En ole koskaan uskaltanut näyttää kirjoituksiani oikeasti kenellekään, koska pelkään.
Pelkäättekö te muut? Paljastavanne liikaa itsestänne, että joku näkee sisimpäänne? Että runonne kertovat teistä enemmän kuin koskaan pystyisitte puhumaan?
Pelkäättekö te muut? Paljastavanne liikaa itsestänne, että joku näkee sisimpäänne? Että runonne kertovat teistä enemmän kuin koskaan pystyisitte puhumaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voitin joskus alaluokilla runokilpailun, mitä en silloin ymmärtänyt. Toinen runollinen vaihe oli murrosiässä. Nyt aikuisena tuntuisi kolmas aalto olevan menossa.
Minulle kirjoittaminen on helpompaa kuin puhuminen, näihin runosuonien avautumiseen ainakin minulla liittyy paineet "elämän" puolella , siis paine puristaa sen sisällön.
Vastaus kysymykseesi: ikä tuntuisi tuovan rohkeampaa analyysiä itsestään.
Sama juttu minulla. Pelkään että ne kertoo minusta sellaisia asioita, joista en kenenkään halua tietävän... tai myöntää niitä.
viitaten kysymykseesi, tietysti kun avaudut runojen muodossa, avaat itsesi muiden tunnusteltavaksi. Minua enemmän huolestuttaa kirjoituksen laatu: Olenko pystynyt sanomaan jotain. Tuleeko rimanylitys tai floppi ja siihen yritän ponnistella. Aina ei onnistu. Joskus valmista tekstiä tulee kui "turkin hihasta" sen muuttaa tekstiksi.Yleensä väkisin yrittäminen tuotta flopin. Antakaamme tunteiden leiskua revontulien lailla!
Vähän sama vika,pöytälaatikossa vaikka mitä,runoja,biisejä,niihin nuotteja,ainoa mikä puuttuu,niin uskallus.