Pieni tai isompikin lapsi on viaton ja hänellä ei ole muuta turvaa kuin se oma äiti tai isä tai isäpuoli tai äitipuoli.Älkää purkako vihaa toisen lapseen.
Lapsi on viaton aikuisten sekoiluihin!!
Liikaa nähty kun syntyy uusi "MEIDÄN VAUVA" nii se toisen osapuolen entisestä liitosta oleva lapsi kokee syrjintää.EI NÄIN IHMISET,vaan antakaa kaikille lapsille hyvä ja turvallinen lapsuus ja elämä,oli sinun siittämä tai ei! Tai synnyttämä tai ei!
Lapsi on viaton aikuisten sekoiluihin!!
Liikaa nähty kun syntyy uusi "MEIDÄN VAUVA" nii se toisen osapuolen entisestä liitosta oleva lapsi kokee syrjintää.EI NÄIN IHMISET,vaan antakaa kaikille lapsille hyvä ja turvallinen lapsuus ja elämä,oli sinun siittämä tai ei! Tai synnyttämä tai ei!
Vastaukset 104
Vanhimmat
Sietää miettiä sitä jo ennenkun rikkoo kenenkään perheen. Siinä hajoo muutakin kuin se lapsen elämä.
Onhan se kiva rikkoa ja nähdä miten kaikki kärsii, mutta se ei ole tervettä ajattelua.
Antakaa perheiden olla koossa, vapaita ihmisiä on pilvin pimein, rikkokaa vasta sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä, lapsilla pitää olla äiti ja isä. Muutoin lapsi menee täysin rikki eikä kuulu mihinkään.
Lopeta lissu, elämä ei ole musta-valkoinen.
Tiesitkö ett'ä eniten se satuttaa kun vieras ihmienn tulee perheen väliin ja vie miehen ja isän perheestä. Se on semmoinen asia mitä et voi käsittää jos itse olet rikkonut perheen, tunnet vaan iloa siitä että vaimo ja lapset itkevät ja kaipaavat.
Se on sairasta.
Elämä on musta valkoinen, liian kirjava elämä vaan satuttaa ja sotkee. Annna perhielle rauha, jos eroaa niin eroaa, mutta älä ole sinä syyllinen siihen.
Entäpä kun kaksi jo eronnutta lapsekasta tapaavat? Kai he nyt voivat asua yhdessä, lasten kanssa tietenkin?
Yleensähän perheen muuten rikkoo se, joka päättää lähteä omille teilleen, joko lasten kanssa tai ilman.
Ei perhettä riko välttämättä se, joka lähtee. Perheen voi rikkoa myös se, joka tekee elämisen perheessä täysin mahdottomaksi. (Esim fyysinen tai henkinen väkivalta, päihdeongelmat, toistuva pettäminen jne...) Lähtijällä ei aina ole sitä vaihtoehtoa, että jäisi, tai se jääminen on vaarallinen vaihtoehto.
Mutta juups, kolmas osapuoli ei koskaan riko perhettä. He toimivat toki väärin, kun varattuun koskevat, mutta perheen rikkoo vain suhteessa olevat.
Psygologiaa lukenut on psykoosissa taas.
Tuosta on pakko olla eri mieltä, kyllä kolmas osapuoli tekee väärin ja on mukana rikkomassa perhettä, jos varattuun sekaantuu. Sanoohan sen nyt järkikin. :D
Ei varatun kanssa hengaileva voi täysin pestä käsiään, ettei asia minulle kuulu. Täytyy olla todella tyhmä, jos niin luulee.
Aivan ja niitä on paljon jotka rikkoo toisten perheet jotta näkevät miten lapset kärsii ja vaimo. Mikähän siinä on niin hauskaa että pitää särkeä? Sitten vielä olettavat että lapset ja se ex vaimo ottaa kiitollisena vastaan ja omaan kotiin ihmisen joka on rikonut heidän perheen. Semmoisen ihmisen kanssa ri voi olla tekemisissä jalapset on usojeltava semmoisilta, huonoilta esimerkeiltä.
Ei nyt täysin pestä, mutta kyllä silloin sen lopullisen päätöksen tekee se joka päättää lähteä toisen mukaan. Houkutukseen ei ole pakko langeta.
Ois vähän sama, et ku puoliso pettää, häntä ei pidettäisi syyllisenä. Syyllinen olisi vain se, jonka kanssa hän pettää.
Ihan ku se puoliso olisi joku tahdoton robotti joka tekee mitä joku vieras käskee.
Lissun kanssa on ihan hyödytöntä yrittää keskustella asiallisesti. Hän on mieleltään niin monilla tavoilla sairas eikä ymmärrä tavallisia asioita lainkaan. Luultavasti hän on myös alkoholisti tai narkki.
Väärin, lissu on voimakastahtoinen vahva nainen, joll aon mielipitett asiastga ja hän seisoo aina niiden takana, ei puhu puppua vaan täyttä asiaa. Kaikkien ei tarvi sitä ymmärtääkkään, sillä salailu, ja oman itsensä ekon nosto on helppoa kun piilottaa eikä myönnä totuutta.
Lissu puhuu järkeä, ottakaa opiksenne.
Voi hyvä luoja... Lissun kanssa samaa mieltä on vain lissu itse.
Sinänsä ylitit itsesi pystymällä kirjoittamaan oikein pitkän sanan: voimakastahtoinen.
Älä lissu selitä, puhut aina täyttä potaskaa ja olet kiero valehtelija.
Tuo lause antaa sulle luvan hyväksyä itsesi tekemät ajtukset jotka tiedät itsekin vääriksi. Miksi et pysty edes itsellesi myöntämään että suosioni salaisuus on se että seison sanojeni takana ja olen heikompien puolella, enkä hyväksy uusioiden estämistä ja häiriköintiä lapsia ja isää ja heidän äiditään kohtaan? Miksi se on joistakin tosi kivaa ja hauskaa???
Miksi lapset ei saisi olla vanhempien kanssa, miski heidät sinun mielestä pitääö erottaa ja riitauttaa isänsä kanssa?
Mitä pelkäät, miksi olet miehen perheelle noin kateellinen?
Oletko itse menettänyt toisen naisen takaia isäsi? Se selittää sen että kosto elää ja se on hauksaa kun voi käsitelläa siaa tuolta kantilta, koston kautta.
Seilitä mitä Sitäkö että pidän lasteni puolta? Sinä voit mollata kaikkia miten haluat, se on täysin sun asia ja putsaat mieltäsi sillä. Se kannattaa aika ajoin huutaa raivota ja olla vihainen, kaikki tunteeet on sallittuja.
Minä ymmärrän isnua täysin, asiat riitelee ei ihmiset.
Millä perusteella haukut valhetelijaksi? Tiedätkö sinä meidän asiat niin, että voit noin sanoa, vai arvailetko asiita ja teet omia päätöksiä miten se asia mahtaa olla? Se on väärä tapa kommunikoida ja arvostella muita. Vain me teidämme miten asia on,
Olen maailman paras äiti ja mies mentti meidää kaiken, mutta oma syy kun uskoi perheenrikokjiin. Hah.. takasin ei ole tulemista.
Sinun mielestä siis huono ihminen on paras ja hyvä ihminen huono? Se on sinun ajatus, mutta me tiedämme että olemme maailman parhhaita minä ja lapset ja koko suku.
Halin sua, psykologiaa lukeneena en loukkaannu sanoistasi sillä nyt sinulla on tosi vaikeeta ja paljon omia onglemia. Jaksamista. Kyllä se siitä.
Et sinä ajattele lastesi parasta, jos yrität kieltää heiltä isän ja isän luona vierailun/asumisen.
P.S. Kuka tahansa voi lukea psykologiaa, mutta sinä nyt et ainakaan ole lukenut sitä missään oppilaitoksessa. Kirjoitustaidoillasi ei pääsisi edes lukioon, nippanappa säälistä ehkä saattaisi saada peruskoulun päättötodistuksen.
Samaa mieltä ja myös pitää ymmärtää mitä lukee, lissulla melkeen aina tekstin sisältö hukassa tai ymmärtää tai luulee väärin.
"Älkää purkako vihaa toisen lapseen." - Älkää purkako vihaa myöskään omiin lapsiin. Älkää ylipäänsä muihin ihmisiin. Hakatkaa vaan sitä omaa päätä seinään.
"se toisen osapuolen entisestä liitosta oleva lapsi kokee syrjintää" - Ainakaan meidän uusperheessä ei todellakaan koe! Ihan tasan päinvastoin! Hän odotti innolla uutta sisarusta ja tytön syntymän jälkeen hänestä on tullut yhä kiinteämpi osa meidän perhettä.
Lapsen ei ole hyvä elää vieraan naikkosen kanssa, enemmin se rikkoo lisää ja aiheuttaa traumoja miehen lapislle. En voisi ikinä kuvitella että meillä olisi miehen naikkonen häärimässä täällä tai me menisimme katsomaan sen naikoksen kotiin miten se sotkeee ja kiusaa meitä.
Teilllä on ihan sairaita tapoja, niin kuin tuo et exäsi mielitietty tulee puolisonsa exän kotiin hääräämään, meillä suomen kulttuurissa ei ole tuolaanen tapana.
