Kaupunki vs. maaseutu

Maaseudulla ehdottomasti, olen koko ikäni asunut ja ei missään ole niin ihanaa rauhaa ja sellasta vapautta kuin maalla.

Siis en minäkään missään peräkylällä haluaisi asua, josta on kymmeniä kilometrejä lähimpään keskustaan. Semmonen kymmenen kilometriä keskustasta, mukava kylä, jossa on vielä alakoulu toiminnassa, eikä lakkautusuhan alla, eli aika paljon väkiä kylällä asuu. Jotain aktiivitoimintaa...

Monesti olen miettinyt, miltä tuntuisi asua lähellä keskustaa tai ihan keskustassa (puhun nyt pienestä paikkakunnasta tai sellasesta pikkukaupungista). Ahistaa sellanen, että on vaan taloja, pahimmassa tapauksessa rumia lättänätaloja vierivieressä, vähä pusikkon pihan ympärillä.. Tai vaikka oiski hienoja uusia taloja, siis joku asuinalue, grggh.... Ei vois yhtään huudella pihalla ja elämöidä ja joutuis varomaan aina sanojaan, ei ei ei mulle... Kerrostaloihin oon kyllä tykästynyt kun opiskelen kaukana kotoa ja asun hienossa kerrostalossa. Asun sellasessa pikkukeskustassa ja semmonen ois kyllä aika kiva paikka asua.

Me nyt muutetaan väliaikaisesti noin viiden kilsan päähän keskustasta, saa nähä mitä siitä seuraa. Tuskin mitään sen kummempaa. Kylillä hyppääminen ei mua kiinnosta.

Asun mieluiten maaseudulla.

Luontoihmisenä haluan asua maaseudulla. Suurkaupungissa en haluaisi missään nimessä asua. Opiskelujen takia varmaan joudun muuttamaan kaupunkiin, mutta onneksi kaupungeissakin on kuitenkin metsäisiä virkistysalueita ja puistoja, joista löytyy lintuja.

Talvi ei ole kyllä kaupungissa millään lailla ihanaa, paitsi ehkä jouluisin kun jouluvaloja joka puolella. Tähtiä ei näy kuitenkaan yhtä hyvin ja siellä on silti valosaasteesta johtuen ironisesti ehkä jotenkin pimeämpää, kun ei näy taivaan eri väritniin puhtaasti.

Tai no, minun kotikoti sijaitsee n. kolme kilometriä keskustasta (pikkukaupunki) ja se kaupunginosa sijaitsee niemessä. Asun aivan kaupungin laidalla, järven ja about 3x3 kilometriä ison metsän reunalla. Ei täällä tähtiä nyt niin hyvin näy, mutta huomattavasti enemmän kuin omassa kämpässäni keskustassa, vähän isommassa kaupungissa.

Ja joskus kahden-kolmen aikoihin yöllä ne sammuttaa sen tien katuvalot, jossa asun, joten silloin on vielä pimeämpää. Tuossa joulukuun lopulla oli aika kova pakkanen ja oli täysikuu. Äiti sitten joskus kolmen aikoihin tuli kaivamaan minut ylös sängystä ja pakotti ulos katsomaan, kun kuu loisti kirkkaana kuin yön aurinko ja tähdet tuikkivat, mitään muuta valaistusta ei ollut. Se oli todella hienoa, aivan oma maailmansa. Harvoin olen sen päässyt kokemaan.

Kesällä ei niin väliä, missä sitä aikaansa viettää. Ainakaan ympäristön puolesta :D

Maaseutu, ehdottomasti!! Rakastan luontoa enkä tykkää mistään suurista saasteisista kaupungeista. En siis tarkota, et Suomessa tällasia on. Jyväskylä on kaupunkinakin ok, kun asun täällä:)

Maaseutu! Mä asun Helsingis ja haluisin asua ehdottomasti jossai pikkukyläs tyylii Leppäkoskella enintään 2000 hengen kyläs jos kylässä ollenkaan. Luonto ja metsät on niin ihania ja Helsingissä sellasta ei ole.

Voi maallahan on parasta! Kesäisin jokeen uimaan ja kalastamaan vaikka joka päivä. Ja luistelemaan sekä hiihtämään talvella!

Ja omenapuita syksyksi takapihalla.

Keväällä ja alkukesästä on upeaa. Kaikki pientareet ja niityt täynnä erilaisia kukkia.

Ja se, kun lämpenee ja saa juoksennella paljain varpain! Ja vanhassa leikkimökissä nukkuminen.

Huomasin juuri odottavani kesää.



Mutta esim. Helsinki. Olen käynyt siellä muutaman kerran ja aina meinaan oksentaa ja tukehtua ja pyörtyä. Ne saasteet on vaan liikaa.

HELSINKI!!!

Haluaisin asua maaseudulla, mutta siellä ei ole (minulle) töitä.

