En halua kuolla, mutten jaksa elää.

Mites? :O

Mutta pakko myöntää, että toisinaan, varsinkin tänään, tunnen samanlaisia tuntemuksia.

Olen jotenkin tosi pettynyt muihin ihmisiin ja niin, tietenkin itseeni. En vain osaa sopeutua ja ahdistaa maailman pinnallisuus. Tuntuu että pitää olla jotenkin niin menestynyt, kaunis ja hauska, että kelpaa.

Tai no, olenhan minä ehkä jollain tapaa noita kaikkia, mutten sittenkään. Samaistun hyvin harvoihin ihmisiin ja minun on todella vaikea puhua vaivattomasti muille ihmisille. Pidän suurimmasta osasta opiskelutovereitani ja olen heidän kanssaan ihan kaveria, mutten pääse syvemmälle tasolle. Se, jonka kanssa eniten hengaan, on ehkä liian erilainen kuin minä ja se vihaa tätä alaa, joten se aikoo olla täällä vaan vuoden. Täällä on ainoastaan yksi ainoa ihminen, kenen kanssa jutustelu on oikeasti luontevaa.

Minulla on ainoastaan kaksi ystävää. Joista toinen opiskelee nykyään toisella paikkakunnalla ja tulee todella harvoin käymään kotonaan. Lisäksi molempien kavereideni on todella helppo tutustua muihin, toisin kuin minun.

En ole löytänyt omaa paikkaani maailmassa eikä minulla ole mitään hajua minkälainen oikeasti olen.

Haluaisin vaan nukkua koko ajan, niin ei tarttis elää :D Mulle voitaisiin kytkeä jokin piuha päähän niinkuin Matrixissa ja eläisin elämääni onnellisenä siellä. Mutta en tiedä kestäisinkö, jos tietäisin, että se kaikki on vaan harhaa.

En osaa hakea linkkiä iPadilla, mutta haulla löytyy aloittamani ketju itsemurhaa suunnitteleva/aikova.

Siinä onkin kaikki, mitä voi sanoa.

Minä jaksan ja haluan elää, mutta haluan kokeilla kuolemista. D:
Nämä ovat näitä hyvin vaikeita ongelmia, mutta minä ainakin valitsen elämän.
Valinta olisi paljon vaikeampi, jos olisi ikuinen elämä ja kuoleminen, mutta tällöinkin valitsisin elämän.

En aio tehdä itsemurhaa, olen sitä monesti ajatellut, mutta päätynyt siihen että se olisi itsekästä. Vaikka omat ongelmani niin ratkeaisivatkin, se jättäisi liikaa ongelmia perheelleni ja muille läheisilleni..

Suurimman osan vapaa-ajastani vain makaan sängyssä ja teen jotain turhanpäiväistä kännykällä..

Toisinaan toivon, että voisin vain lähteä ja jättää kaiken vanhan taakseni. Ihmiset, maisemat... itseni. Tai siis sen itseni, jollaisena muut minut näkevät ja millaisen ajattelevat minun olevan, sillä itse en tunne sellainen olevani. Olen vain jotenkin kasvanut siihen muottiin.

Pari vanhaa kaveria, jotka ovat tunteneet minut eskarista saakka, ovat alkaneet todella ärsyttää minua. Kun tutustun uusiin ihmisiin, he seuraavat mukana ja sitten katsovat oudosti kun yritän olla sellainen kuin oikeasti olen, ja sitten hämmästelevät että "en olisi sinusta uskonut, ethän sinä ole tuollainen" ja sitten kun tietysti ovat minut kauan tunteneet niin muistavat jokaisen typerän/nolon jutun ja kertoilevt sitten että "Muistatkos *nimeni* kun silloin ala-asteella teit näin ja näin ja sanoit niin ja luulit eskarissa että...

Ja heidän (näiden vanhojen kaverien) kanssa on vaikea keskustella mistään kun he kuuluvat näihin jotka äidinkielen tunneilla ihmettelevät mikä on pronomini ja matematiikan tunneilla kysyvät mitä on kuusi kertaa seitsämän. (Olen siis kahdeksannella luokalla) Ja sitten pitävät itsestään selvyytenä että saavat kopioida läksyt minulta.

