Ja jälleen kerran pohdiskelen täällä yliluonnollisen olemassaoloa... Koittakaa kestää.
Asiahan on niin että ei ole mitään yliluonnollista, vain luonnollisia asioita, joista osa on tuntemattomia. On eri asia ovatko niitä mm. avaruusolennot tai telepatia.
Ihmiset ovat kuitenkin kautta aikojen väittäneet kokeneensa yliluonnollisia asioita. Näille ilmiöille pyritään löytämään jotakin järkeviä syitä. Ensinnäkin huomauttaisin tuosta järkevyydestä, että sehän on hieman suhteellista. Esimerkiksi se että maa olisi litteä voisi tuntua näin ensikatsomalta hyvinkin järkevältä, mutta emme puutu nyt siihen sen enempää.
Yliluonnollisille kokemuksille löytyy aina jokin selitys ja sen on oltava jokin seuraavista:
I Kokemus ei sinänsä sisällä mitään uutta
* henkilö on sairas, esim. skitsofreenikot nyt näkevät yhtä ja toista.
* henkilö vakaasti uskoo johonkin asiaan, kuten uskovan uskoa jumalan olemassaoloon ei hevillä kaadetakaan. Hän ei halua nähdä asioita, jotka ehkä ovat jumalan olemassaoloa vastaan ja hän näkee perusteita missä vain.
* henkilön tietämys ei riitä ja hän on kokenut jonkin kokemuksensa yliluonnolliseksi. Suuriosa ufo-havainnoista todetaan lentokoneiksi ym. Deja vu ilmiölle on keksitty selityksiä mm. muistikuvilla, jotka eivät aktivoidu kunnolla. (Enne)unet kuvaavat todennäköisiä asioita ja todennäköisen tapahtuessa henkilö kokee unen ennustaneet tulevaa.
II Yliluonnollinen kokemus on silkkaa huijausta ja henkilö ei ole kokenut yhtään mitään. Aivan vasrmasti suuri osa tarinoista on huijausta.
III Kokemus todellakin perustuu asioihin, joita ei tunneta. Jotkut ehkä ovat nähneet avaruusolentoja ja heidän aluksiaan, voineet lukea toisten ajatuksia, ennustaneet ym. Totuushan on se, että tietomme ja käsityskykymme rajat ovat rajalliset.
Kirjoitanpa myös siitä, miten itse luokittelisin kaikki ilmiöt. Tämä on kuitenkin vain minun kategorisointiani, jota saa arvostaa tai arvostella ihan vapaasti.
I luokka; tunnetut ilmiöt ja asiat. Tämän luokan ilmiöt tiede on vakaasti tunnustanut. Näihin kuuluu mm. evoluutio ja painovoima.
II luokka; huonosti tunnetut ilmiöt ja asiat. On erinäisiä asioita, joita tiedekin tietää, muttei voi sanoa siihen oikein mitään. Tarkoitan esimerkiksi avaruudesta löydettyä pimeää energiaa. Kukaan ei tiedä mitä se on. Samaten tiedämme että ihminen kuolee, muttemme tiedä miksi ja mitä sitten tapahtuu. Alkuräjähdystä edeltänyt aika tai elämänsynty ovat myös aika heikosti tunnettuja asioita.
III luokka; asia tai ilmiö on täysin tiedon rajojen ulkopuolella ja tiede ei voi sanoa mitään puolesta eikä vastaan. Näitä on mm. Jumala tai kuolemanjälkeinen elämä.
IV luokka; nykytietämyksellä mahdoton. Esimerkiksi itsesytyntätapahtumat eivät nykyisiin tietoihin luonnonlaeista mahdu. Näissä tapahtumissa kun ihminen on palanut lähes kokonaan hetken hujauksessa. Koska ihmiskehosta 75 % prosenttia on vettä siihen tarvittaisi todella kuuma liekki, mutta usein vaatteet ovat olleet palamattomia.
