Oli nyt ihan pakko kirjoittaa tänne, kun kerran lomaromanssista saa puhua. Tilanne seuraava: seurustelen suomalaisen kanssa, jo monta vuotta...lomalla muutama viikko sitten tapasin aivan ihanan muslimi miehen, meillä oli muutama ilta todella kivaa ja herkkää yhdessä, hän ei luvannut minulle tähtiä taivaalta eikä unelma elämää hänen kanssaan, vain yhteyden pitoja. Nyt olemme reilun viikon soitelleet(salassa) ja tekstailleet, jutelleet mukavia niistä näistä. En tiedä mikä hänessä saa minut tuntemaan tällä tavalla, mutta olen valmis jättämään kaiken täällä hänen vuokseen..tyhmää eikö?! Kaipaan hänen ääntään, katsettaan, kaikkea hänessä. Mitä teen nykyiselle suhteelle? Ajattelin että paluu arkeen muuttaa kaiken ja unohdan koko loman, mutta näin ei vaan ole käynyt. Töissä, kotona joka paikassa ajattelen vain häntä. Tuntuu todella väärältä ja vaikealta, pitää kaikki tämä sisällä, salata kaikki nykyiseltä mieheltäni, ystäviltäni...jelp!
loma romanssi!!!
les miserables
163207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kai mä oon sitten rasisti..mut muslimi??? no oma on valintasi..kaipa nekin on ihmisiä :D ja kehotan sinua seuraamaan omaa sisäistä ääntäsi ja tekemään niin kuin sinusta tuntuu oikeelta, mut en suosittelisi tuota salailuu..se paljastuu kuitenkin ja sitten et ehkä pysty valitsemaan hetkeä milloin se tapahtuisi ja se saattaa tapahtuu pahaan aikaan..ja sattua väärinkäsityksiä..ja vaikka mitä..:( kuuntele itseäsi ni kyllä se selkenee..:D
jos oot seurustellut jo pidemmän aikaa,ÄLÄ heitä hukkaan sitä jonkun yhden viikon takia!!!!!!!!
-tämä sinun romanssisi ei varmaan johda mihinkään kun kyseessä on muslimi.aluksi kaikki on aina ihanaa ja tuntuu että on niin rakastunut,mutta...pidemmän päälle tuo suhde ei kestä,usko minua!
-mieti järjellä tätä salasuhdetta ja mitä tulevaisuus siitä toisi: missä asutte, uskontoerot,kielierot, kulttuuri, uskollisuus, ystävät jne...
Tiedän ja olen kuullut niiiiiin paljon mitä kaikkea pas***aa näistä muslimeista, heidän sadoista naisista jne... ja tiedän, että kannattaa ottaa järki käteen, mutta minkäs tunteilleen tekee, ei siinä ole paljon järkeä mukana.. :) Jos olisin 15 v. niin pitäisin tätä ihan normaalina teini tunteena, mutta kun valitettavasti tota ikääkin on jo kertynyt jonkun verran, niin pidän tätä huomattavasti monimutkaisempana....(ei siinä etteikö 15 v voisi tuntea oikeilla tunteilla).
Ja Pauliina !! Toivottavasti joskus sanot jotain muutakin, sinun ei ole mikään pakko lukea näitä tekstejä, mene vaikka kävelylle!
niinpä se on ,että järki ei kuuntele sydäntä :-)
Ennen kuin suljet ovet takaasi, niin otahan selvää tämän miehen haluista.
Haluaako hän enemmän kuin pelkän romanssin ja onko hän valmis yhteis elämään?
itse en pystyisi suhteeseen turkkilaisen tai muunkaan muslimin kanssa, ollaan niin eri kulttuuria ja elämänarvot erilaisia.
toivottavasti mietit tarkkaa mitä haluat, sillä voi olla että takaisin ei ole paluuta jos suhde ei olekkaan kuukausien päästä enää sitä mitä halusit....mutta elämähän on elämistä varten, virheitä sattuu tai sitten löytyy se oikea ;-)
mistä sitten tiedän mitä haluan tai mitä voi olla edessä? en ole sitä tyyppiä, joka uskoo kaiken kauniin mitä sanotaan...kaikki tuntuu jotenkin niin vaikealta.
Helmi/maaliskuussa olen lähdössä hieman kiertelemään,avartamaan maailmaa, ja mielessäni on käynyt tuhat kertaa lähteä miehen kotimaahan, ei sen takia, että haluaisin jotain syvempää meidän kahden välille vaan ihan jo työ tarjouksen takia, jonka olen sieltä saanut. Asia muslimista, heidän uskonnostaan ja kulttuurista pelottaa todella paljon, ollaan kuitenkin niin erilaisia...en edes tiedä mitä sanoa tai kirjoittaa...tosi sekava olo.
uskon ymmärtäväni tunteesi.