Olen koko elämäni asunut sillä välillä , mutta nyt olen muuttamassa 20 kilsan päähän vanhasta kodistani. Muistorikas talohan tämä on , mutta olen koko ikäni halunnut kunnolla maalle , edes viikoksi. Eli vastaan maaseudulle

Kaupunki. Asun tällä hetkellä maalla tai no pikkukaupungis mutta itse haluisin asuu enemmän jossai semmoses paikas kute oulu. Mun unelma kaupunki on just oulu saattaa tosi johtua siit et oon asunu siel 4 ja puol vuotta. Mut siis esim. Turku Helsinki tai Tamperekin kävis mut kummiski semmone. Ja jos iha suomen ulkopuoleltaki otetaa ja suomesta. Vaik Euroopasta haluisin asuu joko Lontoos tai Tukholmas. Molemmat niin ihanii paikkoi.

siel mis asun on aika paljo ihmisii mut ei siltä tunnu ku asun 9 kilsan päästä kylältä. Mut siis en iha maaseudul nyt

Maaseutu! Asun maalla jo nyt ja aion asua elämäni loppuun saakka!

Maikkulassa.

Pikku kylä jossa kaikki tuntee toisensa, mutta ei pitkä matka isompaan kaupunkiin

Sellases välimaastossa että kaupunkia ja maaseutua :)

Kaupunki ehdottomasti.

Asun tällä hetkellä maaseudulla ja ai että on paskaa haaskata 2h päivästä koulubussailuun, kotona lahnaamiseen ja yksinoloon.
Kaikkialle vitun pitkä matka ja aina saa lukea Whatsapista tai muualta kuinka kaverit lähtevät toistensa luokse noinvain siinä missä jos minä menen jonnekkin/joku tulee minulle niin pitää suunnitella kyydityksiä, aikatauluja jne.

Jos en pääse asumaan kaupunkiin lukion ajaksi niin helvetti en enää tiedä syytä miksi elää.

Maalla asun, taas.
Vartuin sellaisessa mitättömän kokoisessa tuppukylässä aikanaan ja inhosinkin sitä jossain määrin. Tai no inhosin, mutta halusin kuitenkin pois sieltä ja olin päättänytkin että lähden heti kun on pienikin mahdollisuus.
Sellaista ihme kyräilyjuoruilua kaikki ne vuodet jne, joten...
Lähdin opiskelemaan ja jäin sille tielle, asuin noin 5v opiskelupaikkakunnalla, Sitten muutin isoon kaupunkiin, asuin siellä 16-17v, mutta kyllästyin siihen totaalisesti sinä aikana.
Tietty olihan se näppärää, kun kaikki tarvittava oli noin 2km säteellä siitä, missä asuin yliopistosairaalaa myöden. Töihin nyt oli pidempi matka, 7-8km.
Mutta muuten, no samanlaista kyräilyä ja kyttäkyyläämistä se oli sielläkin. Ainoa ero ehkä oli siinä, että siinä nuoruuden tuppukylässä kyylättiin koko kylän voimin, tuossa isossa kaupungissa lähinnä taloyhtiössä ja työpaikalla suurimmaksi osaksi.
Sitten ne ruuhkat, hälinät, hintataso(asuminen erityisesti, jos vaikka taas ruuassa säästikin ostamalla ne suurmarketeissa ym).
Mutta jokunen aika sitten tein irtioton, löytyi 2 aika edullista, pientä hirsitaloa asuntomarkkinoilta, niitä puntaroin jonkun verran ja päädyin sitten siihen, missä oli sisävessa.
Aika samikset muuten, molemmat rakennettu 90-luvulla ja hintaa oli muutama kymppitonni, eli aikas vähän ja samaa kokoluokkaa.
Mutta tuo sisävessa oli sitten se, mikä ratkaisi asian. Ihan sillä jo, kun kakarana puljasin ihan riittämiin paskapaljun tyhjäämisten kanssa, kun lapsuudenkodissanikin oli ulkohuussi. Niin ei kiinnosta enää puljata paskan kanssa muuta kuin sen verran, että sen käy turauttamassa pönttöön ja vetää vessan.
No kuitenkin.. Ja mikä tärkeintä tässä nykyisessä kodissani on, on just se, että on maaseudulla ja niin syrjässä, että saa olla omissa oloissaan ja täydellisessä rauhassa muulta ja muilta. En vain jaksa eikä kiinnosta enää ihmisten tohinat ja kyttäämiset.
Toki käyn vieläkin töissä ja on mulla oma läheispiiri, joiden kanssa olen tekemisissä säännölliseti, mutta oma rauha tosiaan lisääntyi merkittävästi, kun muutin takaisin maalle ja vielä tosiaan mahdollisimman syrjään.
Toki se tässä on vähän huono puoli, kun lähimpään kauppaankin on yli 7km. Eli välimatkat käytännöllisesti katsoen joka paikkaan kasvoivat merkittävästi muuton myötä, mutta on tämä sen arvoistakin.
Ja ostin tuolloin tänne muuttaessani pienen neliveto-maasturin, millä nyt pääsee kulkemaan aikas hyvin melkeinpä missä vain ja saa tuotua omin voimin kärryn kanssa tänne aina mitä täällä tarvitsee, kuten polttopuut.
Mutta tosiaan, maalla ehdottomasti nykyään. Täälläkin nyt kuitenkin pärjää aika hyvin ja oma rauha on todella iso ja tärkeä juttu. Ei ole naapureita parin kilometrin säteellä eikä kukaan ramppaa ovissa kolistelemassa, kuten taloyhtiöissä, tai muuten kyttäämässä.