Eivätkä he tunnu tajuavan etten jaksa heitä enään. Jos vain kylmäverisesti katkaisisin välit heihin, jäisin kokonaan yksin.

Eikä tämä ole ainoa ongelma, mutta useimmat muut ongelmat ovat pääni sisällä.

En minäkään enää jaksa muistaa mikä on pronomini ja en osaa heti sekunnin kuluttua sanoa paljonko on kuusi kertaa seitsämän.

Onko pronomini niin kuin "minä, sinä, hän, me, te, he"?
Kuusi kertaa seitsemän on ... 42. Osaan paljonko on 6x6 ulkoa, mutta en heti osaa sanoa paljonko on 6x7.

Ymmärrän mitä ajat takaa ja saat toki tuntea noin, mutta minun on pakko sanoa tämä. Loppupeleissä noilla sinun kouluosaamisesimerkeillä ei ole paljoakaan tekemistä sen kanssa, miten älykkäitä he oikeasti ovat. Siis oikeasti, puhutteko te muka kertotaulusta?

Mutta tiedän tuon "miksi olet tuollainen kun sillon 8 vuotta sitten olit tälläinen", arrgh.

En tarkoittanut ihan tuota.. Nuo taisi olla vähän huonot esimerkit.. Vaan siis sitä että jos puhun jostain itselleni tärkeästä asiasta ja sitten kun olen lopettanut hetken hiljaisuuden jälkeen: "Eli siis mitä? Mikä.. Mitä tuo sana tarkoittaa? Ja sitten joku vaihtaa puheenaiheen johonkin muuhun.. Ja siis ihan yksinkertaisista asioista puhun yleensä.. Tai sitten räpläävät kännykkää kun puhun. Aina tulee sellainen olo ettei ketään kiinnosta. Niin kuin ei kai kiinnostakkaan..

Joskus kokeilin olla joidenkin toisten kanssa, sellaisten viisaampien, ja tunsin itseni auttamatta tyhmäksi ja he jaksoivat kyllä huomautella huonosta yleissivistyksestä jne...

Ymmärrän tilanteesi. Itsellänikin tälläinen "vanha kaveri" joka alkaa pikkuhiljaa ottaa päähän itsekeskeisyydellään ja sillä että sanoillaan ja eleillään selvästi viestittää etteivät asiani häntä kiinnosta.

Ja toisinaan minäkin toivon että voisin vain lähteä ja jättää kaikki taakseni vaikka montaa asiaa jäisinkin kaipaamaan..


Mutta kuule, voit muuttua. Pikkuhiljaa. Olet jokapäivä vähän enemmän oma itsesi. Välillä ne vanhat kaverit voi ihmetellä, mutta kyllä ne yllättävän äkkiä tottuvat. Usko minua, minä muutuin aika paljon enkä aluksi edes tajunnut sitä.

Vasta vähän aikaa sitten kun johonkin piti taas kirjoittaa itsestä ja aloitin "Hiljainen,.... ja sitten ajattelin tarkemmin. Vuosi sitten? Se hiljainen tyttö joka nojaa seinään ja kuuntelee hajamielisenä parin muun henkilön keskustelua. Nyt? Istun samassa pöydässä niiden kanssa joista vuosi sitten ajattelin niin etten tule ikinä puhumaan heille ellei ole pakko, nauran, keskustelen ja teen kaikenlaista muuta heidän kanssaan. Aloitan keskustelun usein, kommentoin heidän ajatuksiaan ja vastaan kaikkiin kysymyksiin. En ole enää se joka vain kuuntelee muita, vaan todella osallistun keskusteluun. Moni muukin asia on muuttunut. Ilman, että olen edes kunnolla huomannut.

Jos sinusta tuntuu että toiset eivät ymmärrä mistä puhut, selitä heille, tai valitse puheeaihe josta olet varma että kaikki ymmrätävät. Silloin he saattavat olla kiinnostuneempia :)

Kyllä, kurpizza, juuri sitä tarkoitin.

taas joku piloille hemmoteltu kakara hakemassa huomiota selvittäkää vittu ongelmanne itte ei kaikkee tarvi tulla netissä valittamaaa