Eikä meidän kulttuurissa myöskään eronneet puolisot mene toistensa luo hääräämään.
Eikä myöskään yleensä kukaan kiusaa ketään
Mistä sinä olet kotoisin, oletko ehkä muslimi??.
Lissu, oletko jo 10 vuotta seikkaillut tällä palstalla ? Lapsesi ovat jo aikuisia ? Missä juotais sun 10-vuotistaiteilijajuhlakaffet ? Voi tarjota.
Kertaus on opintojen äiti, ja tänne tulee ain auusia ihmisiä, jotka eivät tiedä kirjoituksistani, heille se on uutta ja mielenkiintoista ja varmasti tykkäävät.
Aattelin, että kun nyt ehdin ja saan psykologian opinnot päätökseen, niin krijoitan aiheesta kirjan, jotta se on monien saatavilla. Kirjan nimenä voisi olla Onnen ydin perheen aakkoset.. sekoitus tietokirjaa, ja opaskirjaa ja elämänkertaa.
Hahaaa juoppohullun päiväkirjako ,vai mielenterveytensä menettäneen opaskirja ,hahaaa.
Kaikki uudet tervejärkiset huomaavat jo ekasta kommentistasi. että olet hullu.
Miksei kaikki ämmät ovat yhtä viisaita kun sinä?
Miksi sitten nuo lapset väkisin menevät isänsä luokse?
Oikeaa asiaa, kohdelkaa lapsia aina tasapuolisesti.
Lapset ovat jokainen erilaisia, toinen on helppo lapsia, toinen vaikea. Siltikin he ovat lapsia, mutta jo ydinperheissä lapset voivat joutua kokemaan olevansa eriarvoisessa suhteessa vanhemmilleen, joka on totisesti väärin.
Sitten on vielä asia, että lapsille pitää kertoa asiat samalla tavalla, jos ei voi kaikille kertoa, sitten ei kerrota yhdellekään.
Mikään ei pahemmin satuta kuin, että oma vanhempi kohtelee eriarvoisesti.
Uusperheet ovat hyvin vaikea tilanne lapsille. Useinkaan ei kuitenkaan ole niin, että uusperheessä asuu jatkuvasti molempien entisen liiton lapset. Näille jatkuvasti asuville lapsille se on koti, toisille enemmän vierailulla käynti.
Lapsille olisi helpompaa jos heitä ei millään tavalla sisaruksiksi missään tilanteessa nimitettäisi ja kotinaan pitävät saisivat pitää omat tavaransa aivan ominaan, eikä heitä pakotettaisi niitä antamaan toisten käyttöön.
Lapsilla on jo muutenkin vaikeampaa kun tietävät, että vain toinen on heidän vanhempansa ja usein ovat mustasukkaisia vanhemmastaan. Vanhemman tulisi ymmärtää, että lapsille on aikaa, eikä hän missään nimessä vaatisi lapsia pakolla olemaan tuon uuden kumppaninsa kanssa, tai muutoinkaan tätä jatkuvasti kumartamana tai niiaamaan eli tekemään tästä tulokkaasta jotakin pyhimystä.
Moni eroaja ajattelee, että kun lapsia on vielä pieni, hän ei osaa samoin ajatella tai muista, mutta unohtuu se että lapsi kasvaa kehittyy ajattelemaan ja törmää kyllä kaikkiin asioihin ja muistaa myös tapahtuneet hyvin kaukaakin.
Lapsilla ei kaikista toiveistanne huolimatta ole useinkaan kahta kotia, on koti ja on vierailupaikka kahden viikon välein tai miten milloinkin on sovittu.
Vuoroviikko asuminen saattaa jotenkin menetellä jos kodit ovat lähekkäin
mutta kyllä silloin kuitenkin puuttuu se koti, kahta kotia ei voi olla.
Olen hyvin vahvasti monesta asiasta eri mieltä kanssasi.
Meidän perheessä on kolme lasta, jotka kaikki ovat meidän yhteisessä kodissamme eri verran. Ikäerot ovat pieniä, ja lapset välittävät aidosti sekä toisistaan, että meistä molemmista vanhemmista. Biologiasta riippumatta.
Meidän perheen periaatteita:
Kotonamme kaikki lapset ovat samanarvoisia, riippumatta siitä, kenen verenperimää on, tai minkä verran aikaa viettävät meillä.
Vanhemmat ovat samanarvoisia meillä, riippumatta siitä onko biologinen vanhempi vai ei. Oikeudet ja velvollisuudet ovat samat, ja tämä on myös lapsilla tiedossa.
Lapsille pyritään hankkimaan omia tavaroita meille, jotta olo olisi kotoisa. Pääasiassa tavarat eivät kulje kotien välillä, joitakin vaatepoikkeuksia lukuunottamatta.
Kaikkia perheen lasten leluja yms saa kaikki lainata. Eli useammin olevat saavat lainata ja vähemmän meillä olevat saa lainata. Toisen leikeistä ei tietenkään saa ottaa. Ja jokaisella lapsella on oma "aarrelaatikko", jossa saa säilyttää sellaisia juttuja, joita ei halua muille lainata. Henkilökohtaisia juttuja.
Ehdottomasti nimitämme tätä kaikille meille kodiksi.
Ja ehdottomasti sanomme lapsia sisaruksiksi. Olkoot lapset sitten sisaruksia, puolisisaruksia tai uussisaruksia, niin sisaruksia kuitenkin. Oleellista on se, että lapset ovat tunteneet ihan pienestä asti, ja ovat osa meidän perhettä. Selvästi siis sisaruksia.
Meillä on mustasukkaisuutta vanhempia kohtaan esiintynyt hyvin vähän ja kauan sitten. Ymmärrän ett joillakin on sellaisesta enemmän kokemusta, mutta uskon että sellaisesta pääsee hyvin hiljalleen yli, kun lapsi kiintyy myös isä/äitipuoleen, eikä ole kiintynyt vain toiseen perheen vanhemmista. Myös muutenkin perheen ilmapiiri, lapsille annettu aika, yhdessä tehdyt jutut ja lasten tiiviit välit vaikuttavat näihin asioihin. Jos lapsi ei vietä aikaa uusien perheenjäsenten kanssa aktiivisesti, hän ei koskaan pääse yli ikävistä tunteistaan, kuten mustasukkaisuudesta.
Lapsille meillä pääasiassa kerrotaan toki samat asiaat kaikille, tai ei ainakaan tarkoituksella pimitetä. Toki ikään liittyen joitakin poikkeuksia on. Esimerkiksi 7-vuotiaan kanssa on jo juteltu (hänen aloitteestaan) esimerkiksi siitä että joulupukkia ei ole, mutta pienempien kanssa ei vielä.
Lähtökohtana on siis pidettävä sitä, että molempien vanhempien on kunnioitettava ja rakastettava kaikkia lapsia tasapuolisesti. Muuten ei kannata edes perhettä perustaa. Ja kun vanhemmilta löytyy tämä halu, niin vastaavasti lapset oppivat kunnioittamaan ja rakastamaan molempia aikuisia kodissa.
Perhe on perhe, vaikka olisikin uusperhe.
Eli valehtelet lapsille suoraan! Miten järkyttävää... eipä ihme että lasten mielenterveydet ovat lisääntyneet kun heille valehdellaan. Ei ole olemassa puolikkaita ihmisiä. Järkyttävää jos kerrot että kuka tahansa ovoi olla sun sisko tai veli???? Onkohan mullakin koko maapallon ihmiset mun siksoja?
Vitäs valehtelua tuolla nyt oli?
Ei heillä mitään puolikkaita olekaan, vaan kaikki ovat sisaruksia.
Sisaruksia on vain ne joilla on samat vanhemmat.
Ne ovat vieraita ihmisiä joill aon eri vanhemmat tai vaikka vain toinen vanhempi
Jos kerrot toisen naisen lapsille etttä sun lapset on hänen lasten sisaruksia, niin sinä vlahetelet. Eivät he oikeesti ole.
Ei tuo edellinen mitään valehdellut, opettelisit nyt edes lukemaan ennen ,kun kommentoit idiootti.
Valvontaluokallani oli tyttö, jolla oli kolmetoista sisarusta. Näihin laskettiin molempien vanhempien uuden puolison kanssa saamat lapset sekä myös uusien puolisoiden edellisistä liitoista olevat lapset. Hän oli hyvin onnellinen ja ylpeä isosta perheestään ja sanoikin, että aina on kaveri ja pikkusisaruksia on kiva hoitaa.
Näiden kolmentoista lisäksi oli äitipuolen pikkuveli, joka oli hänen kanssaan samanikäinen ja jolla myös oli sisaruksen asema.
Lissu ei tätä tietysti voi mitenkään hyväksyä (ikään kuin tässä hänen hyväksymistään kukaan kaipaisi!) ja vielä vähemmän ymmärtää. Kyseinen tyttö kuitenkin oli näistä ihmisistään onnellinen.
Kerros mitä kaksi perheessämme asunutta pikkuveljeäni olivat, elleivät he olleet veljiäni? Äitini oli siis yksinhuoltaja ja kahdella nuorimmaisella on eri isä kuin meillä muilla.
