Oma äiti ärsyttää

Kuinka usein tapaat äitiäsi? Tarviiko tavata niin usein? Jos tapaisitte esim 1-2 kk välein, ei asia varmaan niin paljoa häiritsisi. Synnytyksen jälkeen välit omiin vanhempiin usein muuttuvat ja kiristyvät kuvaamallasi tavalla. Aikuista ihmistä ei voi muuttaa. Itse vastaavassa tilanteessa sanoin äidille suorat sanat ja käskin lopettaa hössöttämisen. Auttoi jonkin verran, tosin soittelemme parin vk välein ja nähdään 3-5 kertaa vuodessa.

Kerran viikossa hän haluaa lapsenlastaan nähdä, olen jo nyt rajoittanut kerran kahteen viikkoon kun ei hermo enää kestä. Pitäisi varmaan vaan ärähtää kunnolla hänelle.

Oikein tutulta kuullostaa. Niin se vaan on et oma äiti on se pahin arvostelemaan tyttärensä äitiyttä. Siihen ei valitettavasti useinkaan auta kunnon ärähtelyt eikä mikään muukaan ..pittää vaan yrittää kestää tai sit just katkasta välit. Ite oon jotenkuten yrittänyt kestää, koska mielestäni on lapselle rikkaus hyvä ja rakastava suhde isovanhempiin. Vierailtiin siis vauva-aikoina 1-3 kertaa viikossa, vaikka sitten hammasta purren ja välillä kyllä tuli riitoja, kun en vaan kestäny niitä loukkauksia. Mutta kun lapset isompia niin ne pärjää isovanhempien luona hoidossa yksistään ilman äitiä, joten nyt mulla on helppoa :D

Jospa äidilläsi on aihetta epäillä taitojasi. Haluat olla aikuinen, ole silloin sitä ja toimi niin, että äitisi voi luottaa sinun selviävän, nyt kyllä jää tuntuma, että et ole oikein sellaista kuvaa antanut äidillisesi. Äitisihän kantaa vastuuta, joka todella kuuluisi sinulle.
Olen samaa mieltä, että mitään romua ei kannata ostaa, sillä se tulee paljon kalliimmaksi kuin uskotkaan.

Hei. Ymmärrän, että sinua ärsyttää älyttömästi. Jotkut vanhemmat ovat vaan sellaisia, että tahtovat neuvoa kaikessa. Ehkä se on vaan sitä jonkunlaista eroikävää, kun ei voi enää oikeasti kasvattaa omaa lastaan. Pidä pintasi, älä hylkää äitiäsi, hänestä on vielä paljon hyötyäkin tulevaisuudessa. On kiva laitta lapset joskus mummolaan turvalliseen hoitoon ja mummo tykkää. Vastaa vain hänen neuvoihinsa, että hmm tai joo tai ehkä niinkin voi ajatella. Hyvää jatkoa sinulle. Kyllä se mummo siitä rauhoittuu.

On hyvä, että olet harventanut tapaamisia, sillä kerran viikossa kuulostaa jo melkoisen velvollisuudentuntoiselta.
Ei kannata ärähtää, kun äitisi arvostelee valintojanne, vaan yritä keksiä älykkäitä perusteluja, miksi toimitte kuten toimitte. Jos hän kumoaa perustelut, voit todeta, että haluatte itse elää omaa elämäänne ja isoäidin olisi syytä hankkia omia harrastuksia ja siten sisältöä elämäänsä. Mitäs mieltä isoisä on vaimonsa harjoittamasta arvostelusta? Onko ihan tossun alla, ei henkisesti tai fyysisesti läsnä?

Oma äitini ärsyttää myös. Jos haluaa joskus puhua hänen kanssaan oikeista meneillään olevista asioista, esim tiukasta rahatilanteesta, niin eipä kannata. Heti alkaa se hirveä sääliminen ja seuraavan vuoden saakin vastailla kysymykseen, onko teillä ruokaa. Mitä helvettiä se hänelle kuuluu. Hän kuitenkin selvästi aina haluaa puhua kaikesta, mutta mitään negatiivista ei voi kertoa. Hän ei myöskään ajattele että asiat saattavat olla hyvin, vaan aina kysyy kuulumisia ja vointia naama norsunvitulla, odottaen että kaikki olisi huonosti. Todella ärsyttävää. Mistä kumpuaa tuo ainainen sääli ja pessimistinen asenne, vaikka itse siihen aina vastaankin, että mikäpä tässä nyt olisi??

Ap. Äitisi ei pahaa tarkoita, hän ei nyt vaan osaa antaa sitä tilaa teille. Hän haluaa liiankin kiivaasti saada olla mukana nyt vauvan saatuanne. Onkohan hänen elämänsä vähän liian yksitoikkoista ja hakee näin omaan elämäänsä.

Älä pistä välejä poikki , vaan kerro että pyydät kyllä apua jos te tarvitsette ja pyydä häntä antamaan teille tehdä omat valinnat, niin asunnon ostossa kun muussakin.
Häädä häntä ystävällisesti vähän harvempiin yhteydenpitoihin.

sitä vastoin pyydä heidät käymään silloin kun jaksat, laitat kahvit itse ja äiti alkaa huomata, että osaatteko hoitaa niin kodin, lapsen kuin muutkin asiat ihan itse ja niinhän se pitää ollakin.

Isovanhemmat ovat tärkeä linkki tarvittaessa.

Opettele sanomaan äidille: "Tuo on hyvä pointti, mutta me teemme nyt näin." Sitten teet kuten haluat - paitsi jos äidin ajatus on oikeasti käyttökelpoinen. Tärkein muutos on tehtävä omassa päässä eli on opeteltava päästämään turhat neuvot ja varoitukset toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Hankalaa, tiedän, mutta oma suhtautuminen on ainoa, johon voi oikeasti vaikuttaa.

Mä en oo vielä aikuinen mutta mun äiti pitää mua tyhmänä ja sellaisena et mä en osaa tehä mitään ja se on aivan vitun ärsyttävää