Imetyskeskustelupalsta...Mitä kummaa? Mitä ihmeen keskusteltavaa on imettämisessä? Jokainen imettää juuri sen verran, kun maitoa tulee ja jos ei tule, niin jatkaa yrittämistä ja syöttää samalla korviketta. Ja jos joku haluaa syöttää julkisesti, niin syöttäkööt ja jos joku ei halua syöttää julkisesti, niin olkoot syöttämättä. En ymmärrä miten imettämisestä on tehty nykyisin niin erikoinen asia. Jokainen nainen, joka lapsen saa, joutuu/saa sitä tehdä. Siis miksi siitä pitää tehdä niin suuri ongelma. Maailman luonnollisin asia.
Imettäminen
Äitika
7546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Samaa mieltä kanssasi siitä, että jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.
Mutta samallalailla voisi ajatella, että miksi on esim. synnytyskeskustelupalsta tai vauvat-palsta.
Ymmärtääkseni keskustelupalstat on tarkoitettu juuri mielipiteiden, kokemusten ja vinkkien vaihtamiseen. Ja jokainen reagoi lukemaansa omalla tavallaan ja päättää, mihin uskoo.
Imettämisessä sinällään ei olekaan kummempaa, jos se sujuu luonnostaan. Kaikilla ei kuitenkaan ole näin onnellisesti, vaan homma tökkii jostain syystä: maitoa ei tule tarpeeksi, maitoa on liikaa, lapsi ei jaksa imeä, lapsi imee tauotta, rinnat on rikki, rinta ei sovi suuhun jne.
Muiden kokemusta voi hyödyntää omien ongelmien ratkomisessa, kukaan kun ei ole seppä syntyissään tässäkään asiassa.
Itse olisin ollut todella iloinen hyvistä neuvoista ensimmäisen imetykseni alussa, kun olin hukkua maitoon ja vauva ei saanut nänniä millään sopimaan suuhunsa, vaan imi rinnat rikki väärällä otteella. Sisulla selvittiin ja seuraavien kanssa onnistui paremmin, kun esikoinen muotoili varustuksen anatomisemmaksi. Oisipa ollut kiva kysellä niksejä ja saada tukea siihen ähellykseen, ehkä olisi päästy vähemmällä. Että vertaistuki arvoonsa, sitä ei voi olla liikaa!
Tuoreen Leena Hannulan väitöskirjatutkimuksen mukaan useimmat suomalaiset äidit imettävät vähemmän aikaa kuin olivat toivoneet. Oikea tieto, apu ja tuki auttavat äitejä selviämään monien äiti-lapsi-parien kohtaamista ongelmista. Apua ja tukea tulisi olla tarjolla yhteiskunnan taholta esim. synnytyssairaaloista ja neuvoloista. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, vaan monikaan äiti ei saa synnytyssairaalasta lähtiessään tietää esim. sitä, mistä tietää, riittääkö maito. Neuvoloissa ei tiedetä esim. tiheän imun kausista, vaan kehotetaan kokeilemaan korvikkeella ja pullolla, imisikö vauva kenties sitä tiheiden imetysten sijaan.
Vertaistukea siis tarvitaan, jotta äidit ei *tahtomattaan* joutuisi tiedon tai taidon puutteen vuoksi siirtymään korvikkeeseen. Jos äiti saa oikeaa tukea imetykseensä, hän voi useimmiten imettää haluamansa ajan, on se sitten kolme viikkoa tai kolme vuotta.
Nykyäidit ovat niin laiskoja ja itsekkäitä, etten käsitä kuinka ihmiset edes lapsia tekee. Tulee liikaa maitoa, yhyy, kylläpä masentaa. Tulee liian vähän maitoa, sama juttu. Ja kun nykyisin niin paljon puhutaan lapsentahtisesta imettämisestä, niin mikä on ettei äidit voi sitä niin hoitaa...Mutta eihän nykyisin jakseta herätä syöttämään kahden tunnin välein. Sittenhän voi vaikka väsyttää. Ja herranjestas, jos tissiin sattuu, kun imetys on juuri alkanut, niin eihän sitä silloin voi tehdä. Sehän tekee minuun kipeää, mitä siitä jos joutuu korviketta antamaan.
Nyt kaikille tiedoksi, joilla on "ongelmia" imettämisen kanssa; Se sattuu aluksi, mutta se menee ohi, kun maitoa alkaa tulla kunnolla ja bebnthen on loistava apu, kun sitä laittaa nänneihin. Ja aluksi, maitoa tulee enemmän, kun lapsi tarvitsee. Ja sekin saattaa kiristää ja sattua tisseihin, mutta sekin menee ohi, kun ei hirveästi lypsä, niin se tasoittuu juuri sinun vauvallesi sopivaksi. Ja yöllä joutuu heräilemään...jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Mutta SEKIN menee aikanaan ohi. Kun antaa mennä kaiken omalla painollaan, ihan lapsensa hyväksi, niin hyvin se menee...Ja jos ei sitä maitoa tule vaikka kuinka yrittää (vaikka vedet silmissä kivun takia) niin ottaa korvikkeen käyttöön ja jatkaa yrittämistä. Yksinkertaista!
Jos maalaisjärjen käyttö ratkaisisi imetysongelmat, suurin osa suomalaisäideistä onnistuisi imettämään toivomansa ajan. Monet äidit ovat koittaneet kaikenlaisia konsteja, jopa niitä anopin ja neuvolantädin neuvoja, eikä imetys silti ota luistaakseen.