Tyttäreni äidin luona asuu myös tyttäreni isosisko. Mikä hän on tyttärelleni?
Onneksi meillä ei ole koskaan lapsia pakotettu sutturoita näkemään. Olisi kauheeta jos suttura näkisi mun lapseni tai edes kehtaisi sanoa heille mitään ihminen joka rikkoi meidän perheemme, ei ole oiekutettu edes puhumaan minulle ja lapsillemme.
Onneksi meis tajusi että hänen sutturat ovat meille erittäin huonoa seuraa ja piti visusti naikkoset kaukana meistä, ei ole kehdannut heitä pakottaa meille tulemaan eikä meitä heille. Ikinä.
Olisi kauheeta jos joku suttura tulisi meille rääkymään ja sotkemaan omaa kotiamme, riitti kun veivät miehen ja isän perheestämme.
Lapsethan siinä olisi kärsineet eniten kun täysin vieras otus kaiusaisi heitä ja sotkisi kotimme.
En voisi kuvitellakkaan mitä lapseni olisivat nyt jos olisi isä heidän pakottanut sutturoita katsomaan, en varmasti tuntisi lapsiani jos gvastaan tulisivat. Olisi kauheeta nähdä lapsetn synkkä mieli jos olisivat joutuneet pakolla näkemään sutturat.
Olemme niin etuoikeutetussa asemassa olleet kun on ollut lapsilla turvallinen ja ruahasa lapsuus, ja nyt ovat aikuisia kaikki ja onnellisia.
Meidän elämä on ollut ihnaa kun ei ole tavinnut pelätä miten sutturat enempi olisivat sotkemeneet kotimme ja elämämme.
Kun laittaa rajat siihen mitä ja ketä saa olla elämässämme, niin se on hyvä asia, ja lapset ovat onnellisia. Meille ei perheenrikojat tule, emme tarvi heitä mihinkään.
Oletko sinä muslimi, kun miehelläsi monta muijaa?
Lissu ,olet taas juonut ittes kauniiksi, rikkaaksi ja onnelliseksi ja usein se mielikuvitus mieskin löytyy , kun tarpeeksi juo.
Nimimerkki Hukook sinä haluat asiat näin, mutta totuus on teilläkin edessä ja toivottavasti tulet myös saamaan niin rutkasti nenillesi aikanaan.
Et sinä, eikä miehesi ymmärrä, että niille lapsille, jotka asuvat kanssanne se pitää olla koti ja sitä eivät muut lapset saa millään tavalla ottaa haltuunsa, muuntoinhan nämä kokevat olevansa kaikkialla liikaa. Ovat nyt pieniä, mutta kasvavat ja näkevät varmasti kaiken toisin kun alkavat ymmärtää asioit enemmän.
He eivät ole sisaruksia , eivätkä tule koskaan olemaan.
Pitää olla edes jompikumpi yhteinen vanhempi, että ovat sisarpuolia, joita sitten joskus kutsutaan sisaruksiksi, mutta kahden ihmisen eri suhteesta olevat lapset eivät sitä ole koskaan.
Juuri juttelin naapurini kanssa eräästä asiasta ja hänen isänsä on ollut kaksi kertaa naimisissa, jäi leskeksi ja avioitui uudelleen. Tämäkin kutsuu sisarpuoleksi isänsä aikaisemman liiton lapsia, vaikka he asuivatkin ihan samassa kodissa kaiken aikaa.
Vaikka teistä itsestä tuntuisi kuinka hyvältä kutsua lapsia sisaruksiksi, sillä sehän vähän puhdistaisi sitä teidän omaa omaatuntoa, mutta älkää ihmeessä tehkö niin, sillä lapselle se on jatkossa aivan hirveää selvittelyä elämässään.
Toki hyvänä näin sen, että kodissanne on lapsille omat aarrelaatikkonsa, joita toiset ei saa koskea ja hyvähän se on että nämä minun, sinun teidän ja meidän lapset hyväksytään siinä uusperheessä, mutta sisaruksia he eivät ole sittenkään.
Minulla on kaksi siskoa. Kyllä, kaksi siskoa. Toinen on isäni ja hänen "uuden" vaimonsa (ovat olleet nyt yhdessä jo 26 vuotta...) lapsi, eli virallisilla termeillä minun siskopuoli. Toinen on äitipuoleni ja hänen exänsä lapsi. Eli virallisilla termeillä minun uussisko.
Uussiskoni olen tuntenut siitä lähtien kun minä olin 2v ja hän 4v. Molemmat olemme tunteneet yhteisen siskopuolemme siitä lähtien kun hän syntyi. Minä olin silloin 4v ja uussiskoni siis 6v.
Olemme kaikki jo aikuisia, sisaruksia. Minusta tuntuisi todella kylmältä ja kalsealta, jos meitä ei kasvaessamme olisi sanottu siskoksiksi. Se joka väittää vastaan, voi olla ainoastaan katkera äiti tai isä, joka ei halua että lapsen toisessa kodissa olevia läheisiä lapsia sanotaan sisaruksiksi.
Minä olin onnekas, ja biologinen äitini sanoi myös minun "siskojani" minun siskoikseni. Äitini oli ja on edelleen ok väleissä isäni ja hänen puolisonsa kanssa. Riitely on turhaa. (Äidin luona minulla ei ollut muita sisaruksia, joten siksikin isän luona kasvaneet siskot olivat minulle suuri elämänrikkaus!)
Se että täällä joku viitsii sanoa, että MINUN ei pitäisi sanoa minun SISKOJANI minun siskoikseni, osoittaa erittäin huonoa harkintakykyä. Tuo 15 tykättyä peukkuakin on toivoni mukaan vain osoitus siitä, että kirjoittaja joka käynnillään haluaa omasta tekstistä tykkäämällä saada lisää pontta asiattomalle näkemykselleen.
Sitä en ymmärrä, että miten aikuisten pitäisi puhdistaa omatuntoa? Miksi edes käytät sellaista termiä? Mistä sellaisilla aikuisilla olisi huono omatunto, jotka rakastavat lapsia ja huolehtivat heistä?
Koti -käsitteestä olen myös kanssasi hyvin eri mieltä. Minä ja siskoni ollaan edelleen hyvin iloisia siitä, että meillä on yhteinen lapsuudenkoti. Minä ja toinen siskoistani emme olleet siellä aina, mutta ison osan ajastamme kyllä. Toinen siskoistani oli siellä aina. Ja kun me isosiskot olimme poissa, pikkusisko kaipasi meitä. Se on ainoa kurja juttu uusperheissä, että ei ole mahdollistaa järjestää sekä sitä että siskokset voisivat olla aina samassa kodissa, että sitä että molemmilla biologisilla vanhemmilla on mahdollisuus nähdä lastaan.
Termeistä muuten... Sohaisen varmaan sinun, itsekkään äidin (?), silmään, mutta minulla biologinen äitini on äiti, ja äitipuoleni omn äippä. Onko tämäkin sinusta väärin? Minä olen ollut niin pieni tutustuessani äippääni, että hän on luonnollisesti ollut siinä kodissa perheen äippä. Kuten voi olla mummo ja mummi, niin minulla on äiti ja äippä. (Sateenkaariperheissäkin saattaa olla saman tyyppisiä sanamuotoja)
Ratkaisevaa on se, ketkä ovat tärkeitä. Ei se, kuka on siittänyt tai synnyttänyt.
Ei ole uusioperheitä. Uusi perhe on naimisiin meneet aikuiset joilla on yhteiset lpset, he ovat uusi perhe.
Sekalainen yhteis elo on se jotka epävoivoiseti asuvat yhdessä ja leikkivät muka "säälittävästi perheettä", jotta omatuntoa voi puhdistaa.
lapsia on helppo kiustata ja heille valhedella.
Kyllä kaksi eronnutta voi perustaa perheen, kun menevät avioon, kirkon kirjoissa tai sivilirekisterissä he ovat perheellisiä ja myös lain edessä.
Yksinhuoltajasta ei saa ydinperheellistä vaikka vois paistais, ei lain mukaan eikä missään rekisterissä, siellä olet eronnut yksineläjä.
Ja ei varsinkaan ydinperheitä joissa vain yksi huoltaja, se on yksinhuoltajaperhe.
Uusioperheitä ei olekkaan, mutta uusperheitä on ja se syntyy kahden eronneen uudelleen avioon menemisestä.
Ei se avioliitto ole mikään sekalainen epätoivosten kyhäelmä vaan vihitty pari avioliitossa.
Avoliitto on kaden joko eronneen tai sinkkujen perustama liitto.
Juu voi olla, mutta miehen lapset ei siihen kuulu. Ei ole kahta perhettä kenelläkään. Onhan se uusnaisen kiva alkaa leikkimään jotain parempaa, mutta miehen lapset ei siihen sen naisen soppaan kuulu, ne ovat liian arvokkaita kenenkään vieraan ihmsen pilattavaksi.
Onneksi meillä ei koskaan perheenrikkoja ole päässyt meille sotkemaan ja kiusaamaan meitä. Olen pitänyt rajat sille että semmoinen naikonen pysyy kaukana joka rikkoo meidän perheen, sitä emme suvaitse, lapset ei ole ansainneet semmoista.
