että mihin tämä' perustuu. Meidän ensimmäinen koira Göötalandin pystykorvalla oli tapana kerät lenkin aikana keppejä mukaan joskus jopa kahden metrin puuvarsiakin raahaten. Kun niitä yritti ottaa pois niin ärähteli vaan ja toi pihalle. No koira kuoli tapaturmaisesti 3 vuotiaana. Nykyinen welsh gorgie 2,5 vuotias narttu taas silloin tällöin napaa jonkun tikun tai siron kepin suuhun ja ulkoilu tyssää siihen. Kotiin on päästävä. Tänäänkin niin hyvä kun päästiin 300 metriä niin löytyi keppi jonka se otti leukojen väliin ja heilutti tyytyväisenä häntää. Kävely loppui 10 metrin päästä kun se heittäytyi maahan keppi suussa ei suostunut liikkumaan vaikka yritin vetäistä sitä. Meni vain selälleen kun raahasin sitä metrin verran. Kotiin se halusi vauhdilla ja pisti nätisti kepin terassille ja tuli sisään. Lähdettiin parin tunnin kuluttua uudestaan niin se tarkisti että keppi tallella ja lähti kävelylle. Kertokaa mikä juttu tämä on. Hoivavietti?. Molemmat siis paimenkoiria.
Olisin vain kysynyt
hmmm...
1187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuka sinulle nämä koirat on myynyt, kun et tiedä edes rodun nimeä oikein? Länsigöötanmaanpystykorva ja Welsh Corgi oletan?
Ja joillakin yksilöillä on vaan tapana kannella keppejä. Oma corgini (1v) murisee myöskin joskus, kun yritän ottaa siltä keppiä pois ja pahimmassa tapauksessa syö niitä ahneuksissaan, kun tietää ettei saa tuoda niitä sisälle. Jämäkästi pitää kouluttaa, ettei pääse menemään överiksi keppien kanssa. Ja mitä nyt muista corgeista olen kuullut, niin taitaa tämä rakkaus keppejä kohtaan olla aika yleistä.
Jos koirasi nappaa kepin ja päättää että se on tärkeämpi kuin sinä, niin ei siinä auta kuin ottaa keppi pois ja yrittää jatkaa matkaa. Se kun menet antamaan koiralle jotain päätösvaltaa pahentaa vaan tuleviakin tilanteita.