Tuntuu että pakko kirjoittaa tuntoni.Olen kaapissa oleva 17 vuotias kohta 18 v poika. Olen 11 vuotiaasta lähtien tuntenut vetoa miehiin ja 5 vuotta sen jälkeen hyväksynyt tunteeni. Olin koulukiusattu ja minua usein homoteltiin. Arvatkaa oliko helppoa itsellekkään myöntää. Olen tällä hetkellä kaapissa perheeltä ja sukulaisilta, vain muutama ystäväni tietää ja nekin tosiystäviä ei koulukavereita. Haluaisin löytää sen oikean ja olen tapaillutkin itseäni vanhempia miehiä. Nekin olivat seksiseuraa ja yhden kanssa ei synkannyt. Asunkin pienessä yli 15 tuhannen kaupungissa. Syksyllä aion muuttaa isompaan kaupunkiin,koska nyky opiskelukaupunki ei tunnu kodilta. Minua ahdistaa suuresti homoja herjaavat äiti ja isäpuoleni. Oikeaa isää en tiedä. Esim kun radiossa haastateltiin Jari Sillanpäätä äitini tokaisi: "Siellä se yksi homppeli puhuupi." Ja telkkarissa jossa näkyy homopariskunta,äitini :"hyi." Isäpuoleni naapurissa asui homopariskunta josta heittivät yhdessä äitini kanssa herjaa: "Siellä ne varmaan nussii toisia perseesee." Äitini ja isäpuoleni ja itsekin asumme pohjoisessa. He vielä pienemmällä paikkakunnalla,kuin minä. 16 vuotta vanhempi siskoni joka asuu Helsingissä,kuuluu hänen tuttavapiiriin stylisti stereotyyppinen homo. Siskoni puhuu äidille matkien tästä homosta,että Se "Jarkko" puhu tälleensä ja silleensä ja oli niin pikkurilli pystyssä niin että. Siis mitä ihmettä minä teen. En ainakaan nyt pystyisi homoudestani puhumaan,koska olen jollain tapaa riippuvainen vanhemmista. Olen miettinyt ehkä silloin kerron,kun olen pysyvästi omillani. Mutta silti ahdistaa. Sukulaisilta en ole kuullut herjaa,mutta en siltikään pysty puhumaan. Vielä. Jos menee välit,niin menköön. Haluan elää omaa elämää. pS ei oo sit kikkiä jos kysytte.
Herjaavat vanhempani
messier 97
5141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Semi perseest
Kuulostaa osin kovin tutulta.. Olen kotoisin todella pienellä paikkakunnalta jossa about kaikki tietää toistensa asiat. Yläasteella homoteltiin aika rankasti ja välillä tuntui etten jaksa, mutta hammasta purren se meni. Olin sun ikäinen kun tulin kaapista, ja vuoden sisällä kerroin jotakuinkin kaikille suuntautumisestani. Pääsääntoisesti kaikki on loppujen lopuksi suhtautunu hyvin ja kunnioittavasti, vaikka alkuun joillekin vanhoillisemmin ajatteleville sukulaisille se olikin vähän vaikeammin sulatettava asia. Jos kaapista ulostulo ahdistaa, ei sun ole pakko kertoa perheelle ennen kuin asut kokonaan omillasi. Jos kaipaat juttuseuraa (älä pelkää, en ole sua iskemässä, mulla on oma mies), laita ihmeessä viestiä. Kokemuksesta tiedän että epätoivo helpottaa kun saa juteltua jonkun kanssa.
ois kiva jupailla sun kaa jos kiinnostaa sähköposti [email protected]
Hyvä kuulla, että sinulla on tosiystäviä, joiden kanssa voit jutella. Vanhempiesi puheista tuli mieleen Amelie-elokuva, missä tyttö mietti, kuinka monta yhdyntää silläkin hetkellä Pariisissa tehtiin. Ei se niin vaarallista ole.
Stereotypiat ällöttää, mutta, jos käsitin oikein, siskosi puhui tutustaan lempeä hymynkare suupielessään. Luulemma, että meidän homojen tapa leikitellä stereotypioilla on meidän keinomme purkaa ennakkoluulojen luomaa stressiä. Käyttäydymme samaan tapaan kuin maahanmuuttajat: Otamme stereotypiat omiksemme ja leikkelemme ne palasiksi komedian keinoin. Ei se niin vakavaa ole. Siskosi matkii tuttuaan, koska tämän esitys kosketti. Se jätti pysyvän muistijäljen.
Pää pystyyn vaan. Elämä hymyilee, kun löydät sen oikean. Minä olen mukavassa turvallisessa suhteessa. Se tuo sellaista lämpöä, ettei muiden aivopierut nakerra mieltä. Fiksuna ihmisenä saavutat varmasti saman.
Mun siskoni puhuit tästä tutustaan silleen ivalliseen sävyyn, vähän niin kuin puhui paskaa seläntakana.