V luokka; Asia on aivan tieteen rajoissa, mutta kokemus voi tuntua syystä tai toisesta yliluonnolliselta. vrt. enneunet
Asiahan on niin että ei ole mitään yliluonnollista, vain luonnollisia asioita, joista osa on tuntemattomia. On eri asia ovatko niitä mm. avaruusolennot tai telepatia.
Ihmiset ovat kuitenkin kautta aikojen väittäneet kokeneensa yliluonnollisia asioita. Näille ilmiöille pyritään löytämään jotakin järkeviä syitä. Ensinnäkin huomauttaisin tuosta järkevyydestä, että sehän on hieman suhteellista. Esimerkiksi se että maa olisi litteä voisi tuntua näin ensikatsomalta hyvinkin järkevältä, mutta emme puutu nyt siihen sen enempää.
Yliluonnollisille kokemuksille löytyy aina jokin selitys ja sen on oltava jokin seuraavista:
I Kokemus ei sinänsä sisällä mitään uutta
* henkilö on sairas, esim. skitsofreenikot nyt näkevät yhtä ja toista.
* henkilö vakaasti uskoo johonkin asiaan, kuten uskovan uskoa jumalan olemassaoloon ei hevillä kaadetakaan. Hän ei halua nähdä asioita, jotka ehkä ovat jumalan olemassaoloa vastaan ja hän näkee perusteita missä vain.
* henkilön tietämys ei riitä ja hän on kokenut jonkin kokemuksensa yliluonnolliseksi. Suuriosa ufo-havainnoista todetaan lentokoneiksi ym. Deja vu ilmiölle on keksitty selityksiä mm. muistikuvilla, jotka eivät aktivoidu kunnolla. (Enne)unet kuvaavat todennäköisiä asioita ja todennäköisen tapahtuessa henkilö kokee unen ennustaneet tulevaa.
II Yliluonnollinen kokemus on silkkaa huijausta ja henkilö ei ole kokenut yhtään mitään. Aivan vasrmasti suuri osa tarinoista on huijausta.
III Kokemus todellakin perustuu asioihin, joita ei tunneta. Jotkut ehkä ovat nähneet avaruusolentoja ja heidän aluksiaan, voineet lukea toisten ajatuksia, ennustaneet ym. Totuushan on se, että tietomme ja käsityskykymme rajat ovat rajalliset.
Kirjoitanpa myös siitä, miten itse luokittelisin kaikki ilmiöt. Tämä on kuitenkin vain minun kategorisointiani, jota saa arvostaa tai arvostella ihan vapaasti.
I luokka; tunnetut ilmiöt ja asiat. Tämän luokan ilmiöt tiede on vakaasti tunnustanut. Näihin kuuluu mm. evoluutio ja painovoima.
II luokka; huonosti tunnetut ilmiöt ja asiat. On erinäisiä asioita, joita tiedekin tietää, muttei voi sanoa siihen oikein mitään. Tarkoitan esimerkiksi avaruudesta löydettyä pimeää energiaa. Kukaan ei tiedä mitä se on. Samaten tiedämme että ihminen kuolee, muttemme tiedä miksi ja mitä sitten tapahtuu. Alkuräjähdystä edeltänyt aika tai elämänsynty ovat myös aika heikosti tunnettuja asioita.
III luokka; asia tai ilmiö on täysin tiedon rajojen ulkopuolella ja tiede ei voi sanoa mitään puolesta eikä vastaan. Näitä on mm. Jumala tai kuolemanjälkeinen elämä.
IV luokka; nykytietämyksellä mahdoton. Esimerkiksi itsesytyntätapahtumat eivät nykyisiin tietoihin luonnonlaeista mahdu. Näissä tapahtumissa kun ihminen on palanut lähes kokonaan hetken hujauksessa. Koska ihmiskehosta 75 % prosenttia on vettä siihen tarvittaisi todella kuuma liekki, mutta usein vaatteet ovat olleet palamattomia.
V luokka; Asia on aivan tieteen rajoissa, mutta kokemus voi tuntua syystä tai toisesta yliluonnolliselta. vrt. enneunet
Vastaukset 5
Vanhimmat
noista itsestäänsyttymis-jutuista.
