Hei,
Onko kellään mitään hajua mitä koirani viestii käytöksellään? Kotona siis 3 vuotias chihunarttu, joka on nyt yhtäkkiä alkanut kitisemään (pitämään sellaista kurkusta tulevaa vinkumisääntä, tiiätte varmaan) jatkuvasti. Aamulla, illalla, päivällä... ihan kotona ollessamme. Jää myös erityisen kovaa "itkemään", kun toinen lähtee kotoa pois, vaikka siis toinen jäisikin kotiin. Ja kun on ollut yksin kotona, pitää kauheat kiljumiset palattuamme. Koiralla siis ikää tosiaan jo 3 vuotta, eikä aiemmin ole ollut esim eroahdistusta. Vaikkakaan tämä jatkuva kitinä ei siihen voisi liittyäkään. Nartulla on erityisen kova vietti astua kokoistaan pehmonallea, ja tuntuu, että vietti on nyt tässä samana aikana kasvanut entisestään. Otimme nallen häneltä pois ja piiloon, mikä on luonnollisesti aiheuttanut surua. Mutta kitinä oli myös silti nallen läsnäollessakin...
Olemme miettineet, voisiko tämä olla "vain" enteilyä mahdollisista juoksuista, jotka olisivat alkamassa... Ei ole kyllä tämmöistä käytöstä silti koskaan aiemmin meillä ollut. Koira syö hyvin ja tykkää käydä kävelyillä, mutta vaikuttaa kyllä hieman surullisemmalta ja apaattisemmalta...
Olisiko kellään heittää ilmoille esimerkiksi omia kokemuksia ja miten asiat olis ratkennu?!
Onko kellään mitään hajua mitä koirani viestii käytöksellään? Kotona siis 3 vuotias chihunarttu, joka on nyt yhtäkkiä alkanut kitisemään (pitämään sellaista kurkusta tulevaa vinkumisääntä, tiiätte varmaan) jatkuvasti. Aamulla, illalla, päivällä... ihan kotona ollessamme. Jää myös erityisen kovaa "itkemään", kun toinen lähtee kotoa pois, vaikka siis toinen jäisikin kotiin. Ja kun on ollut yksin kotona, pitää kauheat kiljumiset palattuamme. Koiralla siis ikää tosiaan jo 3 vuotta, eikä aiemmin ole ollut esim eroahdistusta. Vaikkakaan tämä jatkuva kitinä ei siihen voisi liittyäkään. Nartulla on erityisen kova vietti astua kokoistaan pehmonallea, ja tuntuu, että vietti on nyt tässä samana aikana kasvanut entisestään. Otimme nallen häneltä pois ja piiloon, mikä on luonnollisesti aiheuttanut surua. Mutta kitinä oli myös silti nallen läsnäollessakin...
Olemme miettineet, voisiko tämä olla "vain" enteilyä mahdollisista juoksuista, jotka olisivat alkamassa... Ei ole kyllä tämmöistä käytöstä silti koskaan aiemmin meillä ollut. Koira syö hyvin ja tykkää käydä kävelyillä, mutta vaikuttaa kyllä hieman surullisemmalta ja apaattisemmalta...
Olisiko kellään heittää ilmoille esimerkiksi omia kokemuksia ja miten asiat olis ratkennu?!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi olla juoksuihin liittyvää.
Voi olla myös turhautunut, saako siis riittävästi oikeanlaista (juuri sen luonteelle ja fysiikalle) sopivaa aktivointia?
Käyttäkää perustarkasteuksessa, kivut, pissatulehdus hyvin yleinen matalilla pienillä koirilla.
Oliskohan valeraskaus? Omalla nartulla melkeimpä joka juoksun jälkeen tulee ja juurikin vinkuminen kuuluu asiaan ja se jatkuu ja jatkuu vaan. Tällä jos menee liianpitkälle (parikertaa menny) nii alkaa oikein maitoa tulemaan nisistä. Vinkuminen ja läähättäminen kuuluu valeraskauteen ja ainakin tällä ollu juoksujen jälkeen. Joskus myös hoitaa leluja niinkuin pentuja. Nuolee ja asettelee nisille, sekä kanniskelee ympäri asuntoa ja vinkuu. Meillä ainakin kestäny 1-3 viikkoa tämä vaihe. Pari kertaa ollu eläinlääkäriltä hormoni lääkkeet kun on mennyt ihan mahdottomaksi tuo `raskaus`. Yksi mikä auttaa on ottaa lelut pois jos siis yrittää niitä hoitaa.
Hei,
Kiitos vastauksista. Katselen nyt pari päivää muuttuuko koiran tila miksikään, ja jos ei niin sitten kyllä lähdetään eläinlääkärin tarkastukseen. Kaikista eniten pelottaa tietenkin märkäkohdut ym. mahdolliset, mutta onneksi oireet eivät ainakaan siihen viittaa..