Onneksi meiskin ymmärsi että ei kiusaa lapsia sillä että toisi sutturat meille tai pakottaisi meitä näkemään tai menemään sutturan kotiin haukuttavaksi.
Kaiken se meis sitten menetti, meidät ja koko suvun, mutta jos siitä on onnellinen niin onneksi päästiin eroon moisesta ihmisisetä.
Emme voisi kuvitellakkaan että mies toisi perheenrikokkjat meille asumaan tai ees kymään syömään ilmaseksi tai sotkemaan.
Emme tarvi moisia naikkosia.
Olemme niin etuoikeutetussa asemassa olevia.
Ei muuta kuin voi nauraa. Nauraa tuolle hölmöläiselle joka kirjoittaa tuota suttura stooriaan.
On muuten terapeutit kovilla kun he kuuntelevat vuodesta toiseen tuota suttura stooria tuon eukon kertomana. Pakkomielle jota siitä ämmästä ei hevin poistu.
Eiköhän lie raskasta ja tressaavaa vetää joka päivä sama tarina päässään. Sekaisinhan siitä menee ja sen huomaa.
On hienoa että naurat, se on hyvin terapeuttista, ja sillä pon parantava voima. Ei pidäkkään itkeä kun lukee toisten tekstiä, kun pystyy nauramaan itselleen pystyy nauramaan myös muille.
Katsos luen paljon psykologiaa, se on mun lempiaiheeni, on kiva tutkia ihmisien mietteitä ja ajatuksia, ja seurata miten he reagoivat mihinkäkin asiaan, eritavoin ja samallalailla, vaikka on samsta asiasta kyse. Siten ratkaisutkaan ei ole samoja kenelläkään viakka samaa asiaa pohditaan.
Nyt oli pitkä rupeama ennen joulua oli seminaareja, luenteoja ym kursseja ja puheita ja opiskelua, vielä kun vuoden jaksaa pakertaa sivutyönä, niin on komiat paperit käsissä.
Jos sinusta ihminen on hölmö tai kyseenalaistat hänen omat jutut, niin olet terapian tarpeessa. Jokaisella on sanat sanottavanaan, jokainen on omien asioiden herra, on ihmisiä tyhmempiä kuin sinä ja viisaampia kuin sinä... jokainen kertoo omat asiat niinkuin itselle on parhaaksi, sairasta on se että arvostelet heidän omia ratkaisujaan sanomalla heitä hulluiksi jos et tiedä mistä puhut.
Raskasta? Ei ole raskasta, koska rakastan psykologian opiskelua, en ikinä lopeta sitä, se on aihe jonka käsittely ei lopu vaikka olisi millaset paperit taskussa, se on kuin politiikka jatkuu ja jatkuu, ja asioita voi pyöritellä... loppuratkaisu tulee kun on tullakseen. Ketään ei voi pakottaa tekemään päästö sniinkuin joku sen haluaa, vaan se tulee itse.
Mutta on hienoa että luet ja jaksat olla mukana, ja se nauraminen ont örkeintä. Minusta on hienoa, että juttuni kiinnostaa ja olet mukana keskustelemassa. Sekin on terapeuttista. Me kaikki tarvimme toisia, yksin ei kukaan pärjää.
Just niin, etuoikeutettu hullu, hahahaa....onnee vaan valitsemallesi tielle hullu.
Pas-kat olit koppihoidossa ja lakkaa lukemasta sitä psygolokiaa, kun siitä menet aina psykoosiin ja sitte on vaan sutturat ja naikkoset sun mieliharminas.
olet suuri valehtelija.
Ihana! Tämmöset vastaukset on tosi haasvaia, on kiva kun jollain on mielipiteitä erilaisia.
Noh, sinähän voit aivan vapaasti miettiä mitä haluat, höpsöhän olisin jos alkaisin väittelemään sun kanssa semmoisista asioista joista haluat haastaa riitaa ja porovosoitua,niinpä... tärkeintä on että me tiedämme meidän asioiden laidan, sun arvailusi ja kuvitelmasi ei merkitse mitään.... saat lausua niitä aivan vapaasti.
Kyllä he ovat suuria valehtlijoita ja perheenrikkojia, se on asia minkä takana seison aina.
Kun olet niin onnellinen niin näytä se maailmalle . Yleensä onnellinen ihminen ei kaiken aikaa moralisoi muita, etsi negatiivisia asioita kaikista olipa kyse asiasta kuin asiasta.
Onnellinen ihminen on positiivinen omaa onneaan myös muille jakava.
Sinusta ei kirjoituksiesi perusteella heijastu onnellisuutta vaan vihaa ja katkeruutta koko yhteiskuntaa vastaan. Kiehut omassa liemessäsi ja lietsot ympärillesi pahansuopaisuutta.
Kyllä tässä elämässä kaikilla on vastoinkäymisiä, vakaviakin. Jos kaikki omista vastoinkäymisistään syyttäisivät muita ja kaataisivat paskat muiden niskaan niin eihän siitä muuta syntyisi kuin lisää vihaa.
Myös rikollisuus ja koston kierre jatkuisi loputtomiin.
Mä luulen että monesti on kyse vain siitä, että uuden suhteen alkanut henkilö hlauaa toiminnoillaan hankaloittaa ja estää miehen lapsia olemasta isän kanssa tekemisissä, hän haluaa erottaa myös lapset kun on päässyt vaimosta eroon.
Luulo ei ole tiedon väärti, lakkaa luulemasta.
Perheenrikkomista ei tarvi sietää, eikä sitä tarvi lapsille perustella mitenkään. Rehellisesti sanoa, että viers ihminen tunkeutui isin ja äidin liiton väliin ja halusi hajoittaa, ja olla sitten itse onnellinen siitä että pystyi tekemään joillekin pahaa.
Jos se sinulle on tapahtunut niin, mielessäsi, et voi samaistaa jokaiseen omaa stooriasi. Lakkaa panettelemasta toisia kun tuntemattomia parjaat. Jokaisella on oma tarinansa ja elämänsä elettevänä. Sinä et voi sanoa mikä on väärin tai oikein toisista, jokainen tietää sen ihan itse.
Juuri tuota olen itsekin sanonut, jokaisella on omat jutut joita kukaan ei voi kyseenalaistaa, aivan juuri näin. Joten lakkaa sinä parjaamasta minua, ota omasta neuvosta vaarin.. yhteispelillä kun toimii niin kukaan ei hauku kentään, nyt varmaan lopetat minun haukkumisen? Vai käsketö vain meitä muita mutta sinä saat haukkua?
Juuri näin kukaan ei voi sanoa mikä on oikein mikä väärin, miksi siis teet sitä mitä kieltäisit muilta?? Oma lehmäsi on ojassa.
Juuri näin, älä kyseenalaista toisten tarinoita, sinä et voi tietää heidän asioita, arvailet vaan... olet ottanut sanoistani oppia, se on hyvä asia... kysy mitä vain minä vastaan sinulle, mutta kysy asiallisesti siitä tykkään ettet hyäkköö kimppuun.
Miten niin minä olen sinua haukkunut. Totesin vaan että älä yleistä että jokainen tekee niin kuin sinun elämässäsi on käynyt. Jos sinun ukkosi on ollut uskoton sinulle ja lähtenyt kotoonsa, niin se on sinun murheesi, et voi siitä syyttää kaikkia jotka elävät uusperheessä.
Syyttelet uusperheen puolisoita, etenkin naisia perheenrikkojiksi yms. vaikka et tiedä mitään kenenkään elämästä . Tuomitset , vaikka sinulla ei ole mitään oikeutta siihen.
Minä en sinun oppejasi kaipaa. Ajattelen ihan omilla aivoillani.
Mene kerrankin itseesi ja katso voitko syytellä ihan noin vain uusperheellisiä kaikesta mitä olet tällä palstalla kirjoittanut .
Uusperhe on aina jonkin rikkoontumisen jatke, joko suhde on ollut rikkoontumisen syynä tai seurauksena tullut.
Ei koskaan ole kyseessä normaalin elämän tilanne.
Uusperhe kosketta entisten liitojen lapsia ja muitakin läheisiä ihmisiä hyvin vakavasti, liian usein jopa niin, että näiden elämä murjotaan tuolla uussuhteella täysin maahan.
Vielä menettelisi jos lapset hoidettaisiin ja ymmärrettäisiin että heille on kauhein paikka lapsuudessa vanhempien ero ja sitten ne omat vanhemmat, raksa lapsi vaihtaa heidät uusikkoonsa, joka määrää näin.
Miksi kaikkea pitää alkaa vihata, omia lapsia. Pakkohan heidät on pitää siinä, mutta millä tavoin entäs sitten ne läheiset, mitä heidän niskaansa kaadetaan. Onko oikein mielestänne, sillä eiväthän nämä lapset eikä vanhemmat luultavasti ole olleet tietoisia yhtään mistään.
