostunut.

Kaikkinensa, yhdessä arkiaamujen paripatikoinnin, kanssa tuo harmaahapsien tarjoama ohjelma on sopiva täydennys kokoaikaiseen kahden elämiseen.

Sitten kun pääsen eläkkeelle voisin liittyä näytelmäkerhoon. Se olis mukavaa, luulen.