Onko niistä mitään todisteita, tutkimuksia yms.
eikä vain urbaanilegentoja?
"Ihmisen spontaanilla palamisella viitataan tapauksiin, joissa ruumiin keskikeho on täydellisesti palanut, mutta kehon ääripisteet kuten raajat ja pää ovat selviytyneet tulelta. Samoin lähiympäristössä olevat huonekalut ovat säilyneet vahingoittumattomina. Perusteetonta on kuitenkin väittää, että ainoastaan raajat ja pää jäisivät palamatta, sillä usein sisäelimet selviävät melko vahingoittumattomina. Sisäelinten säilyminen on täydellisessä ristiriidassa kaikkien niiden käsitysten kanssa, jotka väittävät palamisen saaneen alkunsa kehon sisältä.
”Spontaaneille” palamistapauksille kyetään antamaan tavanomaisempikin selitys. Palamisen uhreiksi joutuvat yleensä alkoholia käyttäneet ihmiset, jotka ovat nukahtaneet sammuttamatta tupakkaansa. Toinen uhriryhmä on huonosti liikkuvat, esimerkiksi Parkinsonin tautia sairastavat vanhukset. Alkoholi selittää, miksi ihmiset eivät huomaa palamista, samoin kuin huono liikkumiskyky selittää kyvyttömyyden reagoida tilanteeseen. Eräässä tapauksessa 70-vuotias palanut nainen löydettiin kotoaan nojaamasta ovenkarmiin ja hänen vierestään sytyttämätön uuni sekä osaksi palanut sanomalehti, jota oli tarkoitus käyttää uunin sytyttämisessä.
Raajojen ja nesteiden ympäröimien sisäelinten palamattomuus johtuu siitä, että lämpötila ei näissä paikoissa nouse tarpeeksi korkeaksi. Toisaalta keskikehon alueen vaatteet ja ihonalainen rasva toimivat tehokkaina sytykkeinä. Keskikehojen palaminen ei kuitenkaan tapahdu nopeasti korkeissa noin 1500 celciusasteen lämpötiloissa kuten on väitetty, vaan pitkän ajan kuluessa noin 500–600:ssa asteessa. Pitkästä palamisajasta kertoo muun muassa se, että ruumiinavauksissa on havaittu nokea uhrien henkitorvessa. Tämä viittaa hengittämiseen palamisen aikana."
lähde: http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/ihmisen_spontaani_palaminen.html
Yleisimmät teoriat itsesytynnästä lienevät 1) herkästi syttyvää kaasua suolistossa, sekä 2) kynttilä-efekti; vaatteet toimivat "kynttilän lankana" ja ihmisen suhteellisen alhaisessa lämpötilassa syttyvä rasvakerros "kynttilänä".
lähde: http://www.paranormality.com/spontaneous_human_combustion.shtml
Ihmisen spontaanin palamisen tapauksia on raportoitu jo ainakin 1700-luvulta alkaen. Julkisuudessa esiintyneistä tapahtumista uusimpia ja tunnetuimpia on v. 1951 tapahtunut Mary Reeserin tapaus. Muita "nykyajan" tapauksia ovat esimerkiksi Helen Conway (1964), John Bentley (1966), Jack Angel (1974) ja George Mott (1986). Vuonna 1982 Jean Saffinin itsesytyntä edustaa kiistanalaista tapausta, jossa väärinymmärrys vaikutti itsesytyntään liittyviin legendoihin: sitä on käytetty esimerkkinä siitä, että vaatteet eivät pala, vaikka ihminen palaisikin. Todellisuudessa vaatteetkin olivat tulessa, kunnes auttamaan tullut henkilö repi loput vielä palamattomat vaatteet uhrin yltä pyrkiessään sammuttamaan paloa. Tämän auttaja on itse vahvistanut; sensijaan silminnäkijäkertomuksen mukaan liekit tulivat uhrin suusta ulospäin, eli palo olisi ollut sisällä. Yhtenäistä näille kaikille tapauksille oli se, että suurin osa oli tupakoitsijoita tai muu ulkoinen tulenlähde oli läsnä, sekä myös alkoholia tai unipillereitä oli kuviossa mukana, tai muu luonnollinen syy, miksi uhri ei reagoinut kipuun normaalisti. Vuoden 1980 englantilaisnaisen tapauksessa, jossa nainen löytyi takan edestä puoliksi palaneena, on paljastunut, että nainen oli kaatunut takkaan, jossa oli ollut tuli.