Mitä se salakumppani on pyytänyt tekemään, kuulisin mielelläni, sillä ainakin yhden tiedän manipuloineen vaikka minkälaisia valheita, jotka eivät pidä paikkaansa. Lapset ovat muka varastaneet, itse varasti, vanhempien on sanonut sanoneen pahoja asioita lapsestaan, mikä ei pidä paikkaansa. Nämä vanhemmat ovat rakastaneet aina lastaan ihan koko sydämestään ja eivätkä koskaan ole lapsestaan pahaa sanaa sanoneet, olisivat olleet tukena, mutta heidät piti saada pois ilkeällä tavalla.
No kallis on ollut hinta, kukaan ei kestä sietämätöntä stressi mahdottomasti, se aiheuttaa sairautta ja kenties kohta näitä vanhempia ei enää olekaan.
Tätä ette helposti myönnä, mutta totta se on. Nämä uusikot voivat vaatia aivan hirveitä ja sinisilmäisyydessä uskotte liian paljon, kun oikein tarkistaisitte, varmasti huomaisitte suuren määrän valhetta olevan asioiden takana.
Ei uusioperhietä ole olemassakaan. Eikä vanhempien uudet suhteet kosketa lapsia yhtään mitenkään. Ei lasten ola pakko heitä hyväksyä elämäänsä, ja toivon että lapset ymmärtää ettei tarvi niitä nähdä.
Meillä ei ole perheenrikkojia koskaan tuotu kotiimme eikä pakotettu lapsia niitä katselemaan, emme edes tiedä kuka rikkoi perheemme joku katkera suttura, joka nauttii siitä että lapset kaipasivat isää. Semmoisia ei tarvi lasten ja minun eteeni tuoda. Entien kärsii mies joka menetti kaiken, mutta ei ole meidän vika, ihan sutturan aikaansaannosta että ex isällä ex miehellä menee todella huonosti.
Pitääpä aina katso, minkä ikäisiä ne lapset ovat ja kuinka he pystyvät itse toimimaan, pienet lapset tarvitsee aina vanhempiensa kaiken tuen, siis molempien.
Ei ole oikein riistää lapselta vanhempaa, vaikka kuinka kenkuttaisi, eikä lasta saa manipuloida vanhempaansa vastaa tai isovanhempiaan vastaan.
Sitten jos toinen vanhempi on syyntakeeton hoitamaan ja tapamaana lapsiaan, esin. sellainen sairaus, alkoholismi, silloin asian vahvistanee lääkäri tai viranomainen.
Erossa pitää vihansa hallita, lapsiin sitä ei saa kohdistaa rajoittamalla heidän oikeuksiaan tai todellakaan manipuloimalla heitä toista vastaan.
Uudet suhteet häiriköivät ja henkentävät tahallaan isän ja lasten suhdetta, estävät mihiä tapaamasta omia lapsia ja tekevät lasten olon kurjaksi ettei he halua enää tulla isän luokse. Minusta se on väärin ja järkyttävää, että vieras ihminen kiusaa toiseten lapsia.
No jaa... Minulla on päinvastainen kokemus. Lapseni isä on vitipää, joka ei yksinään jaksa vähääkään olla kiinnostunut lapsestaan. Sinänsä asia ei minua haittaa, sillä minulla on uusi perhe, jossa lapsella on myös mm. oikein hyvä isäpuoli. Eli lapsi saa kyllä miehenmallin, välittämistä ja turvallisen perheen ilman isääkin. Silti olisi sääli, jos lapsi joutuisi kokemaan, että oma isä on hylännyt.
Mutta aina kun lapsen isällä on uusi suhde, niin hän kiinnostuu lapsestaan. Mies on taipuvainen kiinnostumaan lempeistä ja lapsirakkaista naisista, joilla itselläänkin on jälkikasvua. Eli mies saa naisten mukana lapsenvahdin omalle lapselleenkin... Ja pystyy esittämään uuden naisen edessä, että on on isä vailla vertaa, mutta minä kammottava äiti olen vain vieraannuttanut lapta isästään.
No, tapaamisia on aikansa tiuhempaan niin kauan kuin kulloinenkin naissuhde kestää. Kun mies on taas sinkku (kuten aina 3kk-2vuoden jälkeen on) niin lapsi ei taas kiinnosta vähääkään.
Väittäisin siis että iso osa naisista kannustaa miestä tapaamaan lastaan, tukee isyyttä jne. En tiedä olisiko tilanne toisin, jos olisi lapseton nainen.
En itsekään kyllä katselisi miestä, joka ei tapaisi omaa lastaan.
Jos vaikka alkaisit ensitöiksesi hallita sitä omaa vihaasi, ennenkuin alat suoltaa noita sammakoita suustasi.
Sinun vihasi uusperheitä kohtaan kipuaa jo äärimmäisyyksiin. Ei hyvä seuraa jos siitä joskus seuraa räjähdys jota et voi hallita.
Pakkomielteisen pakonomaista horinaa johon tarvitset hoitoa. Ei se psykologiaa kirjasta lukemalla taltu, vaan oikeaa hoitoa oikean psyk.lääkärin hoivassa.
Siinä olet oikeassa. Yleensä moni nainen kannustaa lasten isää tapaamaan, huolehtii syntymäpäivistä, korteista, lahjoista jos mies ei muista tai on haluton tapaamaan.
Minä olin vähän aikaa sellaisen kanssa joka ei välittänyt. Vein kortit allekirjoitettavaksi, ostin lahjat, huolehdin tapaamisista yms.
Kyllähän se mies oikeasti lapsestaan välitti mutta en tiedä oliko masentunut tai jotain kun mikään ei kiinnostanut.
Tiedän että mies on ihan hyvissä väleissä lapsensa kanssa nykyään, joka on jo melkein aikuinen.
Harvassa on semmoiset uusnaiset, jotka vilpittömästi tekee yhtään mitään, kyllä siinä on takana riistää lapsilta isä, saada lasten rahat ja perinöt mieheltä, häiriköidä ym.. en ikinä usko että lapsille on tervettä edes nähdä moisia perheenrikkojia. En itse ainkaan ole ikinä pakottanut lapsiani edes näkemään perheenrikkojia, ei mitään oiekutta tulla edes meille saatikka nähdä mun lapsiani. Sitä riskiä emme ole koskaan ottaneet.
Se on sinun luulosi. Tuolla joku kirjoittikin että sanonta, luulo ei ole tiedon väärtti ja se pitänee paikkansa. Luuleminen ja todellisuus on kaksi eri asiaa.
Se on sun luulosi ja luulo ei ole tiedon väärti
Niin meillä teki ex vaimo ihan liikaakin narsisti päsmäri ... ...kyllä nykyinen on vielä ihminen ex puolisoon verrattuna
Täällä yksi kirjoittaa lasten kohtelusta. Hän ei voi sietää muiden lapsia , varsinkaan niitä jotka ovat kasvaneet uusperheissä. Hänelle nämä lapset ovat toisarvoisia. Sitteen tämä provoaja ilkee tänne tulla puhumaan lasten kohtelusta.
Kun lukee noita hänen provojaan lapsista, kersoista yms. on aika kammottavaa tekstiä.
Hänelle eivät muiden lapset ole mitään, ainostaan omistaan välittää, hyvä jos niistäkin.
Tätä ketjua varmasti riittää ja mielipiteitä suuntaan ja toiseen.
Niin kiivaasti eronneet haluaa unohtaa menneisyyttään, että siinä hötinässä omien lapsien kohtalo ei ajatella.
Onhan tavallaan perhe, jossa on monen sukunimen omaavia ihmisiä. Kyllähän joku 2.vuotias oppii uusvanhempiensa ohjauksella nimittämään vaikka ketä siskoksi tai veljeksi. Isommille se on jo vaikeampaa, tosin monet yrittävät.
Kyllä koen sen enemmän olevan aikuisten itsetunnon puhdistamista, ajattelevat että kaikki hyvin näin ja kukaan ei voi totuutta.
Kuitenkin lapset varmasti tapaavat sitä toista vanhempaansakin ja kertovat kavereilleen koulussa tästä, joten eipä salassa pysy entisyytenne.
Asia tulee lapsille karvaana esiin monissa elämän kohdissa jatkossa, virkatodistus kertoo.
Sitten vasta paha koittaakin kun jompikumpi omista vanhemmista kuolee, siinä sitä lapsi sitten joutuu kokemaan joskus pahankin eriarvoisuuden, sillä sitä tuskin kovin olette ajatelleet.
Jos on aina ollut sisar tai veli, miksi nyt sitten onkin niin, että ei ollakaan tasapuolisia, karut asiat tulevat esiin.
Kirjoitin tuolla jo aiemmin, että meillä kaikki ovat sisaruksia keskenään, biologiasta riippumatta.
Älä käsitä tätä niin, että jollain tavalla yrittäisimme peitellä lapsilta sitä, kuka heidät on tähän maailmaan biologisesti tuonut. Lapset kyllä hyvin tietävät, kuka on heidän biologinen isä ja kuka äiti. He tietävät isäpuolensa ja äitipuolensa. Ei se ole mikään salaisuus. Meidän perheessä kaikki lapset tapaavat myös muualla asuvaa vanhempaansa. Joku ison osan ajastaan ja joku satunnaisesti, mutta kaikilla on kuitekin suhde siis molempiin biologisiin vanhempiinsa.