Tapasin itsekin Kreikassa ihanan miehen joka oli tosin Tanskalainen. soiteltiin ja kirjoiteltiin matkan jälkeen. hän kävi täällä suomessa pari kertaa ja olin niin ihastunut...muta kyllä sitä jo alunperin tiesi,ettei siitä mitään tule.
yhteinen kieli oli englanti ja siinä oli myös omat ongelmat. molemmat kommunikoi vieraalla kielellä, joten ei sitä "yhteyttä" syntynyt.
vieläkin viestitellään,mutta vaan ystävinä. minulle jäi kuitenkin ihanat muistot, jota voin vanhempana muistella.
sanoit lähteväsi kiertelee vuoden vaihteen jälkeen maailmaa...tee se ja kerää kokemuksia!!!
luen rivien välistä, että tiedät itsekin ettei teillä ole tulevaisuutta ja suurin ero on uskonto ja kieli.
lähde maailmalle ja jos sen jälkeen vielä mietit tätä miestä, niin keskustelkaa vakavasti suhteen aloittamisesta...
kannattaa olla varma että myös hänellä on samat tuntemukset. En halua yleistää, mutta etelässä käy paljon naisturisteja, joita paikalliset käyttää hyväkseen, naisia tulee ja menee....miehet kyllä tietää miten naisen pään saa pyörälle.
Juuri näin, olet lukenut rivien välistä oikein. ja kai tämäkin tunne menee ohi, vaikka vielä ei siltä todellakaan tunnu. Joskus sitä ajattelee, että olisi vaan niin kiva tehdä kaikkea päätöntä, heittää voltti ja juosta pää edellä kaivoon, mutta jos siinä on oma elämä pelissä niin ei sitä oikeen viitsi tai uskalla riskeerata.
aika parantaa haavat ja sydänsurut :-)
Rauhallista Joulun odotusta ja kaikkea hyvää sinulle tulevaisuuteen, mitä ikinä sitten tapahtuukaan....
Kaikkihan siellä tapaa "elämänsä rakkauksia", toiset vain ymmärtävät, että muutaman illan lirkuttelu ei ole minkäälainen perusta suhteelle.
Toivottavasti pokasit jonkun muun kuin baarimikon tai rättikauppiaan, jonkun joka tienaa enemmän kuin 300€ ja jolla on kunnon koulutus. Jos nyt kuitenkin olet varma, että hän on elämäsi mies, sen kun kerrot ja pakkaat tavarasi ja lähdet sinne.
Vihaseks tekee, kun lukee taas jonkun pettäneen miestään lomalla. PRKL!!. Ja sehän on paskaa ettei tunteilleen mitään voi. Niille kun ei pidä antaa valtaa. Itse en ainakaan käyttäydy lomallakaan sellaisella tavalla, että pettäminen tulisi edes mieleen.
Ehkä se että tunnet noin vahvasti tuota miestä kohtaan kertoo että parisuhteessasi ei ole kaikki kohdallaan.
Kannattaa miettiä asioita kaikessa rauhassa ennen kuin teet mitään isoja päätöksiä suuntaan tai toiseen.
Tykkään kovasti sun asenteesta, että osaat ajatella toisaalta myös kriittisesti.
Täällä näkee monia nuoria tyttöjä jotka ovat hairahtuneet lomaromansseihinsa ihan totaalisesti ja puhuvat intohimoisesta rakkaudesta.
Tosiasia on, että toisesta kannattaa ottaa selville kaikki ennen mitään vakavaa ja pysyvää. Uskonnolliset ja kulttuuriset erot ja asenteet, USKOLLISUUS, työmoraali/motivaatio, ja miten kumpikin elää omaa elämää ilman, että toinen istuu kaikki päivät yksin kotona ja miettii että missähän se ukko (/akka) taas viilettää.
Jos tunteesi tätä miestä kohtaan pysyy edelleen samana, kannattaa ainakin läheisimmille ystäville puhua, niin saat aivan toisenlaista näkökulmaa kuin täältä, sillä täällä kukaan ei oikeasti tunne sinua.
Onnea matkaan ja pidä tuo asenne :)
"USKOLLISUUS" on varmaan kohdallaan, kuten keskustelun avaajallakin.
Sun pitää heti muuttaa sen miehen luo. Mitä nopeammin sen parempi. Soitat vaan sen ovikelloa ja sanot, että tulit nyt asumaan sen luo. Näin sun pitää tehdä.
No onpa ollut kiva lukea ihmisten ajatuksia, olla täysin anonyyminä ja kertoa omista kokemuksista.
Mielestäni on hauska huomata, kuinka kaikilla on sama asenne "moraalitonta, tyypillistä suomalaista naista, halpaa panoa"...jne.
JOS olisin halunnut kirjoittaa tänne, ja kuulla kuinka idiootti ja moraaliton ihminen voi olla, en olisi kirjoittanut, vaan sen takia, että ehkä hain täältä enemmän myötätuntoa tapahtuneeseen, kun syyllistämistä, sitä saisin kyllä kuulla kotoa ja ystäviltä ihan tarpeeksi, ja sen takia en heille haluakaan asiasta puhua.
Les miserables tahtoo kiittää heitä kaikkia, jotka antoivat "kannustavia" ja ehkä jopa myötätuntoisia kommentteja, ja te, jotka todella luulette, että kaikki suomalaiset naiset "sulavat" helposti ulkomaalaisen miehen puheeseen ei varmasti pidä paikkaansa, mutta uskon todella, että heistä löytyy myös ihmisiä, joilla tunteet voivat olla yhtä voimakkaat kuin eurooppalaisella/suomalaisella ihmisellä.
Kiitos.
Painiskelen aivan saman asian kanssa parhaillaan...
Tosin itse en onnistunut asiaa salaamaan tiheän yhteydenpidon takia. Olen yrittänyt myös katkaista välillä yhteydenpidon "kaukorakkuteen... siinä onnistumatta. Siis kumpi voittaa, järki vai tunteet?
Missä maassa lomaromassisi sattui? Oletko saanut selkiytettyä ajatuksiasi?