lisätietoa: http://www.csicop.org/si/9803/shc.html
nainen takassa illustraatio: http://www.csicop.org/si/9803/shc-sidebar.html
Spontaanin itsesytynnän tyypit voidaan jakaa erilaisiin tyyppeihin:
Tyyppi 1: Kuolemaan johtavat tapaukset
a) Klassinen palaminen
b) Silminnäkijän todistama palaminen
c) Valikoiva palaminen
Tyyppi 2: Kuolemaan johtamattomat tapaukset
a) Selittämättömät liekit
b) Selittämättömät palovammat
c) Selittämätön savu
Tyyppi 1:lle ovat tunnusomaista yleensä seuraavat asiat:
1) Uhrin keho ja vaatteet ovat palaneet tuhkaksi.
2) Jokin ruumiinosa saattaa olla jäänyt palamatta (esim. käsi, jalka, pää).
3) Vain ruumiin välittömässä läheisyydessä olevat asiat ovat palaneet; tuli ei leviä ruumiista ympäristöön.
4) Seiniä ja kattoa peittää "rasvainen" noki, usein kuitenkin vasta noin 1 metrin korkeudesta ylöspäin.
5) Tämän 1 metrin yläpuolella olevissa kohteissa on merkkejä palovaurioista (sulaneet kynttilät, särkynyt peili, yms.Objects above this three to four foot line show signs of heat damage (melted candles, cracked mirrors, etc.); alapuolella olevissa kohteissa ei merkkejä vaurioista.
Lisää tietoa hyvä lista dokumentoiduista itsesytyntätapauksista lisätietoineen: http://anomalyinfo.com/shc/index.htm#ga00003
Tieteellisistä julkaisuista ei itsesytyntää käsitteleviä tutkimuksia käytännössä löydy; ne ovat enemmänkin populäärikirjallisuudessa esiintyviä. Kaksi 'tutkijaa' kävivät kuitenkin läpi yli 30 dokumentoitua itsesytyntätapausta ja löysivät kaikissa ns. "luonnollisen sytyttimen" eli tulitikkuja, sytyttimen, kynttilän jne. Lisäksi he esittivät, että aineiston perusteella sytyntä oli tyypillisesti tapahtunut ulkoapäin. Läsnä oli useimmiten myös matto tai muu paloherkkä kangasmateriaali, johon liekit ovat ensin tarttuneet. Skeptical Inquirerin erittäin hyviä spontaania itsesytyntää koskevia artikkeleita:
Joe Nickell: http://www.csicop.org/si/9611/shc.html
Mark Benecke (sisältää kuvia itsesytynnän uhreista): http://www.benecke.com/combust.html
Vuonna 1999 BBC esitti televisio-ohjelman spontaanista itsesytynnästä, jossa testattiin palamista huoneeseen sijoitetulla sian ruholla. Viiden tunnin palamisen jälkeenkin sika oli palanut vain osittain, muutoin palamisjäljen ollessa varsin samanlaisen kuin väitetyissä ihmisen itsesytyntätapauksissa. Ainoa ero oli se, että ohjelmassa sika oli sytytetty ulkopuolisella avustuksella. Ohjelmassa esitettiin myös todisteita sille, että itsesytyntätapauksissa on aina mukana ulkoinen tulenlähde, kuten kynttilä.