Meillä on myös periaate, että lapsille ei koskaan puhuta pahaa heidän biologisista vanhemmista. Ja emme koskaan lasten edessä kyseenalaista toisen vanhemman määräyksiä tai päätöksiä. Jos kasvatuksellisesti joskus tulee erimielisyyksiä (onneksi harvoin), niin niistä puhutaan vain aikuisten kesken.
Ei siis tarvita mitään virkatodistusta kertomaan lapsille verenperimästä, vaan tietävät muutenkin. Siitä huolimatta ovat meidän perheessämme siskoja ja vejiä. Ihan jo käytännönkin syystä olisi vaikeaa eritellä, että uussisko/veli, siskopuoli/velipuoli tms. On normaalia että perheessä sanotaan vaikkapa että "Auttaisitko siskoasi?" tai lapsi kysyy "Mun rakas veli..." Ei siinä eritellä sitä, kuka on kenenkin minkälainen sisko tai veli.
Ymmärrän että jos lapset tulevat samaan perheeseen vasta esimerkiksi teini-ikää hipoen, niin suhteet uussisarusten kanssa jäävät varsin pinallisiksi. Mutta jos lapsilla on vähintäänkin toinen koti yhteinen vaikkapa vauva- taapero- tai nuoresta leikki-iästä saakka, niin suhteet ovat samanlaisia, kuin kenellä tahansa sisaruksilla. Hyvässä ja pahassa. ;)
Meillä on testamentit. Tarkoittaa sitä, että jos minä tai mieheni kuolemme, niin ensisijaisesti omaisuutta ei jaeta, jos toinen meistä on vielä elossa. Jos joku lapsista vaatii jo perintöä, niin siinä vaiheessa saa lakiosan. Molempien kuoltua kaikki lapset perivät omaisuuteemme samanarvoisesti, riippumatta siitä, kumman lapsi biologisesti on. Suosittelen samanlaista testamenttia kaikille niille, jotka yhdessä lapsia kasvattaa. Siinä olet oikeassa, että harva on sitä asiaa ajatellut.
Me olemme kirjanneet testamenttiin niin, että lasten suhteen se on voimassa siitäkin huolimatta, jos meidän liittomme kariutuisi eroon lasten kasvettua täysi-ikäisiksi. Lapset, minun ja hänen, ovat aina rakkaita, ja sisaruksina kasvaneet. Ja tietysti uskon että liittomme kestää, sillä lähdimme suhteeseen vahvasti harkiten ja sitoutuen.
Lapset sitten perivät toisen vanhempansa siten, miten toinen vanhempi itse päättää. Niihin asioihin emme voi tai haluakaan vaikuttaa.
Niin ja menneisyyden unohtamisesta... Ei minulla tai miehelläkään ole mitään tarvetta menneisyyttä unohtaa. Se on ollut ja mennyt. Hyvät asiat menneestä pysyy aina lähellä sydäntä ja ikäville asioille ei kannatakaan tilaa antaa. Niinhän se menee, olkoot kyse mistä tahansa asiasta. Exien kanssa välit ovat asialliset.
p.s. Nykyään tosin monessa ydinperheessäkin on vähintään kaksi sukunimeä. Meillä niitä on vielä enemmän, eikä haittaa vähääkään.:)
Kaikki maailman sutturat liittykää yhteen ja mennään lissulle kylään. Toivottavasti siellä on kaikki kakarat ja kakaroitten kakarat ja anoppi seassa sekoilemassa. Vietetään pitkä viikonloppu yhdessä ja kerrotaan lissulle elämän eliksiiri. Kait teet lissu meille siskonpetin. Lupaamme että otetaan sun exäskin mukaan. Näkeväthän kakarat vihdoinkin isänsä jotka olet heiltä riistänyt. Kyllä olet ollut todella paha puoliso kun veit lapsilta isänkin. Ei muuten isä olisi heitä jättänyt.
Erotkoon ihmiset vaikka sata kertaa elämässään, MUTTA MIKSI LAPSET PITÄÄ SEKOITTAA SIIHEN HULLUNMYLLYYN ?
Jos vanhemmat eroo niin he tapailevat lapsiaan ei siinäTARVI UUSIA SUHTEITA MUKAAN, EI NE KUULU SILLE YHTÄÄN MITÄÄN.
Lapsia ei tarvi esitellä uusille suhteille eikä lasten ole o´pakko kärsiä heistä.
En ymmärrä miksi jotkut pakottaa lapset näkeen isän naiset???
Antakaa lasten elää turvallisesti ilman vieraita ihmisiä tarkoitan sitä vierasta isän naikkosta, niin lapsill amenisi hyvin.
Eihän perhe elmä ole muuttamista ja matkustamista, elelyä täysin ulkopuolisten ihmisten kanssa, ei se on turvallista äidin luona asumista, ja isä käy lapsiaan siellä katsomassa. Säästäkää lapset omilta sotkuilta, he ovat siihen viattomia, maksatatte omat suuret ongelmat lapsillanne, Miksi?
Samaa mieltä, lapset pois vaimonvaihtooperaatioista, he eivät kuulu sinne sekotukseen. Jos yhtään lasta rakastaa, ei aiheuta heille lisää ongelmia eikä ihmisiä lähelle, jotka kiusaavat ja häiriköivät lapsia.
""En ymmärrä miksi jotkut pakottaa lapset näkeen isän naiset???
Antakaa lasten elää turvallisesti ilman vieraita ihmisiä tarkoitan sitä vierasta isän naikkosta, niin lapsill amenisi hyvin.""
Miksi kirjoitat vain "isän naisista", entäs sitten ne "äidin miehet"? Eikö tämä pädekään siinä tapauksessa?
Erosta 3,5 vuotta, minä edelleen sinkku. Mutta ex-vaimolla jo toinen mies kierroksessa eromme jälkeen. Ensimmäinen mies muutti asumaan lasteni kanssa alle puoli vuotta eron jälkeen, sen kummemmin edes lapsiin tutustumatta. Eli uusi vieras mies ilmestyi lasten elämään kuin tyhjästä, heti sen jälkeen kun oma isi oli ajettu kodista ulos.
Tämä toinen mies on uusi tuttavuus, nopeaa toimintaa oli taas. Mukana kaikilla äidin ja lasten lomareissuilla jo, suunnittelevat yhteenmuuttoa. Taas.
Itselläni on ollut yksi vakavahko juttu eron jälkeen. En koskaan ehtinyt esitellä häntä lapsille, ei tuntunut oikealta ratkaisulta. Tunteeni eivät olleet tarpeeksi vahvat, ja minulla oli sellainen tunne, ettei hän ehkä jaksaisi hypätä sinkkuudesta lapsiperhearkeen. Minulle kuitenkin lapset ovat ne kaikkein tärkeimmät.
Oli se sitten äidin uusi mies tai isän uusi nainen, niin kyseinen vanhempi tekee itse ratkaisun siitä, milloin on sopiva hetki esitellä uusi kumppani lapsille.
Minun esikoisen isä esitteli uuden naisensa pienelle lapsellemme kolme viikkoa eron jälkeen. Miehen tavarat olivat vielä entisessä yhteisessä kodissamme. Minä olin silloin asiaa vastaan. Jälkikäteen ajatellen osittain siksikin, että olin miehelle ja tuolle naiselle katkera, koska minua petettiin siis liiton aikana. No, näin vuosia myöhemmin olen edelleen sitä mieltä, että tovin olisi voinut odottaa, mutta toisaalta myös sitä mieltä, että asia ei ollut minun päätettävissä, eikä minulla ollut oikeutta kommentoida. Kun lapsi on isänsä kanssa, hän päättää ketä lapsi tapaa. Exä on edelleen tuon naisen kanssa yhdessä, joten (onneksi) pysyväksi osaksi lapsen elämää tuo nainen jäi. Lapsen kannalta hieno juttu.
Minä sen sijaan mietin tarkemmin ja harkitusti, että koska esittelen uuden. Löysin uuden minäkin nopeasti, laastariksi... Mutta meni vuosi ennen kuin esitelin lapselleni. Elin tuon kumppanin kanssa kuitenkin vain kaksi vuotta. Liitosta syntyi minulle toinen lapsi, esikoiselle hyvin rakas veli. Suhde oli surkea, lapsillekin haitaksi. Lähdin, enkä ole katunut.
Eli siis sillä kuinka pysyvästi uusi ihminen jää siihen elämään, tai miten nopesti esitellään, eivät ole tekemisissä keskenään.
Minä olen kolmannessa liitossani. Miehen esittelin lapsille n. 6kk tuntemisen jälkeen, mutta aluksi vain kaverina. Siitä toisen 6kk, niin olimme pari myös lasten edessä. Lapsille tämä eteneminen oli helppoa ja luontevaa. Tätä liittoa on kestänyt nyt 7 vuotta, ja uskon että kestää hautaan saakka. Ehkäpä sinunkin exällä?
Kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta, ja jokainen päättää itse, koska uskaltaa esitellä lapsille. siihen vaikuttaa moni asia.