Ilmeisesti omat imetyksesi ovat sujuneet suhteellisen helposti, koska tunnut kovasti vähättelevän kaikkien muiden kohtaamia ongelmia. Liika maidontulo voi oikeasti olla ongelma, kun rinnat pakkautuvat ja tulee rintatulehduksia. Jos ei tiedä, miten maidontuloa voisi vähentää, voi imetys loppujen lopuksi tuntua mahdottomalta. Liian vähäinen maidontulo taas saattaa aiheuttaa sen, ettei vauva kasva riittävästi. Ellei tiedä, miten maitomäärää voisi kasvattaa, voi olla pakko ruveta antamaan korviketta, jotta vauva kasvaisi. (Tärkeämpää kuin imetys on vauvan riittävä kasvu, joskaan ne eivät ole toisiaan välttämättä poissulkevia, vaikka maitomäärä ei heti alkuun olisikaan riittävä. Useinkaan äidit eivät neuvolasta saa vinkkejä imetyksen tehostamiseen, vaan ainoa neuvo on korvikepullo.) Tiheät yöherätykset saattavat tuntua äidistä vaikeilta, jos vauvaa nukutetaan neuvolan ohjeiden mukaan omassa sängyssä, ehkä toisessa huoneessa, ja yöimetykset hoidetaan istuviltaan nojatuolissa olohuoneessa. Silloin voisi olla hyvä kuulla toisenlaisiakin kokemuksia äideiltä, jotka ovat nukuttaneet vauvan vieressä ja nukkuneet läpi yösyöttöjen.
Yleensä imetyksen ei kuuluisi alussakaan tehdä kipeää. Kipu ja haavat nänneissä ovat usein merkkejä vauvan huonosta imuotteesta. Imuotetta kannattaa yrittää korjata. Netistä löytyy paljon erilaisia sivustoja, joilla on kuvia ja opastusta oikean imuotteen saamiseksi.
Miksi sinulle on niin tärkeää se, että kaikki selviävät ongelmistaan itsekseen maalaisjärkeä käyttäen? Ei kai imetystuki ja -keskustelut ole keneltäkään pois.
Kylläpä oli törkeää tekstiä!!!Nykyäidit ovat niin laiskoja ja itsekkäitä!!Sinä olet sitten myös yksi heistä vai pidätkö itseäsi muiden yläpuolella?!
Tiedän monta äitiä mukaanlukien itseni joka teki kaikkensa että maitoa olisi riittänyt,mutta ei mikään ei auttanut.Aluksi minultakin tuli maitoa aivan järjettömästi,pumppailin rintoja parin tunnin välein ja syötin lapsentahtisesti.Minulla oli pakastinkin täynnä maitoani.Sitten tuli kohtutulehdus ja korkea kuume ja sain kahdet antibiootit.Imetin ja pumppasin yhä,mutta huomasin myös että maidon tulo väheni hieman,joten päätin pumpata lisää.Kun kohtutulehduksen lääkekuuri loppui seuraavana yönä nousi 41asteen kuume ja rintojen särky oli kamala.Taas lääkekuuri.Imetin yhä,mutta sitten aloin ihmetellä kun lapsi huusi aina rinnalla ja vaipat oli kuivia.Pumppailin yhä rintojani,mutta tulos oli 10ml maitoa kun ennen yhdestä tisusta tuli jopa 160ml kerralla.Sen jälkeen aloitin korvikkeen antamisen mutta imetin yhä,varsinkin öisin,kun yö imetyksien pitäisi lisätä maidon tuloa.Tein näin muutamia viikkoja ja sitten luovutin,maitoa ei tullut enkä minä saanut sitä yrittämisestä huolimatta tulemaan.
JOTEN ÄLÄ SINÄ VÄITÄ KETÄÄN LAISKAKSI TAI ITSEKKÄÄKSI KUN ET VOI TIETÄÄ MEIDÄN "NYKYÄITIEN" TAUSTOJA!!ÄLÄKÄ AINAKAAN YLEISTÄ!!!OLET JUURI NIITÄ ÄRSYTTÄVIÄ IMETYSKIIHKOILIJOITA JOTKA LUULEVAT OLEVANSA MUITA ÄITEJÄ PAREMPIA!!HAISTATAN SULLE PITKÄT!!!
Imetyskiihkoilijoita taitaa olla tämä "maalaisjärjen" puolesta puhuja. Raivostutavia paskan jauhajia, itse eivät tunnu tietävän/tajuavan mitään todellisista vaikeuksista.
Jos imetys epäonnistuu, saa kyllä kuulla epäonnistuneensa ihan joka suunnasta. Voisiko enää masentavampaa olla kuin että saat vauvan josta pitäisi jaksaa olla onnellinen mutta tunnetkin vain pelkkää epäonnistumista, syystä että imetys ei onnistunut. Suurin osa äideistä kuitenkin yrittää kaikkensa imetyksen eteen. Itse valvoin yötäpäivää ja imetin(yritin) 4viikkoa, mutta vauva ei suostunut imemään tissiä. Pulloa ainoastaan. Ensimmäisen elinviikkonsa sai sairaalassa pulloa ja sen jälkeen ei tissi kelvannut vaikka kaikki mahdolliset keinot ja apu kokeiltiin. Itse pumppasin maidot pojalle pulloon yötäpäivää, vaikka nukkumaan en ehtinyt tuskin lainkaan. Olin suorastaan onnellinen, kun maidon tulo alkoi tyrehtyä neljän viikon jälkeen, niin väsynyt olin että meinasin nukkua seisaalleni. Tämän kaiken jälkeen vaivaa vain masennus ja syyllisyys. Miksi en onnistunut, voi miksi juuri minä?