Lisätietoa kuvia ohjelmasta: http://www.alternativescience.com/spontaneous-human-combustion-burning-issue.htm
Spontaanille itsesytynnälle ei siis löydy sellaisia todisteita, että se yksiselitteisesti voitaisiin tunnistaa todelliseksi ilmiöksi. Kuitenkin on olemassa tapauksia, jossa ulkoista syttymistekijää ei ole löydetty; tämä tosin voi johtua siitä, että tapaukset ovat äärimmäisen harvinaisia ja tutkimusmahdollisuuksia ei näin ole kauheasti;v tutkimus onkin usein jälkikäteistä dokumentoituun aineistoon perustuvaa. Myös silminnäkijäkertomusten "uhrin sisältä päin tulevat liekit" jättää pienen epäilyksen varjon ulkoisen tulenlähteen teorialle.
Muistaakseni Teho-osasto (E.R) sarjassa oli kerran myös potilas joka syttyi itsestään. siinä se esitettiin tosin mystisempänä syttyen aivan itsestään
Vastoin Skepsiksen kertomaa, SHC-tapaukset ovat nimensä mukaisesti juurikin tapauksia, joissa henkilö näyttää syttyneen ilman ulkoista tulenlähdettä.
Usein tällaisissa (kuolemaan johtaneissa) syttymistapauksissa henkilön kehon ääripisteet jäävät palamatta, mutta tämä ei ole mikään sääntö, ainakaan sellaisissa tapauksissa, jotka eivät ole johtaneet henkilön kuolemaan. SHC:n vakiintunut määritelmä ei tätä missään tapauksessa myöskään edellytä. Tietoon tulleiden tapausten valossa palo vahingoittaa harvoin ulkoisia tulenarkojakaan kohteita, mutta poikkeuksia on tähänkin.
Sellaisissa tapauksissa, joissa henkilö on jäänyt henkiin ja on kyennyt havainnoimaan tapahtumia tai paikalla on ollut todistajia, kuvaukset tapahtumasta kertovat useimmiten melkeinpä räjähdyksenomaisesta syttymisestä ja varsin nopeasta palamisesta, mikä ei sovi oletukseen tunteja kestävästä prosessista. On myös totta, että valtaosassa näitä tapauksia ei ole todistajia, ja kytkentä SHC-tapauksiin tehdäänkin lähinnä sen perusteella, ettei ulkoista syttymisyytä kyetä tunnistamaan. Näin ollen palamisprosessin pituudesta ei ole valtaosassa tapauksia myöskään kenekään havaintoja ja on hyvin mahdollista, että tällaiset tapaukset ovat palamisprosessin, myös sen keston, puolesta ruumiinavauksen perusteella lähempänä tätä normaalioletusta kuin silminnäkijöiden havaitsemat SHC-tapaukset.
Voihan puhtaan järjenkin perusteella ymmärtää, että tällaisissa tapauksissa ei aina voida jälkikäteen löytää tunnistettavaa syttymissyytä, mutta silti palamisprosessi on voinut olla täysin normaalin puitteissa. On myös täysin ymmärrettävää, että tällaisista hitaista palamisista ei ole juurikaan SHC-tapauksiin kytkettyjä tapauskuvauksia, koska useimmiten ne tapahtuvat olosuhteissa, joissa silminnäkijöitä ei ole - milloin silminnäkijä sattuu olemaan paikalla, useimmiten hän kaiken todennäköisyyden perusteella ehtii eliminoimaan palon syyn heti alkuunsa, eikä drakaattisia paloja pääse edes syntymään. Ja milloin silminnäkijä sattuisikin paikalle kesken palon, prosessin normaalimpi luonne on silminnähtävissä palotapahtumasta, toisin kuin selittämättömiä SHC-tapauksia koskevien silminnäkijäkuvausten tapauksessa. Ja toki täytyy myös painottaa näiden ongelmallisempien tapausten osalta, että olemassaoleviin todistajanlausuntoihin itsessäänkin täytyy suhtautua kriittisesti.