Huh huh, lapsi parkaa.... miten ajattelemattomia on vanhemmat, kiusata maa lasta.
Meill ei kukaan lapsista ole nähnyt isänsä sutturoita, seon meillä onni ja etuoikeus ollut, Kukaan suttura ei ole meillä käynyt, emmekä me käyneet sutturoilla.
Olisi kauheeta, jos mun lapsia kiusasi vielä enemmän joku naikonen joka rikkoi perheemme, miksi semmoinen pitäisi päästää meidän elämään lisää sotkemaan. Pientä arjaa, meille ei olla tultu eikä tulla.
Minun lapsia ei vieraat ex isän ex miehen naikkoset kiusaa, hyvin on mies pitänyt naikkoset poissa meidän upeasta elämästä, ei ole kukaan tullut heitä haukkumaan ja kotiamme enempää rikkomaan.
Entä ne sinun miekkoset eikö nekin ole kauheita ja kiusaa, kuka on pieni Arja?, lapsesiko vai miehesi uus nainen?
Lissu, olet hullu! Mikset lue yhtään psykologiaa! Jos yhtään lukisit ymmärtäisit vähän paremmin ihmistä. Onko kaikki miniäsikin sutturoita? Niin kuin myös lapsenlapsesi jotka ovat syntyneet naispuoliseksi? Entäs äitisi, onko hänkin suttura? Anoppisi ainakin on, koska on kääntänyt selkänsä omalle pojalleen! Minä en tommosta anoppia sörkkis edes parin metrin tikulla. Minulle lapset merkitsevät kaikki kaikessa elämässä, miten sun anoppi voi olla noin suttura ja olet vielä hänen kanssaan tekemisissä. Unohda se vanha haaska ja anna mädäntyä yksinään. omille lapsileni annan viime kädessä anteeksi kaikki, vaikka en hyväksy kaikkia heidän tekemisiään. Lapset on omaa verta, geeniä ja dna:ta ja itseppä olen kasvattanut heidät semmoisiksi kunbovat tulleet. Minä en voisi ikimaailmassa halia sun kaltaista elukkaa.
Hienoa kypsyyttä, että vaikka exäs petti, niin pystyt nyt suhtautumaan häneen ja naiseensa näin fiksusti. Harvinaista. Tosin sekin ehkä vaikuttaa, että sinulla on oma pitkä suhde nyt takana. Mutta silti kaikki ei pysty koskaan.
G-koko, tota viestiä en ymmärtänyt, avatkaa joku joka ymmärsi tai avaa itse.
Ehkä tuo g viesti oli tarkoitettu vastaukseksi tuonne oyij..... Sitten se on järkeenkäypä..
Juu kommenttini oli tuolle nimimerkille: ouiyp98uhpo8i
Sinusta voin olla, mutta monet täällä on eri mieltä ja niin meidänkin perhe ja suku. Toisaalta mitä välii mitä mieltä sinä olet, ei merkkaa mitään... ymmärrän sinua ja tiedän että sulla on nyt vaikeaa ja ongelmia... niistä pääsee yli kun vaan puhuu jollekin, ei auta vaikka kuin hulluttelisit ketä tahansa. Halin sua.
Miniäe ei ole sutturoita, eivät ole tunekneet poikieni elämään ovat ensimmäisiä vaimoja ja onnellisia. Lapsenlapseni ovat ihania joilla on isä ja äiti, eivät ole erolapsia.
Äitiä ei ole enää, anoppi on loisto tyyppi, yksi parhaimista kavereista, viikottain ollaan yhteyksissä ja soitellaan ja käydään... ihana ihminen.
Minullekin lapseni merkitsevät kaikkea, enhän muuten olisi heidän elämässään ja maailman paras äiti.
Jos sinä olet kateellinen sille että olen hyvä äiti, mulla on läheiset tallessa ja huono heitetty pois, niin sinäkin voit saada elämäsi järjestykseen, kaikkea ei pidä sietää. Lasten tukena pitää olla ina.
Meillä ei miehen naikkosia siedetty koskaan emme ole heitä nähneet emmekä halua nähdä, perheenrikokjat ei kuulu meidän upeeseen perheeseen ja sukuun. Emme anna ulkopuolisten ihmiseten rikoka enempää, kun emme edes heitä mihinkään tarvi, lapset olisi kärsineet jos olisvat joutuneet isän naikosten kynsiin haukuttavaksi ja kiusattavaksi.
On sulla kyllä niin ihana sukulaisanoppi hylkäsi oman poikansa ja kaveraa tuolaasen juopon ja mielenvikaisen kaa, no , sukua olette kaikki keskenänne ja taitaa se sukulaisanoppikin tykätä viinasta.
Kuuleppas, ei kaikkea tarvi hyväksyä. Mä toivon että sulta joku vie sun puo9lison, niin kyllä sunkin laulu muuttuu. Sitä ei ymmärrä ennenkuin sen kokee, joka asia menee niin.
Sinusta lapsista huolen pitävä äiti on mielenvikainen ja isä joka hylkää sutturoiden takia lapset on se fiksu????
En nyt oikein käsitä sun logiikkaa.
Eikös se anoppisi hylännyt oman poikansa. Hyvin harva äiti hylkää oman lapsensa, olipa ne sitten kuin vanhoja tahansa.
Taitaa anoppi olla samaa maata kuin sinäkin. Kertoo vaan siitä että on sillä miehellä ollut kestämistä kun miniä ja äiti on jatkuvasti ollut vahtimassa ja sormi pystyssä ojentamassa. Ei ihme että lähti.
Juu ei kaikkea voikaan hyväksyä, mutta en sen takia hylkää poikaani ja alkais vaan seurustelee mielenvikaisen vieraan ex miniän kanssa ja aina on molemmissa vikaa, kun ero tulee ja kirjoituksistasi päätellen sinussa on paljonkin vikaa, että en ihmettele, kun exäsi lähti, mutta tosi tyhmä äiti hänellä, jos juttus nyt edes pitää paikaas.
Kyllä minä ainakin tukisin omaa rakasta poikaani tuossa tapauksessa, ja haistattasin pas-kat ex miniälle, joka ei antais poikani tavata lapsiaan.
Ja myös hyväksyisin poikani valinnan, siis uuden miniäni, koska hän on poikani rakas.
ja hyväksyuisit sellaisen naisen joka rikkoo sun pojan avioiliitonaja vie lapsenlapsiltasi isän? Se on sun asia ja teet kuten sinusta on oikein, tue sinä perheenrikkojia, minä en eikä mun anoppi.
Meillä tehdään niinkuin on meistä oikein ja miten haluamme lapsille asioita opettaa. Perhe on ainoa, mitä ei koskaan saa vahingoittaa, eikä ulkopuolinen rikkoa, sitä ei pidä hyväksyä.
Onneksi minun lapseni ovat vielä liitossa, ja uskon ettei mun lapset lapsiaan jätä , ovat itse kokeneet millaist aon elää ilman isää. Tuen lapsiani valitsivat he mitä tahansa, kunhan se on heiädn itsensä valitsema yhteisesti, ei siin että ulkopuolinen ihminen tulee ja rikkoo ja kiusaa.
Kyllä tuen poikaani joka eroaa ja löytää uuden rakkaan ja poikanihan sen avioliiton lopettaa kun jättää vaimonsa ja syy on heidän välinen asia ja ei lapsenlapseni ilman isää jää onhan hän edelleen isä ja haluaa tavata lapsiaan säännöllisesti ja lapset häntä.
Sinun ex anoppisi ei tue poikaansa vaan hylkäsi hänet miksi sinä voit siltä sen hyväksyä, jos kerran perhe on hänellekin tärkeä??
Sinäkin varmaan annat pojallesi kenkää, jos löytää uuden ja eroaa vanhasta, koska se on teillä tapana, niinhän ex anoppisikin teki.
Ei ulkopuolinen nyt yksin voi väkisin mitään rikkoa, kyllä siinä tarvitaan halukas lähtijä myös ,ei kukaan nyt vasten tahtoos mihinkään mene ,ei edes lapsi jollei hän haluu.
Niin ex vaimot pois ex puolison kotoa sotkemasta lasten tapaamisista he eivat kuulu enään ex puolison elämään eivatkä hänen sukuun ! Etä vanhempi tapaa lapsia vaimonsa kanssa
Tuo särähti korvaan;..... ei ole muuta turvaa kuin se oma äiti tai isä tai isäpuoli tai äitipuoli....
varsinkin tuo puolikas... mikä turva se on, päinvastoin... siitä se alasajo alkaa kun vieraita ihmisiä tunkee lasten eja exän elämään. Hyuvittaa jaitkettää tuo sun lause... voitko todella ajatella tuollatavoin, olet erittäin katkera sitten.
Miksi pitää niitä uusia vauvoja tehdä jos entisistäkään ei oel huolehdittu? Erittäin vastuutonta toimintaa. Ja entä lapset... miski isä tekee uusialapsia ja hylkää heidät , miksi he eivät kelvanneet. Sen vuoksiko kun joku rikkoi heidän perheen ja isä halusi tehdä uusia tilalle, jos olisi parempia kuin he.
