Tytöille kysymys..

kerron tässä lyhyesti, miten minulla kävi.
(olen viestin alkuperäinen kirjoittaja, päälle 16v poika)

Ystävystyttiin nyt syksyllä alkaneella lukukaudella yhden tytön kanssa. olin ihastunut häneen jo ennestään. Hän lähetti minulle n.2kk sitten viestin että voitais olla enemmän kuin ystäviä. No siitä kaikki alkoi. kaikki meni tosi hienosti muutaman päivän ajan (suudeltiin, halailtiin ja vietettiin aikaa yhdessä), kunnes sitten yhtenä päivänä suudeltiin ja sanoin rakastavani häntä. Hän ei oikein voinut ymmärtää sitä, että rakastaisin häntä niin lyhyen tuntemisen jälkeen. ja tottahan se on. Tuossa ajassa voi välittää toisesta, mutta ei varsinaisesti rakastaa. Sovimme että pysytään vielä tässä välittämis tasolla näin alkuun. Mutta sitten yksi päivä hän sanoi että haluaa olla yksin. Se johtui siitä, että se rakastamis asia oli hänelle liikaa, ja hän halusi olla yksin.
No nyt tässä meillä on ollu vähän tällaista on-off suhdetta reilun kk verran. aina kun olemme olleet jossain juhlissa, niin olemme loppuillasta päätyneet taas yhteen (alkoholilla on vaikutusta asiaan). mutta taas seuraavana aamuna asiat ovat olleet toisin.
Nyt viime vkloppuna sovimme että kokeilisimme uudestaan, mutta seuraavana aamuna hän lähetti tekstarin että häntä ahdistaa niin paljon, ettei tämä voi toimia. Nyt emme ole asiasta jutelleet pahemmin, koulussakin koeviikko meneillään. Mutta aion kyllä vielä jutella hänen kanssa. tiedän että hän vielä pitää minusta, hän on myös sen itse sanonut. Juttelin yksi päivä hänen kaverin kanssa ja hän oli kertonut sille, että pitää minusta vieläkin, mutta ei halua nyt mitään suhdetta.

Että sitä suuresti ihmettelen että tunteet muuttuu noinvain. ja varsinkin luulin sanonvani hänelle sellasen asian joka vain vahvistaisi meijän suhdetta, mutta väärin meni (tosiasiassa kyllä liioittelin jonkin verran). Tai sit joku muu vaivaa häntä, mutta ei pysty kertomaan sitä minulle.
Itse olisin valmis sitoutumaan, mutta hän ei näköjään ole. Ja sitä oisin myös halunnu että suhteemme olisi pitkä, miks ei jopa elinikäinen.. hän on kuitenkin sellainen ihminen josta todellakin välitän, ja hänenlaistaan olen toivonutkin.
Ongelmana on myös että emme jutelleet silloin suhteen alussa, ja siinä tein virheen etten jutellut. Toivon hartaasti, että palaamme vielä yhteen.. En koskaan voisi pettää häntä, tai haluasi mitään pahaa hänelle..

Olen täältä etelä-suomesta, 09-alueelta :)

niin... kirjoitti:

kerron tässä lyhyesti, miten minulla kävi.
(olen viestin alkuperäinen kirjoittaja, päälle 16v poika)

Ystävystyttiin nyt syksyllä alkaneella lukukaudella yhden tytön kanssa. olin ihastunut häneen jo ennestään. Hän lähetti minulle n.2kk sitten viestin että voitais olla enemmän kuin ystäviä. No siitä kaikki alkoi. kaikki meni tosi hienosti muutaman päivän ajan (suudeltiin, halailtiin ja vietettiin aikaa yhdessä), kunnes sitten yhtenä päivänä suudeltiin ja sanoin rakastavani häntä. Hän ei oikein voinut ymmärtää sitä, että rakastaisin häntä niin lyhyen tuntemisen jälkeen. ja tottahan se on. Tuossa ajassa voi välittää toisesta, mutta ei varsinaisesti rakastaa. Sovimme että pysytään vielä tässä välittämis tasolla näin alkuun. Mutta sitten yksi päivä hän sanoi että haluaa olla yksin. Se johtui siitä, että se rakastamis asia oli hänelle liikaa, ja hän halusi olla yksin.
No nyt tässä meillä on ollu vähän tällaista on-off suhdetta reilun kk verran. aina kun olemme olleet jossain juhlissa, niin olemme loppuillasta päätyneet taas yhteen (alkoholilla on vaikutusta asiaan). mutta taas seuraavana aamuna asiat ovat olleet toisin.
Nyt viime vkloppuna sovimme että kokeilisimme uudestaan, mutta seuraavana aamuna hän lähetti tekstarin että häntä ahdistaa niin paljon, ettei tämä voi toimia. Nyt emme ole asiasta jutelleet pahemmin, koulussakin koeviikko meneillään. Mutta aion kyllä vielä jutella hänen kanssa. tiedän että hän vielä pitää minusta, hän on myös sen itse sanonut. Juttelin yksi päivä hänen kaverin kanssa ja hän oli kertonut sille, että pitää minusta vieläkin, mutta ei halua nyt mitään suhdetta.