Mainittakoon myös, että tapauskuvauksista on lisäksi saatavissa sellainen yleiskäsitys, että alkanutta paloa olisi hyvin vaikea sammuttaa ja se saattaa vieläpä alkaa uudelleen välittömästi kohteen palattua riittävän hapekkaaseen tilaan. Toisaalta tällaiset tapaukset eivät kuitenkaan tiettävästi enää toistu kun henkilö on saatu kerran pelastettua. Tapauksissa, joissa henkilö on pelastunut, vain osa kehosta on palanut ja palo on saattanut sitten sammua itsestään tai hyvin helposti ulkopuolisella avustuksella.
Tämä viittaisi jonkinlaiseen kemialliseen prosessiin, joka tekee kehon tai ainakin osan kehosta hyvin tulenaraksi ja helposti syttyväksi ja jonka kriittinen vaihe menee jonkin ajan kuluttua ohi eikä enää toistu.
Aiheesta lisää:
http://anomalyinfo.com/shc/index.htm
Ja mitä sanoo SkepDic:
http://skepdic.com/shc.html
Kun kerran saa vapaasti arvostaa tai arvostella aivan hyvää jaotteluasi, niin muutamia huomionarvoisia jaottelun edelleen kehittämistä auttavia asioita heräsi mieleen.
Samantyyppistä esitystä löytyy esim. venäläisiltä L.Boldyrevalta & N. Sotinalta (2004), jotka jaottelivat parapsykologian ilmiöitä fysiikan näkökulmasta. Heidän jaottelustaan voidaan tunnistaa seuraavat 4 paranormaalin luokkaa:
1) Ilmiöt jotka ovat ristiriidassa tieteen ja nykytietämyksen kanssa sekä teoreettisesti että kokeellisesti
2) Ilmiöt jotka eivät ole suoranaisesti ristiriidassa tieteen kanssa, mutta joita ei voida nykytietämyksellä selittää (=jäävät toistaiseksi selittämättömiksi)
3) Ilmiöt jotka voidaan selittää uudella tiedolla ja konsepteilla, jotka ovat yhteneviä kokeellisen tiedon kanssa (=löydetään täysin uusi selitystekijä)
4) Ilmiöt jotka voidaan selittää olemassaolevalla nykytietämyksellä
Edelläoleva jaottelu täydentää esittääsi jaottelua mukavasti. Mielestäni omasta jaottelustasi kävi hyvin ilmi kahtiajako tieteen selityskyvyn suhteen; ilmiöt ja asiat, jotka ovat tieteen (ainakin joskus) selitettävissä sekä täysin tieteen selityskyvyn ulkopuolella olevat ilmiöt ja asiat. Jaottelussasi onkin tunnettuus ja selitettävyys suhteellisen käsi kädessä menevä jatkumo.
Sensijaan luokittelussasi luokka V on ongelmallinen. Se voitaisiin määritellä myös niin, että ilmiö (uni) tunnetaan ja on selitetty, mutta kokemus on ns. virhekokemus (unta luullaan yliluonnolliseksi kokemukseksi). Tämä unohtaa luonnollisesti enne-osan unesta pois, joten laittaisinpa melkein alkuperäisen jaottelusi luokat II ja V yhteen. Retusoisin myös omaa luokitteluasi seuraavasti:
1--2--3- -4
Luokat 1-3: Tieteen selitysmahdollisuuksien rajoissa.
Luokka 4: Tieteen selitysmahdollisuuksien ulkopuolella.
I luokka; tunnetut ja selitetyt ilmiöt ja asiat. Tämän luokan ilmiöt tiede on vakaasti tunnustanut/selittänyt.
II luokka; huonosti tunnetut/selitetyt ilmiöt ja asiat.
III luokka; nykytietämyksellä mahdoton selittää.
IV luokka; asia tai ilmiö on täysin tiedon rajojen ulkopuolella ja tiede ei voi sanoa mitään puolesta eikä vastaan.
Tässä taas on pakko olettaa, että kaikki jaoteltavat ilmiöt on tunnistettu (voihan olla ilmiöitä silti, joita ei ole edes tunnistettukaan vielä) ja kysymys on ennenkaikkea niiden selittämisestä.