Kenenkään lapesen ei tarvi hyväksyä kaikkea mitä isä tekee, se särkee lasten maailman ja tuhot on nähtävissä jo nyt. Suurin osa suomen lapsista on isättömiä, erolapsia ja mielenterveysongelmaisia, kun ovat joutuneet hylätyiksi, ja vihatuiksi. Miksi ihmeessä joku voi tehdä lapsilleen niin?
Se on sun pakkomieltees tuo, että muka kaikki miehet hylkää lapsensa, sinä olet ainoa joka on super katkera , mielenterveysongelmainen ja alko-ongelmainen täällä.
Ainoastaan sun lapsesi on isättömiä ja ihan sun ansiosta.
Voi luoja, lissu!
"Suurin osa suomen lapsista on isättömiä, erolapsia ja mielenterveysongelmaisia, kun ovat joutuneet hylätyiksi, ja vihatuiksi."
Et tiedä mitään todellisesta maailmasta.
Minulla oli valvontaluokka, jonka kuudestatoista oppilaasta kahdellatoista eivät vanhemmat asuneet samassa osoitteessa. Kyseinen luokka oli koulun helmi, heidän legendansa elää vielä toistakymmentä vuotta sen jälkeen, kun peruskoulusta lähtivät. Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö tämä otanta olisi ihan yleispätevä.
Onneksi meillä ei koskaan ole tunkeutuneet perheenrikkojat meitä haukkumaan ja kiusaamaan. Sanoin lastenisälle, että perheenrikkojia et sitten tänne tuo, etkä pakota meitä niitä näkemään. Onneksi ei ole pakottanut. Tajusi itsekin tehneensä väärin, kun vaihtoi lapsensa sutturolihin.
Olemme saaneet rauhassa ja turvassa olla, kun ei ole tarvinnut pelätä miehen naikosia.
Katuu mies kovasti, mutta siinä katuu, mulle jäi talo, lapset suku ja kaverit... mies on yksin sutturan kanssa, eikä oo mitään. Mulla lapsenlapsetkin on...ja kaikki sanoo että olen maailman paras äiti, mä oon-.
Tuskin katuu ja mistäs sinä sen voit tietää, kun et ole missään tekemisissä sen kans ja ei exäx äitikään tiedä mitään poikansa elämästä, kun poikas hylkäsi.
Tuskin se ex miehes nyt yksin onhan hänellä puoliso ja sen sukulaiset ja ystävät ja ystäviä saa lisää ja kunnon ystäviä ei niitä sun pas-koja ystäviäsi.
Lapset ja lapsenlapset olet ominut itellesi. Sinä erotit lapset isästään.
Ja tottakai sun suku nyt on maailman tappiin sun suku, eihän se nyt erossa mihinkään muutu.
Tuon maailman paras äiti jätän omaan arvoonsa.
En minäkään olis ollut tuolaisen naisen kanssa, kun sinä viikkoo kauempaa aviossa.
No enhän teidäkkään, mutta voiko mies täysin unohtaa oman perheesä ja lapset? En usko, kovan kuoren voi päälleen asettaa, mutta kyllä yleensä vanhempien mielessä on ne lapset, tapahtuipa mitä tahansa. Josku on myhäistä katua josmku ei, meillä on myhäistä, kun lapsetkin ovat herääneet siihen totuuteen että isä heidät sutturoihin viahtoi, niin eipä siinä mitään epäselvää jäänyt.
Totta, ystävtiä saa lisää, mutta ne parhaat ystävät ovat ne jotka ovat kulkeneet vierelläsi kauan jopa lapsuudeta asti, näin meillä ainakin.
Minun sukulaiset on meille tosi tärkeitä, ei lainkaan paskoja kukaan, ja anoppi ja appi maailman ihanimmat ihmiset, anoppi yksi parhaimmista ystävistäni.
Tottakai lastenlapset olen ominut niinkuin mummi omii, on heillä omat vanhemmatkin ja toinen mummi na vaari, , rakastamme heitä yhtä lailla kaikkia.
Kyllä se mies ihan itse on itsensä erottnut lapset itsestään, ei me, mikä olisikaan parempaa kuin lapsilla olisi se isä... mutta kaikki miehet ei vaan ymmärrä, mikä elämässä on tärkeetä.
On ihana suku ympärillä ja mikään ei muuttunut meillä muu kuin että mies vaihtoi lapsensa sutturoihin ja sitä kautta teki itselleen sudenkuopan, ja eristi näin itsensä meidän suvusta ja perheestä, ja ihan itse.
Olen maailman paras äiti, sitä saan kuulla jatkuvasti vaikka tiedän sen itsekin, mulla maailman parhaat lapset.. voi tätä onnea, olen niin onnekas ja etuoikeutettu.
Sinä saat tehdä ihan itse ne päätökset kenen kanssa olet ja kenen et...sen minä jätän kommentoimatta.
Hei huomaa että ex miehes haluaa unohtaa SINUT VAIN SINUT ja katkeruuttas et päästänyt lapsia tapamaan isäänsä !!! Isä haluaa tavat lapsensa mutta ei läheskään koskaan ex puolisoaan joka on ulkopuolinen ex puolisonsa elämässä !
Siis meidät! Ei sen puleen me olemme lähestulkoon miehen jo unohtaneetkin, toki teidämme ja lapset tietää isänsä ja mtiä teki koska tässä tilanteessa ollaan, mutta meidät kaikki meis vaihtoi naikkosiin, se ei muutu vaikk akuinka yrität puuttua meidän asioihin, se on sun mielipiteesi ja me vain tiedämme miten asia on. Annan sinulle sen anteeksi että ymmärrät väärin.
katkerea saa olla tunteet on sallittu, niin ilo, suru ja katkeruus ja inho, rakkaus... kaikki. kokeile vaikka, elämäsi muuttuu. Ehkä pystyt myös omiin mielipiteisiin jaa seisomaan niiden takana, ettei tarvi tukeutua toisten ja myötäillä niitä.
Isällä on aina ollut mahdollisuus tapialla lapsiaan kuin myös toisinpäin, mutta perheenrikokja ei kuulu meidän elämään ja heillä on ollut kielto tulla meille ja olemasta lastemme lähellä, hyvin on mies pitänyt siitä kiinni, ja pitänyt sutturat poissa meiltä. Ei meitä haittaa, me elämme omaa elämäämme ja hän omaa surullista elämäänsä, viis siitä... ei kuulu meille.
Ei ! Ainoastaan sinut ! sinä et kuulu hänen elämään ! Ex miehelläsi nainen joka on läsnä isän tavatessa lapsensa heidän omassa kodissa
Väännetään vaan.. KYLLÄ, mies vaihtoi meidät kaikki naikkosiin joka rikkoi perheemme. Ilman suttraa meillä olisi perhe koossa.
Ei me halutakkaan kuulua miehen elämään, pitäkööt ne sutturat vaan, me olemme liian upeita ihmisiä moisen miehen elämään, ei kiitos vaika kuinka itkisi ja anelisi.
Ei ole suttura ikinä nähnyt meitä eikä päässyt kiusaamaan ja kostamaan omia ongelmia minuun eikä lapsiini. Hyvin mies pitää sutturat poissa meidän elämästä, tietää itsekin että ne aiheuttaisivat meille ongelmia.
Perheenrikkojat ei kuulu meidän elämään eikä ole koskaan nähneet meitä, emme tarvi heitä mihinkään.
Älä jauha pas-kaa sinulla on joka päivä monta kertaa ex mies mielessäsi ,et unohda häntä koskaan, meillekin kerrot hänestä joka päivä.
Tuo on totta, tottakai mies on mielessä joka päivä mutta negatiivisella mielellä. Ei voi koskaan muuta kun ihmetellä miten isä voi lapsilleen tehdä noin että vaihtaa heidät naikkosiin? Se on asia joka ei todellakaan meiltä mene mielestä, vaikka pitäisi unohtaa, mutta ei sitä voi unohtaa, on se niin julma teko lapsiaan kohtaan.
Tottakai asioista pitää kertoa, on paljon jotka ovat lukeneet asian, miksi siis lukevat uudestaan? On paljon ihmisiä jotka eivät ole lukeneet, siksi kirjoitetaan asioista, näihän toimii myös uutiset, monta päivää saattaa olla samoja uutisia, ja vuosien jälkeenkin vielä otetaan asiat esille.
Minusta on hienoa kun ihmiset ottavat kantaa ja fanittavat minua ja oottavat neuvoa ja oppia, mitä joku on joskus kokenut. Uskon että monet ottavat oppia tästäkin, ja se on hienoa, muutoin ei olisi kejuissa näin paljon palautetta, sehän on hieno juttu minusta ja monesta muusta.
Just juu, olet tosiaan umpihullu naikkonen.
Mies ei jätä vaimoa ja lapsia jos rakastaa niitä.
Exät ja teidän pentunne, jostain syystänne olette ansainneet sen, että teitä jätetään ja kohdellaan pahoin.
Ettekö ymmärttää sen?
Ikävää että olet tuota mieltä. Olen pahoillasi jos sun pentusi on ainsainnut toisen vanhemman lähtemisen, valitettavaa, mutta jos susta se on oikein niin mikäs ettei sitten.