Että sitä suuresti ihmettelen että tunteet muuttuu noinvain. ja varsinkin luulin sanonvani hänelle sellasen asian joka vain vahvistaisi meijän suhdetta, mutta väärin meni (tosiasiassa kyllä liioittelin jonkin verran). Tai sit joku muu vaivaa häntä, mutta ei pysty kertomaan sitä minulle.
Itse olisin valmis sitoutumaan, mutta hän ei näköjään ole. Ja sitä oisin myös halunnu että suhteemme olisi pitkä, miks ei jopa elinikäinen.. hän on kuitenkin sellainen ihminen josta todellakin välitän, ja hänenlaistaan olen toivonutkin.
Ongelmana on myös että emme jutelleet silloin suhteen alussa, ja siinä tein virheen etten jutellut. Toivon hartaasti, että palaamme vielä yhteen.. En koskaan voisi pettää häntä, tai haluasi mitään pahaa hänelle..

Olen täältä etelä-suomesta, 09-alueelta :)

En osaa puhua kaikkien Suomen naisten kannalta, mutta omaltani ja monen kaverini kannalta=)

Voisiko tyttöystäväsi yhteen-erikseen tasapainottelu johtua siitä, että häntä pelottaa? En nimittäin usko, että hänen tunteensa (jos ne ovat todellisia) voisivat vaihdella noin...

Rakkauden tunnustuksesi oli aika radikaaliteko. Vaikket ehkä itse huomannutkaan, niin se saattoi vaikuttaa tyttöystävääsi ja hänen ajatuksiinsa teidän yhdessä olemisenne suhteen suuresti.

Ensin ollaan vaan yhdessä, halailua ja suukkoja, ehkä salaa omassa mielessä haaveillaan yhteisestä tulevaisuudesta... Sinun tunnustuksesi muutti asiat paljon konkreettisemmiksi ja saattoi aiheuttaa tyttöystävällesi häkkiin joutumisen tunteen, vaikket sitä halunnutkaan...

Oma kokemus:

Kun heitin puolitosissani poikaystävälleni kysymyksen: "mitä haluat meiltä tulevaisuudessa" ja sain vastaukseksi että hän haluaa minusta elämänkumppanin, jouduin melko suureen paniikkiin. Olin siihen asti pitänyt poikaystävääni ujona, mutta ks. vastaus sai minut miettimään uudestaan mihin olen ryhtynyt aloittaessani seurustelun hänen kanssaan...

Kun pääsin yksiin itseni ja ajatusteni kanssa, pystyin jatkamaan seurustelua. Ja olemme onnellisia yhdessä=)

Itse olen 16-vuotias ja poikaystäväni kohta 18.

Siispä neuvon sinua antamaan tyttöystävällesi aikaa ja juttelemaan hänen kanssaan molempien tunteista...

Onnea teille=)

spider kirjoitti:

En osaa puhua kaikkien Suomen naisten kannalta, mutta omaltani ja monen kaverini kannalta=)

Voisiko tyttöystäväsi yhteen-erikseen tasapainottelu johtua siitä, että häntä pelottaa? En nimittäin usko, että hänen tunteensa (jos ne ovat todellisia) voisivat vaihdella noin...

Rakkauden tunnustuksesi oli aika radikaaliteko. Vaikket ehkä itse huomannutkaan, niin se saattoi vaikuttaa tyttöystävääsi ja hänen ajatuksiinsa teidän yhdessä olemisenne suhteen suuresti.

Ensin ollaan vaan yhdessä, halailua ja suukkoja, ehkä salaa omassa mielessä haaveillaan yhteisestä tulevaisuudesta... Sinun tunnustuksesi muutti asiat paljon konkreettisemmiksi ja saattoi aiheuttaa tyttöystävällesi häkkiin joutumisen tunteen, vaikket sitä halunnutkaan...

Oma kokemus:

Kun heitin puolitosissani poikaystävälleni kysymyksen: "mitä haluat meiltä tulevaisuudessa" ja sain vastaukseksi että hän haluaa minusta elämänkumppanin, jouduin melko suureen paniikkiin. Olin siihen asti pitänyt poikaystävääni ujona, mutta ks. vastaus sai minut miettimään uudestaan mihin olen ryhtynyt aloittaessani seurustelun hänen kanssaan...

Kun pääsin yksiin itseni ja ajatusteni kanssa, pystyin jatkamaan seurustelua. Ja olemme onnellisia yhdessä=)

Itse olen 16-vuotias ja poikaystäväni kohta 18.

Siispä neuvon sinua antamaan tyttöystävällesi aikaa ja juttelemaan hänen kanssaan molempien tunteista...

Onnea teille=)

Kiitoksia neuvoista! :)

Täytyy jutella hänen kanssaan, kun sopiva tilaisuus tulee. Täytyy nyt antaa koeviikon mennä loppuun, ja sitten katsoa asiaa.

Onnea myös teille jatkossa.. :)