Tänään on ollut kyllä itseasiassa ja huomattavasti vähemmän kitinää havaittavissa, enää se ei ole aivan jatkuvaa..
Mietin itsekin valeraskauden mahdollisuutta, kun on niin kovasti ollut nallensä perään, ja ennen kuin piilotimme nallen nuoli tämä sen korvantauksia aika huolella... Mutta viimeisimmät juoksut ovat kuitenkin loppuneet jo joskus marraskuun alussa,eli voisiko valeraskaus olla enää mahdollinen?
Ei voi, jos juksut loppuneet marraskuussa. Sillä on nyt jokin muu hätänä. Liikkuuko normaalisti, kipuja kropassa. Tunnustele koira kauttaaltaan varoen ja rauhassa.
Onko perheen elämä kunnossa, jos stressaavaa elämä, niin koira huomaa sen ja se vaikuttaa senkin olemiseen.
teitin tyttö. Valeraskaus ja ns. juoksun jälkitila voi jatkua ns. kanto-ajan ajan. Eli ensin esikiima, jonka jälkeen kiima ja tämän jälkeen jälkikiima ja sitten on tuo keltahormonin eritys. Vaikka koira ei olekaan astuttu, niin silti keltahormonia erittyy aivan kuin narttu olisi kantava. Voi siis sanoa, että leikkaamaton narttu on lähes puolet vuodesta juoksussa/kanto-ajassa. Itselläni narttuni on ns. merkkailija tyyppiä. Leikkautin pari vuotta sitten (ikää on yli 7 v.) ja merkkailee edelleen lenkillä vähän väliä, ellen pidä sivulla ja mennään eikä meinata. Jos koiraa ei tarvitse jatkojalostukseen, niin suosittelen sterilointia ja saman tein laihisruoalle. Astuukin edelleen hyljettään, mutta se on lähinnä turhautumista silloin kun ei ole aktivoitu tarpeeksi. Kunnon leikit ja nenän käyttö treenit ja lenkitys ja kaikki ok. Kyllä Cicukin jaksaa suht pitkiä reissuja ja tosikylmällä sisä aktivointia tarpeeksi. TÖITÄ, TÖITÄ, olkoon iso sai pieni rekku.
Kipuja ei koissulla ole, ja normaali on kaikin puolin muuten. Rauhoittumista on ollut jo havaittavissa onneksi, mutta edelleen on välissä hyvin kummallisessa olossa, kitisee tyhjästä, eli siis ei ulospääsyn tai ruoan vuoksi esimerkiksi.. Juuri äsken esimerkiksi puolisoni mennessä nukkumaan koira meni hämilleen kun ei tiennyt menisikö hänen kanssaan makuuhuoneeseen nukkumaan vai tulisiko kanssani vielä olohuoneeseen... ja kitinä alkoi.
Meillä on kyllä ollut kieltämättä vähän stressaavaa aikaa... On ollut muuttoa joulukuun alussa ja tammikuun alussa joutui olla muutamia päiviä hoidossa meidän ollessa poissa kotoa... myös koulu- ja työasiat stressailevat kotona. Voisihan se olla että stressi purkaantuu nyt jotenkin sitten koirassa...
Tämä narttu on kans merkkailijatyyppi! Hajut kiinnostavat paljon enemmän kuin itse lenkki, eli siis oli sitten kävely- tai juoksulenkki (tai sen yrittäminen), niin hajut vievät voiton. Hyvin on urosmainen käytös neidillä, ja ajattelinkin, että tämä olisi tosiaan ihan normaalia tämä kitinä jos olisi uros ja talossamme asuisi narttu jolla juoksut päällä :D
Lenkkiä kyllä saa päivittäin mutta ehkäpä pitäisi tosiaan miettiä uudelleen voitaisiinko tehdä jotain vielä enemmän!
siis leikkiä vaan lisää. Jos innostuisi nenän käytöstä. Onko lempparilelua tms. jota voisi piilotella ihan kotioloissa ja innostaa etsimään. Ensin niin, että näkee mihin jemmataan ja pikkuhiljaa vaativampaa etsintää. Ja tosiaan koiran kantoaikahan on siinä 62-68 vrk, laskutavasta riippuen. Siihen kun laittaa sen juoksuajan päälle, niin päästääkin jo liki 3 kk ja se x 2 vuodessa. Hormonihirmun kanssa onkin sit mukavaa, mutta senkin kanssa pärjää, jos jaksaa aktivoida sitä koiraa tarpeeksi. Jos lenkitysten lisäksi ei tehdä muuta, niin koiralla on tylsää ja sitten keksitään muuta. Ja kyllä ne nartutkin on levottomia silloin kun on lähistöllä muita juoksuaikaisia koiria. Onpahan nuo juoksujen välillä sen pari-kolme kk normaaleja, ennen kuin aletaan jo valmistautumaan seuraavaan juoksuun. Luonto vaan on tälläinen. Ja pojat pullistelee.