En oikeen tiedä miten tämä pitäisi kirjottaa ettei kuulostaisi tökeröltä......No,sanon suoraan...Minua on pikkutyttönä käytetty seksuaalisesti hyväksi.Se oli lähisukulainen.Yritin kieltää koko asian itseltäni ja unohtaa.Se johti siihen että melkein pilasin koko elämäni teini-iässä.....en osannut arvostaa itseäni,en edes tajunnut että minulla on arvoa.Luulin että miehet saavat kohdella minua miten haluavat.Olin ihan pohjalla kun tapasin ihanan miehen...melkein pilasin senkin..mutta hän auttoi mut pois kaikesta paskasta...Ja nyt meillä on oma perhe ja kaikki on loistavasti!Kun seurustelimme,mieheni sai tietää hyväksikäytöstäni ja kertoi vanhemmilleni...se oli vaikeeta aikaa...jouduin kohtaamaan hyväksikäyttäjäni ja keskustelemaan asiasta hänen kanssaan.Annoin hänelle anteeksi ja olen iloinen siitä.Meillä on jopa hyvät välit nykyään.En ottanut terapiaa vastaan....mutta viimeaikoina asia on palannut mieleen,enkä tiedä mitä tehdä.En ole vihainen hyväksikäyttäjälleni enkä syytä häntä...minuun vain sattuu että jouduin ja joudun edelleen kokemaan tämän kaiken....mitä tehdä...
selvinnyt?
pikku-inen
42116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tiedä mitenkään täsmälleen, mitä voisit tehdä. Haluan kuitenkin osoittaa myötätuntoa. Erityisesti arvostan sitä, että olet antanut anteeksi. Tavallisesti näissä keskusteluissa uhrin anteeksianto tuomitaan jyrkästi ja miettimättä mikä ero on anteeksiantamisella ja asian jättämiselllä käsittelemättä.
Olen aina hurskaasti uskonut, että vasta anteeksianto lopettaa uhrina olemisen ja että mikään sovitus ei riitä tyynnyttämään sitä joka haluaa vihata. Osittain pidän ajatuksestani edelleen kiinni, mutta se mitä kerrot, asettaa ajatukseni kyseenalaiseksi. En mitenkään voi enkä halua väittää, että nykyinen paha olosi johtuisi anteeksiannon vaillinaisuudesta. Pikemminkin tilanne minulle kertoo, että ihmismieli on vielä paljon mutkikkaampi kuin osaan kuvitellakaan.
Ehkä voisit tiedustella uutta terapiamahdollisuutta. Rohkaisisin sinua ottamaan yhteyttä kotipaikkakuntasi mielenterveydenhuoltoon. Tämä on ainoa neuvo jonka osaan ja uskallan antaa.
Haluan nimittäin varottaa näistä keskustelupalstoista. Näillä voi saada myötätuntoa ja hyvällä tuurilla ihan asiallisiakin ehdotuksia. Kiusallisen usein täällä kuitenkin törmää harkitsemattomaan asenteellisuuteen ja tyhjänpäiväiseen egoismiin. Ymmärrän että ihmisiä kuohuttaa seksuaalinen väkivalta ja että he tuntevat tarvetta tuoda vihansa ilmi. Se ei kuitenkaan auta uhria eikä johda asiaa miltään tai kenenkään kannalta paremmalle tolalle.
Kiitos teak asiallisesta vastauksesta....En täältä hae mitään apua,enkä ehkä edes mielipiteitä....Tai olisihan se mukava lukea mitä ihmiset ajattelevat tilanteestani.Tiedän että monella on ikäviäkin ajatuksia minusta mutta ei se loukkaa..Tiedän että monet eivät ikinä pystyisi edes kohtaamaan ihmistä joka on heille tehnyt jotain pahaa.Itse tunsin yhden kohtalotoverin ja hän vannoi ikuista vihaa..
Minulle se oli välttämätöntä,että annoin anteeksi..Se oli välttämätöntä muiden takia ja ennen kaikkea itseni takia.Ja tunnen pelkkää lämpöä tätä hyväksikäyttäjääni kohtaan..tiedän että hän oli siinä elämänvaiheessaan ymmärtämätön ja tasapainoton.Meillä on lämpimät välit enkä syytä häntä mistään..
Monista saattaa tuntua että olen vinksahtanut...Mutta pystyin jotenkin erottamaan hänet ja tämän hyväksikäytön.Itse asia sattuu minuun mutta häntä rakastan läheisenä ihmisenä..Mielestäni anteeksianto on tärkeää ja joskus joutuu antamaan anteeksi isoja asioita...
Terapia voisi helpottaa,mutta se pelottaa...Ehkä se pelottaa,että joudun myöntämään kaikille että se on minulle ongelma...Mutta jos pystyn sinne menemään,en kerro vanhemmilleni..luulen että se olisi heille liian vaikeaa...Uskon että siitä tulee jo miehellenikin vaikeaa,vaikka hän tukee minua asiassa...
Ehkä minun pitäisi opetella ajattelemaan enemmän itseänikin,eikä aina sitä miten kaikki vaikuttaa läheisiini...............
ammattiauttajalta. Hän on tilanteesi suhteen täysin ulkopuolinen ja puolueeton, mutta ammttinsa osaavana kykenee auttamaan sinua ajatuksien selventämisessä, etenkin jos et oikein tiedä mikä erityisesti painaa.
Varaa rohkeasti aika psykologille ja käy juttelemassa. Älä kanna taakkaa katkassasi turhan takia jos voit sen käsitellä pois. Voit sitten kuluttaa kaiken energiasi iloisiin asoihin.
Hei
Hae ehdottomasti apua paikkakuntasi mielenterveystoimistosta.
Ota rohkeasti miehesi tukijaksi mukaan ja kysy heiltä sopivaa psykologia itsellesi.
Palvelu on täysin ilmaista ja luottamuksellista.
Käyn itsekin psykologilla kerran viikossa ja asia on rankka, mutta myös palkitseva.
Rohkeutta ja tsemppiä.
Alla olevaan instanssiin kannattaa olla yhteydessä (vertaistukiryhmät, jäsentoiminta, tukihenkilöt, puhelintoiminta) pirauta:
Suomen Delfins ry
PL 177
45101 KOUVOLA
(05) 325 0080 toimisto ark. 10:00 - 14:00
050 583 5000 päivystys ark. 10:00 - 14:00
050 522 6604 koulutus
Sähköposti:
[email protected]
Nettisivut:
http://www.kolumbus.fi/jyrki.vartiainen/suomendelfinsry.htm.
Kannattaa myös lainata kirjallisuutta, itsekin aion lähiaikoina lukea teokset:
Rohkeus parantua/ Bass,Davis, 1994
Vain muistamalla voi unohtaa Heikinheimo 2004.